En jaksa enää...olen henkisesti poikki. Olen seurustellut mieheni kanssa seitsemän vuotta ja olen 24vuotta vanha ja mieheni 30v. Asumme yhdessä ja olemme kihloissa. Nyt mieheni on alkanut sanoon, että mä valitan koko ajan (miten muka kun ei ikinä nähä) haukkuun mua kaikesta (ja kaikilla sanoilla), ei enää halaakaan kun pyynnöstä, mutta SILTI HALUU MULTA SEKSIÄ ja suuttuu, kun en anna. Sitten kun sanon miehelle, että en kai anna, kun et kohtele mua ees miten ihmistä kuuluu ja olet sählyssä joka päivä iltamyöhään (töissä onpakko käydä)Sitten se sanoo, että OK ei sitten enää ikinä seksiä. Olen yksinäinen ja mulla kamala hellyyden kaipuu, mutta en kuiteenkaan haluu pettää. Onneks mulla on kaveri, jonka kanssa voin puhua, kun on sellainen olo ja hevosia, joitten kanssa saan touhuta, mutta silti jotain puuttuu. En tiedä mitä...Mies ei vastaa, kun kysyn miksi se tekee tällästä eikä auta vaikka hellin ja sanon ihania sanoja...se ei tee samaa mulle (paitsi rakastellessa) En tiedä mitä teen...itsarinko??En halua kuitenkaan lopettaa suhdetta. Miten saan miehen ymmärtään, että mullakin on tunteet?
Tunteeton mies...en jaksa enää elää:((
Rakkautta kaipaava
162065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eli ilmoita kantasi selvästi ja ole varma asiastasi, jos mies ei muutu. Eroa, ei se sen kummempaa ole. Kerran kirpaisee, mutta sitten helpottaa. Eihän tuommoisen takia kannata henkeä riistää kamooon!!!!
kannata mitään itsarii tollasen takii eedes harkita..mulla ukko ihan samanlainen paitsi että haukkuu todella pahoilla sanoilla,juo ja mitä todennäköisemmin vielä pettää vaikka olen raskaana..enkä ole itseäni tappanut, sä taidat olla oikee lellipentu!
Älä hyvä ystävä uhraa energioitas tuollaiseen mieheen!Jospa se yrittääkin itse vapautua muttei uskalla tehdä selvää eroa.Potki pellolle ja katsele ympärilles , ennen kuin huomaatkaan tosi rakkaus kävelee sua vastaan.Älä alistu ja kerjää rakkautta.Saat sitä varmasti kerjäämättäkin.Elämä on elämisen arvoista vaikka välillä satuttaakin!
.. ei yhdenkään jätkän takia kannata omaa elämäänsä lopettaa, ne ei ole sen arvoisia.
Jos jokainen nainen, joka tajunnut totuuden jätkistä, olisi tappaut itsensä meitä tuskin täällä olisi keikkunut just Eevan jälkeen ollenkaan. Ei jätkien varaan voi elämäänsä perustaa, se on kuin rakentaisi talonsa hiekalle.
Huomannet varmaan itsekin, kuinka itsekästä ja kakaramaista miehesi touhu on.. pakollista sählyä, ja suuttuu, jos en anna, yks' oikoinen ei-ikinä- asenne. Ihan kuin teini-ikäinen, joka asuu lapsuuden kodissaan, vaatii äidiltään palveluksia itsestään selvyytenä, antamatta mitään vastineeksi.
Sanot ettet halua erota hänestä, mutta mietihän: kundi on 30 ja käyttäytyy kuin kakara. Luuletko (saatat vielä muutaman vuoden jopa uskoakin) hänen siitä aikuistuvan ? Luullakseni tulet kiinnittämään hänen käytökseensä edelleen huomiota, ja pettymään kerta toisensa jälkeen, olet pian vieläkin epätoivoisempi, koska jotkut kundit ei koskaan havahdu ottamaan aikuisen vastuuta.
