Muistakaa tämä ajoissa

Olen kanssasi samaa mieltä tavallaan. Kyllä sitä kannattaa miettiä, miksi itse tekee jotain ja miksi se toinen tekee jotain? Ja millaisen ihmisen kanssa haluaa parisuhteen? Millaisen parisuhteen haluaa? Millainen parisuhde on onnellinen? Ihan samalla tavalla pettämistä miettivän kannattaa miettiä samoja asioita. Parisuhteessa on aina kaksi ja kahdestaan sitä pitää huoltaa ja pitää onnellisena, mikään muu ei siihen asiaan oikeasti auta kuin kahdestaan oman kumppanin kanssa ongelmien ratkominen on ainoa mahdollisuus ennaltaehkäistä ajatustakaan aidan taakse.

Ei elämällä ole mitään takaisinmaksu-takuuta. Mieheni hujasi ja petti minua toisen naisen kanssa kaksi vuotta. Hän näki todella paljon vaivaa ja rahaa etten tietäisi mitään. Kun suhde vahingossa paljastui, tuli ero. Olin järjyttynyt, sillä suhteemme oli ollut lämmin, avoin, täynnä seksiä ja iloa. Mieheni sanoi erotessa että kyllä hän oli tyytyväinen suhteesemme, mutta hän vain halausi kokea jotain muuta ennen kuin vanhuus koittaa. Ja jotain muuta uusi nainen olikin, täysin eri sukupolvea, aivan erilaiset elintavat, periaatteet ja harrastukset kuin miehelläni. Mutta niin vaan ovat roikuneet yhteisellä oksalla nyt jo kaksi vuotta. Mies sanoo olevansa onnellinen. Pettäminen, järestelmällinen huijaaminen ja yhteisten rahojemme käyttämine salarakkaaseen ei häntä paina. Hän ei myöskään tunne mitään syyllisyyttä tai mielipahaa minun masennukseen sairastumisestani. Winner takes it all, looser standing small.

En lähtisi tuolle linjalle. Ihmisillä on erilaiset taustat, ja historia. Näin myös parisuhteessa. Hyvin harva on parisuhteen alkumetreillä uskoton. Mutta sitten elämässä sattuu ja tapahtuu. Suurin osa on uskottomia vasta liiton loppumetreillä. Hyvin moni uskottomuustapaus ei paljastu koskaan. Sanoisin myös, että jos itse on ollut uskoton, niin ymmärtää uskottomuudesta enemmän kuin ne, jotka eivät ole olleet uskottomia. Siksi onkin aika jännää, että monet avautuvat salasuhteestaan tms. vasta pitkään eron jälkeen, jolloin toinenkin avautuu. Hassua, että tämä yleensä lähentää eroparia. Tokihan pitää ottaa huomioon, etteivät kaikki ole eron jälkeen edes puheväleissä, tai eivät vain kommentoi exälleen enää elämäänsä.

joojoo, ja Jumala tulee ja rankaisee.

Se joka on ollut kakosena ei sotkeudu mieheen joka voi pettää, koska näkevät hyvin läpi monet valheet ja tekopyhyyden, kun kerran sitä ovat jonkun ajan vierestä katsonneet.

Toisaalta vaikka sattuisi niin käymään, niin ei se niin iso yllätys edes olisi, koska jos on kerran itse pettäjän kanssa joskus elänyt niin tietää että niitä on ja turha uskoa ettei itselleen noin koskaan kävisi. Koskee muutenkin kaikkia, avioliitto ja suhde ei ole taku ettei toinen pettäisi tai lähtisi.

Eii ketään voi pitää vastointahtoaan ja mitä mustasukkasempi kumppani, sen varmemmin häntä petetään.
Jos joku haluu mennä, menköön. Ei voi ketään kiristää rakastamaan kumppaniaan.

Joskus mä oon pettänyt puolisoani, vaikken ole kiinni siitä jäänytkään. Ja oon ollut kakkosenakin. Mutta miksi mun pitäisi silti hyväksyä sitä, että mun puoliso itse harrastaisi vastaavaa toimintaa? En tiedä tai en osaa sanoa, että järkyttyisinkö mä siitä, jos saisin puolisoni sellaisesta toiminnasta kiinni, mutta voisihan se hieman kirpaista. Mutta ei se elämässä välttämättä tarkoita sitä, että vaikka mä oon pettänyt puolisoani toisten kanssa, niin että puolisoni alkaisi pettämään minua. Jotta hän tekisi niin, hänen pitäisi olla luonteeltaan samanlainen kuin minäkin olen ollut, että niin vain sattuisi käymään.

Niin, luulisin, että ihminen, jolle on selvinnyt joutuneensa petetyksi suhteessaan ja pettää sen jälkeen itsekin, ei ole sen parempi kuin toinenkaan. Ehkä sitä voi luulla, että kostamalla toisen pettämisen pettämällä itse, satuttaa varmaan myös omaa itseään. Silloin hänenkin on elettävä sen tiedon kanssa, että on pettänyt toista ollessaan suhteessa. No sittenhän ainakin tietää mille tuntuu elää senkin tiedon kanssa, ettei ole ollut itse aina niin luotettava ollessaan suhteessa. Itsehän jokainen elämänpolkunsa rakentaa.

