Minusta avioliitto on kaverisuhde oletteko samaa

Minusta ei, tai meidän avioliittomme on ensiijaisesti romanttinen parisuhde miehen ja naisen välillä. Tulista intohimoa kesti reilut 10 vuotta, jonka jälkeen enimmät tunteen purkaukset, niin hyvässä kuin pahassakin, hieman laantuivat. Vieläkin, 37 yhteisen vuoden jälkeen, kipinää on jäljellä enkä usko, että se koskaan häviää kokonaan. Intohimoinen rakkautemme on muuttunut lämpimäksi hyvänolon tunteeksi; toista rakastaa ja kunnioittaa sekä ikävöi.

Kaverit ovat minulle asia erikseen. Ystävieni kanssa suhde on erilainen; he ovat erittäin tärkeitä ja jaan heidän kanssaan paljon asioita mutta mieheni tuntee luultavasti minun parhaiten. Meillä molemmilla on aika laaja ystäväpiiri ja heidän kanssaan vietämme paljon aikaa tahoillamme; kahden keskinen aikamme on kuitenkin antoisinta.

Haluan jakaa mieheni kanssa kokemuksia, tunteita, iloja ja suruja mutta paras ystäväni hän ei ole, enkä myöskään halua olla hänen kaverinsa. Olemme mies ja nainen, vaimo ja aviomies ja varmasti hieman vanhanaikaisesti ajattelemme mutta meitä sitoo yhteen juuri tuo romantiikka, intiimi yhdessäolo ja selkeät roolit miehenä ja naisena.

Kiiman ja kiintymyksen keskinäinen suhde muuttuu vuosien saatossa mutta en kutsuisi sitä kaveruudeksi.
Jos fyysinen kipinä jostakin syystä, esimerkiksi sairaudesta johtuen hiipuu, niin ehkä siellä vastassa sitten on kaveruus.
Tosin, ilmeisen arkipäiväisistä asioista johtuvat näkemyserot aiheuttavat mattojen halkileikkauksen ennen fysiikan heikkenemistä?