Mieti, miksi haluat ottaa osaksesi haukkuja ja välinpitämättömyyttä, vaikka ne eivät edes kuulu toimivaan parisuhteeseen. kannattaako sun käyttää aikaasi yrittämällä pelastaa jotain hukuttamalla itsesi ? Et tule saamaan yhtään kirkkaampaa kruunua, vaikka kipuilisit loppuelämäsi hänen kanssaan, enkä usko kohtelunkaan paranevan. Luoja varjelkoon sua harhaantumasta ajatukseen, että kunhan saat(-te) vauvan, kundi muuttaa tapansa. Voihan se muuttaa, mutta ei välttämättä toivomaasi suuntaan.. Tuo voi mennä pahemmaksikin vielä.
Mun ajatus:älä alistu moiseen, katso itseäsi peilistä, sano itsellesi, että olet arvokas ihminen, jota ei tosiaankaan saa laiminlyödä, vaan sinulla on oikeus parisuhteeseen, jossa sinäkin saat, et vain anna.
Jos miehesi vielä 30 vuotiaana käyttäytyy kuin täysi kakara, niin eipä taida olla enää paljoa toiveita siitä että hän siitä muuttuisi.
Jostain syystä hänen henkinen kehityksensä on pysähtynyt 13 vuotiaan asteelle. Muuten se itsari on kaikkein tyhmintä mitä voit tehdä. Potki vain jaloistasi tuollainen törppö ja ala elää elämisen arvoista elämää. Itse olen ollut 18 vuotta avioliitossa, ja voin vakuuttaa sinulle että kertomasi kaltainen parisuhde tuhoaa sinut ennenpitkään.
Meillä ainakin puhutaan asioista tasavertaisina kumppaneina, ja otetaan toinen toisemme huomioon. Sinä olet vielä nuori ihminen, ja sinulla on vielä elämä edessäsi. Kuule, kohta on kevät ja elämä hymyilee sinulle. Pää pystyyn, elämä odottaa sinua.
Nimittäin oireet ovat sen suuntaiset, että mies haluaa eron, mutta haluaa sinun tekevän sen likaisen työn...
mulla sama juttu.avioliittoa kolme vuotta takan a..lapsi 11 kk.koti ja työ ok..mies kylmä kuin kala..en muista koska olisi viimeeksi omaaloitteisesti pitänyt esim.sylissä.tuntuu,että jotakin on kuollut rakkaus rintamalla.lapsi kuitenkin molemmille tosi tärkee..sekö se on väliin tullut vai mikä on nin pirun yksinäinen olo kun ei saa hellyyttä..seksistä nyt puhumattakaan...
Itsari on ääliömäisintä mitä miehen vuoksi kannattaa tehdä. Parasta kun lähdet nostelemaan, tai jos et siihen kykene, ala elää omaa elämääsi. Etsi itsellesi harrastus, käy ulkona, osoita että osaat sinäkin. Viimeistään silloin miehesi joko pelästyy ja hätääntyy taikka lähtee lopullisesti.
Mitä helvettiä varten me naiset aina ajatellaan että meidän kuuluu olla mielin kielin ja kerjätä rakkautta? Siitähän tulee varsinainen "roolipeli" annan-en anna. Tällaista peliä miehet mielellään pelaavat. Älä jää tällaiseksi ruikuttajaksi kotinurkkiin vaan hanki oma elämä!!!
Nyt kun naiset ovat tuoneet omat mielipiteensä esiin, ehkä meidän miestenkin pitäisi tuoda omamme..Jos asia on yksinkertaisuudessaan noin kun sanot, eroa miehestäsi. MUTTA käsitin että ongelmanne ovat siinä, että hellyys ja läheisyys puuttuu. Silloin sinun kannattaa kysyä itseltäsi, miten itse osoitat hellyyttä ja huomiota miehellesi? Kosketatko, sanotko ihania sanoja VAI onko hellyytesi luokkaa "teinhän mä ruuatkin", "persinhän mä pyykitkin"...näitä hommia myös miehesi pystyy tekemään, mutta tuskin ne sinulle hellyyttä tuovat?
