Mies tuntuu nyt jo olevan pitkän suhteen päättymisestä huolimatta ihan ok. Kaikki hyvin. Asumme olosuhteiden pakosta vielä yhdessä, eikä siinä varsinaista ongelmaa ole, sillä ero ei ollut riitaisa. Itse prosessoin tätä koko ajan, ajatukset kääntyvät eroon vähän väliä, harmittaa ja suututtaa ja toinen jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Repussa paketillinen kortsuja ja reppu tietysti olohuoneessa levällään.
Tiedän, että hänkin ajattelee eroa ja varmaankin suree, mutta jotenkin vain sattuu katsoa, kuinka toinen todellakin katoaa elämästäni ja tekee sen vielä niin näkyvästi, ilman hienotunteisuuden hiventäkään.
Tiedän, että hänkin ajattelee eroa ja varmaankin suree, mutta jotenkin vain sattuu katsoa, kuinka toinen todellakin katoaa elämästäni ja tekee sen vielä niin näkyvästi, ilman hienotunteisuuden hiventäkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi hyvänen aika, oletkos vähän tyhmä? Mieshän esittää sinulle, on julma ja yrittää tehdä mustasukkaiseksi jättämällä kortsuja näkösälle. Ja sinä menet lankaan!
Herää! Kunnioita itseäsi. Käytä aivojasi. Pidä pää pystyssä. Mies on ostanut kortsuja eikä takuulla ole niille ollut käyttöä mutta hän tietää että olet ne huomannut. Sitten hän seuraa kuinka sinä masentuneena kärsit ja kidutat itseäsi.
Etkö tajua, että hän manipuloi sinua, vetelee naruista ja sinä tanssit kuin sätkynukke? Hän esittää iloista ikäänkuin pilkatakseen sinua ja sinä reagoit siihen juuri sillä tavalla kuin hän odottaakin.
Missä itsetuntosi on? Sen miehen taskussako?
Ehkä myös on niin, että hän yrittää saada huomiosi mutta se on kuin pikkupojan yritystä saada äidin huomiota säälittävillä tempuilla. Yhtäkaikki ala-arvoista käytöstä.
Kokoa itsesi, tajua tilanne, ja toimi sen mukaan. Kaikki ei ole miltä näyttää! Lopeta itsesääli. Nouda itsetunto miehen taskusta, se kuuluu sinulle!
Onko sinusta todellakin tyhmää tuntea pahaa oloa silloin kun joku yrittää satuttaa? En usko että hän on todella myös henkisesti siirtynyt eteenpäin, mutta kyllä se jotain kertoo että vauhti on noin kova, tai niin antaa ymmärtää. Pitäisi vaan osata olla ottamatta itseensä mutta kyllä se nyt silti sattuu.
Ja kyllä, itsetunto on pitkän suhteen epäonnistuessa nollissa. Siksi se satuttaminen käykin niin helposti. Yritän koota itseni.
Tai sitten hänestä nyt vaan ei tunnu pahalta, eikä koe tarpeelliseksi esittää jotain muuta kuin mitä tuntee. Säälistäkö pitäisi sinun takia esittää jotakin? Mitä järkeä siinä olisi? Unohda mies ja keskity siihen että pääset itsekin eteenpäin, turha jäädä märehtimään.
Mene kirjastoon ja ota lainaan Kimmo Takasen kirja: Tunne sydämesi. Matka uuteen rakkauteen. Lue moneen kertaan. Mieti, kuka olet ja mitä toivot elämältä ja parisuhteelta. Nyt on kyse sinusta itsestäsi. Sen ihmisen teot, joka on ollut rakas - sattuu varmasti, mutta kuuntele omaa sydäntäsi. Mitä puolia sinussa ex-kumppanisi vahvistaa? Mitä hän saa sinussa aikaan?? Kodin tulisi olla paikka jossa ei tarvitse varjella omaa minuuttaan. Onko näin ollut sinulla? Voimia ja rohkeutta!
Kiitos kirjavinkistä, sitä aloitin lukemaan :) jospa auttaisi...