Ap:n kirjoitus on hyvä, sitä todella sopii ajatella, että minkä taakseen jättää sen usein edestään löytää, olipa se pettäminen, valahtelu tai muu salailu.
Kun sellaista on tehnyt toiselle, pitäisi se itse kestää kun itse saa saman kohtelun.

" Se on kivaa, minä tiedän koska olen joskus nauttinut itsekkin pettämisestä."

Tartun tuohon yhteen lauseeseen erityisesti - ja kysyisin: onko mitenkin yleinen käsitys, että pettäjä pettäessään nimenomaan nauttii PETTÄMISESTÄ?
Olen itse siinä luulossa, että ei "tilanteessa" ajatella pätkän vertaa, että tässä sitä nyt petetään, onpas hienoa! Ei siinä "tilanteessa" ajatella mitään muuta kuin itseä ja mikä itselle on "kivaa" - ei välttämättä edes toista osapuolta, puhumattakaan olemassa olevaa kumppania = ihmistä, jota petetään. Uskallan väittää, että vähissä ovat itse pettämisestä kiksejä saavat - kyllä se on uusi kokemus, huuma ja uuden ihmisen läheisyys, joista ne kiksit irtoavat. Todellinen arki on sillä hetkellä täysin "off-asennossa".

Hmm... Mutta jos noin on, että ennemmin tai myöhemmin saa kaiken tekemänsä pahan takaisin korkojen kera, entäs se alkuperäinen tilanne? Kaksi vapaata, toisiinsa rakastunutta ihmistä menee yhteen ja kaiken pitäisi olla kunnossa "happily ever after" ; eletään vuosia, vuosikymmeniä sopuisasti rakastaen yhdessä - kunnes skädäm, eräänä päivänä kuvaan mukaan tulee pettäminen. Noin vain, yks kaks yllättäen ja varoittamatta rakastavasta ja kunnollisesta siipasta tulee pettäjä. Mitä petetty osapuoli on tehnyt ansaitakseen tämän, mistä hän nyt saa "potut pottuina"?! Sorry, kirjoituksesi, hyvä aloittaja, ei ole kovinkaan uskottava.

Toki on tapauksia, joissa potut tulevat pottuina ja pettäjä saa myöhemmin ansionsa mukaan. Mutta varmasti on yhtä paljon tapauksia, joissa kaksi ihmistä kohtaa "väärään" aikaan, rakastuvat, pettävät sen hetkisiä kumppaneitaan. Eroavat, menevät yhteen - - ja sen sijaan, että muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua oltaisiin samassa jamassa, elävätkin toisiaan rakastaen yksiavioisesti elämänsä loppuun saakka. - - Ups, mutta eihän tuollaista saa kertoa...

Luonnehäiriöiset tapapettäjät ovat oma rotunsa, heille ei mikään riitä - kunnes tulee se päivä, jolloin kohdalle osuu ihminen, jossa tapapettäjä näkee viimeisen mahdollisuutensa "pelastua" pettämisen myrkyllisestä suosta. Aletaan väen väkisin tehdä "parannusta" ja jonkin aikaa se näyttää toimivankin... Uskotaan, että uuden ihmisen avulla pystytään tekemään korjausliike ja rakastamaan uskollisesti vain yhtä - kunnes taas sössitään kaikki ja tämä viimeinen oljenkorsi näyttää ovea. Silloin seotaan totaalisesti ja aikaisempi kierre saa jatkoa.

Mitä tulee tuohon "vahinko kiertämään"- ajatteluun, niin onko sekään nyt niin kovin kummallista? Okei, tietysti olisi oikein ja hyveellistä tehdä periaatepäätös, ettei itse koskaan tee samoin - mutta ihminen kun on inhimillinen ja erehtyväinen, ymmärrän ainakin itse kuraa silmille saaneena fiiliksen, kun millään ei ole mitään väliä. Ajatuksen, että kun minun parisuhdettani ei kunnioitettu, niin onko minun asiani huolehtia toisten parisuhteista - etenkin jos asianomainen itse ei "muista" olevansa parisuhteessa?

En minä ainakaan suunnitellut alkavani kakkosnaiseksi ja pettäväni miestäni. Oli vaan oma liitto viimeisillä ja miehellä samoin. Rakastuttiin. Erot on kriiseilty molemmat, yhteiselo kestänyt viisi vuotta. En minä olisi halunnut suhdetta näin aloittaa, mutta meillä se meni nyt niin. Onneksi en moraalisyistä työntänyt pois ihmistä, jonka kanssa on hyvä. Molempien Erot johtuivat muista syistä kuin meidän suhteesta.

Kun kerran olet itse pettänyt niin kai sä suhtauduit puolisosi pettämiseen armollisesti?

Vaikka suhde alkoi pettämisestä,se tuskin siihen päättyy. En voi kuvitellakaan nyt toimivassa suhteessa käyväni vieraissa,tuskinpa mieskään, mitään tapapettäjiä emme todellakaan ole. Ja jos jompikumpi vieraissa kävisi, kyllä suhde siinä vaiheessa ohi olisi. Siitä syystä, että silloin yhteistä luottamusta ja syytä yhteiseloon ei enää olisi.

Ja vastaus kysymykseen: en todellakaan koskaan moralisoi miehen pettämistä kun itsehän toimin samoin. Entiset liitot nyt vaan oli molemmat niin raunioilla että tässä kävi näin. Periaatteessa en tietenkään hyväksy pettämistä parisuhteessa enkä toimi näin.