Nyt tietysti tulee se ongelma, että kumpi tekee sen aloitteen siihen hellyyteen? Jos olette molemmat jääräpäitä --> kumpikaan ei tee ja ongelma vain suurenee. Olisiko näin, että luonteenne eivät sovi toisillenne?
Onko miehesi ikinä ollut hellä?
Osoitan hellyyttä sanoilla ja teoilla. Sanon, että rakastan, että hän on ihana ym. Hän on ollut ennen kyllä sellainen hellä siis alkuaikoina. En ymmärrä mikä hänet on muuttanut tuollaiseksi?
Kai se on se arki tullut mukaan kuvioihin. Toista naista hänellä ei ole..
Hmm..arki voi olla 1 selitys. Yksi selitys voisi myös olla miehesi tyytymättömyys esim. työhönsä, jolloin masentuneisuus saattaa viedä elinvoiman koko rakkaudesta ja sitten tulee vaan käyttäydyttyä tavalla, jota ei oikeesti halua. Johonkin se huono olo tulee purettua = sinä.
Jossain on vikaa, kenties puhuminen toistenne toiveista voisi olla paikallaan. Varmaa on, että kukaan ei jaksa elää henkisesti tommosta raskasta elämää kuin sinä nyt elät.
Iloa ja valoa on kyllä siellä tunnelin päässä, sinullekin ;-)
Kiitos:) Piristit päivääni. Mieheni on kyllä joskus puhunut, että työ on raskasta...iltatyö (se on raskasta, olen itekin tehnyt sitä hommaa) Kaikki rahat menee laskuihin ym. Kai se mulle vaan suuntaa sen pahan olonsa. Minä puran pahan oloni hevosiin (en kuitenkaan pahalla tavalla) Mutta ihanaa on lähteä vaikka ratsastamaan, kun oikein joku asia suhteessa potuttaa. Nyt en voi tätäkään tehä koska vaan, kun hoitoheppani on paksuna..Taas sitten joskus.
Hyvää jatkoa sinullekin:) Kiitos vielä kerran.
Kiva jos oli apua. Samojen ongelmien kanssa tässä itsekin taistelee (siis parisuhde-ongelmien) joten tiedän, että piristys on aina tervetullutta ;-) Hyvää jatkoa sinne ja mukavia ratsastusretkiä, kun heppa on "poikinut" (kai silleen voi sanoa..?).
Itse koen olevani hieman samanlaisessa elämäntilanteessa, ja ihan lasten takia olen vain kestänyt vuodesta toiseen ilman hellyyttä tai kauniita sanoja. Jos lapsia ei olisi, joille mieheni on esimerkillinen isä, lähtisin välittömästi. Kun olet noin nuori, tee rankka teko, ota ero, ja kun pääset yli erosta, voit aloittaa uuden ihanan, vapaan elämän. Oikea tulee kohdalle kun on tullakseen, älä jää kerjäämään rakkautta, jos ei sitä itsestään ole. Muista että muita ei voi muuttaa, vain itseään. Tällainen tuli mieleeni luettuani viestisi, en tiedä sitten mikä on oikein ja mikä ei...Aurinko, valoa ja rakkautta elämääsi kuitenkin toivotan, mitä ikinä nyt sitten päätätkin tehdä.
Uskon että sinun omat ongelmat kyllä selviävät kun sinulla on noin hyvä asenne ja yritystä puhumiseen löytyy.
Zemppiä sinulle myös!
Kiitos sanoistasi, kiva kun täällä on järkeviä ihmisiä kommentoimassa ;-) Joo, kyllä ne asiat aina tavalla tai toisella selkeytyy. Joskus on rankkaa mutta onneksi ei aina. Ja tuosta taidosta puhua saan kiittää teitä naisia, koska vasta teidän avulla olen suhteessani oppinut sanomaan mielipiteitäni ja yleensäkin laittamaan tunteeni sanoiksi.
Tsemppiä sinullekin Anna!