MILLOIN SEURUSTELU MUUTTUU PARISUHTEEKSI?

Milloin sitten ihastuminen muuttuu rakastumiseksi?

Minusta siinä vaiheessa, kun muutetaan yhteen. Vaikka itselläni kestikin jonkin aikaa oppia käyttämään sanaa "avoliitto" tästä yhdessä asumisestamme.

Eiköhän se ole silloin, kun ei enää treffailla muita. Toivottavasti siis jo ennen avo-/avioliittoa. Kyllä seurustelukin on jo parisuhde.

Taitaa aika monella on sekaisin pää siitä, missä tilanteessa elää. Kyllä se on ihastumista aika pitkään, sillä rakastumiseen tarvitaan paljon enemmän, ei se ole se alapää, vaan täytyy todella tuntea ihminen tarkemmin. Tietää hänen nimensä, taustansa, perheensä, koulutuksensa, yleensä läpikotaisin.
Ihastuneena seurustellaan ja opetellaan tuntemaan toista erilaisten asioiden kautta ja yhteydessä. Mitä pitempään mukaan ei tule seksisuhdetta, sen paremmin on mahdollisuus oppia toinen tuntemaan, kun seksi astuu kuvaan sie se järjellisen toiminnan ja ajattelukyvyn kokonaan pois. Jos tässä tilanteessa sitten mennään yhteiseen kotiin, kovin on huonot eväät pysyvään, kun alkaa tulla niitä velvotteita mukaan, niin seksikin haalenee ja tilanne ainaista kahnausta vastuun kantamisesta.

Pohdintaa aiheesta;

jollain lailla mielsin oman suhteeni niin, että ensin tapailtiin ja mietittiin, ollako suhteessa vaiko ei. Kun sitten päätettiin, että joo me seurustellaan, se oli juurikin sitä seurustelua - asuttiin erillään mutta oltiin päätetty olla yhdessä. Ei vielä juuri tapailtu kummankaan sukulaisia (tosin hän oli tavannut minun vanhempani jo aiemmin, ennen suhdettamme), eikä oltu "sukujuhlissa". Seurusteluvaiheessa kun ei käydä niissä toisen perheelle kuuluvissa tilaisuuksissa - olishan se aika tyhmää, kun seurustelusuhteita saattaa tulla ja mennä, ja sitten joka juhlissa olisi eri heila mukana.

Sitten kun oltiin jonkin aikaa seurusteltu ja oltiin ihan vakavasti yhdessä, yhteenmuuttoa suunniteltiin ja tuli ne ekat kutsut suvun keskeisiin juhliinkin, alkoi tuntua parisuhteelta. Aikuisten ihmisten oikealta suhteelta. En tykännyt käyttää sanaa "seurustelu", koska se kuulostaa lapselliselta ja varhaisaikuisille paremmin sopivalta "leikkisuhteelta". Yhteenmuuton jälkeen suhteesta tuli paitsi avoliitto, myös parisuhde. Yhteistä matkaakin oli takana jo reilu vuosi. Myös sukulaiset hyväksyivät "samaksi vereksi" ja ottivat porukkaan.

Kokemukseni mukaan seurustelu muuttuu parisuhteeksi siinä vaiheessa, kun muut eivät enää (eikä itsekään) suhtaudu "tuo on sen-ja-sen tyttö-/poikaystävä" vaan "nuo ovat pariskunta". Kun alkaa esitellä itsensä etunimellä eikä "tyttö-/poikaystävänä". Kun kaikille on selvää, että nämä kaksi ovat yksikkö.

Asiastahan voi olla montaa mieltä, jollain muulla voi olla erilaiset näkemykset. Tämä vain oma kokemukseni. Kyseessä on myös ensimmäinen suhteeni.

Seurustelu = parisuhde. Seurustelen miesystäväni kanssa joten JOS esimerkiksi nettideittailisin niin statukseni olisi "parisuhteessa".

Teinit "seurustelee". Aikuiset "parisuhteilee". x]

Kyllä ne aikuiset on uusioteinejä ja seurustelee. Katso eronnutta ihmistä, kyllä liian usein heistä uusioteinejä tulee, ovat vielä paljon pirullisempia ja ankyröitä. Arvostelukyky pettää kaikessa, vaatetus naisilla vesirajassa ja miehet yrittää ahtautua poikien vaatteisiin, ikävä vain että olemus noiden vaatteiden sisällä kertoo iästä ja elosta ja kasvoista voi lukea vielä enemmän.

Kun vain olisitte oma itsenne eli pukeutuminen aikuisesti ja siististi, mielenne tekee teille näitä kepposia, uskotte että saatte takaisin teinin hilpeän ajan, mutta se ei palaa.
On naurettavaa suorastaan nähdä tätä touhua.
Oman ikäisenä ja asiallisesti puettuina olette parhaimmillanne ja kauneimmillanne.

Mä tapasin entisen heilan, oltiin sängyssä pari kertaa ja puheltiin oisko kiva olla taas pari. No en sitä sen vakavammin ajatellut vaan tapailin toista naista. Ex-heila sai sen tietää ja veti kunnon pultit että olen häntä pettänyt ja minuun ei voi luottaa. En kokenut ollenkaan että oltaisiin pari ja sitouduttu olemaan uskollisia.
Mistä sen voi tietää milloin kukin odottaa uskollisuutta jos ei suoraan sano?

Ja yksi juttu, salaisuutenne tulevat aina jostain kanavasta ulos, siksi on aivan turhaa puhua lööperiä tai suhteilla salaisesti. Ero ensin entisestä ja sitten vasta uusia, jää paljon pahaa pois.

Mielestäni olen vapaa nainen niin kauan kunnes toisin suhteessa sovitaan ihan face to face. Ei se että hillutaan ympäriinsä yhdessä, käydään ulkona, harrastetaan seksiä harvakseltaan yms tee meistä vielä seurustelevia ihmisiä saati sitten parisuhdetta välillemme.

Kumma kysymys, ja vielä kummempia vastauksia :).

Rakkaus ei tosiaankaan voi ratkaista tuota, kuten tuumailit. Rakastaa voi aina, ilman että olisi parisuhteessa. Sama toisinpäin, parisuhteessa voi olla, vaikkei rakastaisikaan. Seurustelu on parisuhde. Ja pari seurustelee silloin, kun niin on yhdessä päätetty.