ATM-elokuva

En taida päästä koskaan poikuudesta eroon. Tässä maassa ei ole naista joka minulle antaisi.

Mutta kun ne rumatkin naiset ovat yhtälailla nirsoja.

Tuossa oli kyllä melko tarkasti onnistuttu kuvaamaan ätmien problematiikka. Mies, joka ei ole ulkoisesti erityisen puoleensavetävä, osin luonnostaan ja osin tyylitajuttomuuttaan. (Tosin Kai Lehtinen on oikeasti YTM ulkonäkönsä ja näyttelijän statuksensa ansiosta, mutta näytteli ätmiä.) Mies on herkkä, huomioonottava ja perusasiat ovat kunnossa, mutta naisten kanssa vain ei osaa olla ja käyttäytyä. Ei osaa pitää yllä kiinnostavaa keskustelua tai olla luontevasti, vaan saa aikaan kiusaantuneen ilmapiirin. Huokuu epävarmuutta ja lievää kummallisuutta.
Ihastuksen kohteena olevalla naisellakin oli oikeaoppisesti kuvioissa ex-mies, tietenkin jännämies joka on väkivaltainen ja arvaamaton. Siksi nainen on hänen kanssaan alunperin naimisiin mennyt. Ei ole mukamas nähnyt noita merkkejä tutustuessa, mutta ei vain ole halunnut nähdä koska jännämiehessä on se jokin, joka saa pään ja etenkin alapään sekoamaan, silloin ollaan valmiita katsomaan asioita läpi sormien.
Todenmakuinen ja katkeransuloinen tarina.

Katselin myös, tosin hieman pätkittäin, tuota elokuvaa, ja arvelen, että siinä käsikirjoittaja ( näyttelijät) ovat tarkkailleet ihan eläväistä elämää, sen verran todenmukaiselta ja paikoin hupaisalta, ja tavallaan sympaattiseltakin meno vaikutti. Yksityiskohdissaan jotkut asiat tuntuivat ihan aidoilta, esim. kun mies yritti edistää tuttavuutta naiseen hississä: "..näyttää olevan kone oy:n hissi... koneen osakkeet ovat nousussa.. tiesitköhän..."
Ja oli löydetty miehelle ihan tyyliin istuva varmaan 60-luvun mallinen talvihattu... ;)
Äidin vanhahtavan asenteinen rooli oli ihan paikallaan, naisen tietenkin hieman överiksi vedetty

Työpaikalla oli mies kun käyttäytyi samoin kuin elokuvassa: kun naispuolinen työkaveri oli sanonut kerran omasta aloitteestaan ensin miehelle huomenta, niin mies alkoi kulkea naisen perässä... elokuvassa näin työpaikan ulkopuolellakin, muka päivärytmi...

Palstan miehet, uteliaisuuttani kysyisin vaikuttaako tuollaisen kuvan katsominen mielenkiintoiselta dokumentilta vai ehkä rasittavaltakin, kuten ketjun aloittaja arvelee. Dokumenttina sympatiseeraus on aika lähelläkin, toki näytelmässä joitakin asioita pistetään överiksi, kuten hammasseikkailut tai hautajaiset ja treffit samaan päivään.

Dokumenttinäkökulmasta katsottuna tuo lievä kummallisuus käyttäytymisessä saanee naisia epäröimään, onkohan tuollainen 'parannettavissa' (jos sen tulkitsee epäkohdaksi), mitä luulette?