Siis miten voi olla toista näin kova ikävä? Tuntuu, että tähän ikävään pakahtuu ja vasta toinen viikko menossa, 3 vielä edessä.. Koko ajan vain odottaa, että toisella olisi jotain asiaa töihin, että näkis edes vilahduksen.. Töissä olemisessakaan ei ole mitään mieltä, kiinnostaa ku kiveä.. Vaikka taitaapa olla vielä huonommat mahikset nähdä toinen, kun jää itsekin lomalle.. Huoh..
Miten voi olla näin ikävä?!
pipoana
1552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinähän olet onnekas. Lomaa kummallakin. Näette vielä. Oma tilanne se, että mutkia matkassa monta: 1) Rakastunut varattuun 2) Kohdetta paljon vanhempi 3) Vaihdan työpaikkaa syksyllä. Tämä nainen pelastaa päiväni pelkästään sillä, että näen hänet. Enkä ole ainoa, sillä sellainen ilopilleri hän on. Pian joudun jättämään pysyvästi hyvästit, enkä edes voi puhua tunteistani mitään. Varattuihin ei kosketa.
Mikä sun mielestä on tuo paljon vanhempi? Mies, jota nytkin ikävöin, epäilee olevansa mulle "liian vanha", ikäeroa on hurjat 6 vuotta :D
Mutkia matkassa täälläkin, mä olen se varattu osapuoli, vieläpä naimisissa. Vaikkei se mikään puolustus olekaan, niin ero on tulossa. Tämä toinen mies vaan yrittää kuolettaa tunteensa, kun ei halua olla syynä erooni, mitä ei todellakaan olekaan, syyt on ihan muualla.. Mutta eihän mies sitä usko, menneisyyden haamut vaivaavat häntä.
Sellaiset parikymmentä vuotta... :) Joo, tiedän. Olen iljettävä, keski-ikäinen niljake, joka katselee mahdollisen nuoria tyttöjä. Minkäs hittoa tälle teet? Elämänkuvioni ovat sellaiset, etten yksinkertaisesti törmää ikäisiini, järkeviin ja minua kiinnostaviin sinkkunaisiin. En harrastuksissa tai missään :(
Ei tämä hullaantuminen ollut oma valinta. Koetin jopa taistella vastaan. Turhaa oli
...siis piti sanoa mahdollisen tyttären ikäisiä nuoria tyttöjä. Ajatus kulkee nopeammin kuin teksti tulee perässä
Tuttua tuo vastaan taistelu :) Ja yhtään mitään se ei hyödytä.. Eihän se ole itse päätettävissä kehen sitä ihastuu tai hullaantuu.. Eikä sekään, että milloin se tapahtuu.. Ja vaikka sitä voisi ajatella, että "poissa silmistä, poissa mielestä" niin eipä se aina noinkaan mene..
Ei tosiaan ole omassa hallinnassa. Taitaapa olla niin, että jos itse voisi valita kehen ihastuu tai rakastuu, sydänsuruja olisi maailmassa paljon vähemmän. Eikä se pettäminenkään taitaisi olla niin yleistä. Minulla on ikävä kyllä ollut niin, että poissa silmissä, sitä enemmän mielessä. Koetahan jaksella tuon tuntemuksen kanssa. Itse tässä mietin, että miten hyvästellä tämä nuori nainen, kun syksy koittaa... Vai pitäisikö hyvästellä mitenkään...
"Taitaapa olla niin, että jos itse voisi valita kehen ihastuu tai rakastuu, sydänsuruja olisi maailmassa paljon vähemmän. Eikä se pettäminenkään taitaisi olla niin yleistä." Tämä on kyllä niin totta!
Neuvoisin sinua jättämään kuitenkin jonkinlaiset hyvästit tälle ihastuksesi kohteelle, muuten asia jää vaivaamaan sinua pitkäksi ajaksi.. Eikös työpaikan vaihtaminen ja vanhojen työkavereiden hyvästeleminen ole hyvä tekosyy halata mm. tätä nuorta naista? ;)
Tottahan se on. Hyvä tekosyy halata. :) Tosin jään kyllä silti kaipaamaan niitä hetkiä, kun on kävelty käsi kädessä tai tanssittu yhdessä yhteisissä riennoissa. Paha vain, että niistä hänen silmistään ja hymystään jää muistoksi vain pari valokuvaa... En kyllä luultavasti unohtaisi häntä, vaikkei noita kuviakaan olisi. Erittäin positiivisesti asioihin suhtautuvat ihmiset ovat harvinaisuus tällä pallolla. Sellainen jää mieleen
Viikkoja? Tässä on vasta päiviä kestetty, ei helppoa... :)
Olen yrittänyt ennemmin miettiä niitä ihania muistoja koska mistä sitä tietää mitä pitkän tauon jälkeen tapahtuu...
Miksi ette ap viestittele kun kirjoituksistasi saa käsityksen että olette jutelleet asiasta?
Päiviä olet vasta kestänyt, niin paljonko on jäljellä?
Olemme jutelleet asiasta paljonkin, tosin niin, että molemmat yrittää peitellä omia todellisia tunteita toisiltaan.. Humalatilassa tosin on tullut lipsahduksia puolin jos toisinkin ;) Emme viestittele sen vuoksi, että minä olen naimisissa. Tämä on syy myös siihen, miksi molemmat yritämme peitellä tunteitamme.
Ei oo helppoo, ei...
Viikkoja, ikuisuus... :)
Elämä on vain joskus liian lyhyt tunteiden peittelyyn, ne hetket meille jää kuitenkin, niitä ei kukaan voi viedä... :)
Minkälaisista hetkistä oikein puhut? :)
Hetkiä kuvastaa Kygon biisi Firestone, ei Haloo Helsingin Beibi ;)
Täytyi oikein lyriikat käydä ajatuksella lukemassa läpi ja täytyy sanoa, että hyvin kuvastavat meidänkin yhteisiä hetkiä :)
Minulla samantapainen tilanne jokseenkin. Molemmat peittelee tunteita koska olemme tahoillamme varattuja. Asiasta joskus keskusteltu.
Taistelemme tätä vastaan. Hän on myt lomalla ja olemme viestitelleet ihanan ystävinä ka asiallisesti.
Hänen loman aikana vaan olen huomannut ajattelevani häntä entistä enemmän. Vaikeaa on.