Välillä sitä kaipaa vaan niin paljon vierelleen sitä jotain ihmistä.
Ihmistä jonka kanssa voisi olla täysin oma itsensä. Ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä mitä hän ajattelee minusta. Voisin täysin luottaa siihen, että hän oikeasti välittää minusta juuri tällaisena kuin olen. Hänen seurassaan olisi helppo ja turvalista olla. Voisin kertoa kaiken itsestäni hänelle ja hän ymmärtäisi sekä pysyisi rinnalla niistä inhottavistakin asioista huolimatta. Hän olisi juuri sellainen kuin on. Hänkin voisi olla seurassani vapaasti, kertoa itsestään. Rakastuisin hänen koko olemukseensa ja siihen millainen hän on sydämeltään. Ei vain minulle, myös muille. Voisimme puhua ja keskustella. Voisimme molemmat kertoa mielipiteitämme, olla samaa mieltä ja erimieltä, ehkä joskus riidelläkin asioista. Loppujen lopuksi kuitenkin aina sopisimme, koska me vain rakastaisimme toisiamme niin paljon, ettemme voisi olla toisistamme erossa pitkää aikaa. Tunteita ei tarvitsisi piilottaa. Voisimme yhdessä nauraa, tehdä asioita, molemmille uusia tai myös vanhojakin juttuja. Viettää aikaa, vain olla toistemme kanssa. Antaisimme toisillemme pieniä huomionosoituksia keskellä arkea. Olisimme toistemme tukena. Viettäisimme molemmat ystäviemme kanssa aikaa. Jossain vaiheessa kihlautuisimme, menisimme naimisiin. Häät voisivat olla pienet, missä olisivat vain kaikkein tärkeimmät ihmiset. Hankkisimme yhteisen talon ja pikkuhiljaa alkaisimme perustaa kotia. Olisi yhteinen elämä missä molempien on hyvä ja turvallinen olla. Kohtaisimme yhdessä niin ilot kuin surut. Kasvaisimme yhdessä. Jakaisimme rakkautta toisillemme. Ja muille rakkaille ihmisillemme. Pitäisimme rakkautta yllä.
Voiko sellaista saada? Hoen päässäni, että ei, semmosta ei ole sinulle saatavilla. Voin kuitenkin aina haaveilla. Ehkä jossain on se joku. Kun tapaan hänet, välillämme on sitä jotain mitä kukaan muu ei huomaa. Eikä se tarina ehkä mene juuri noin, ehkä se menee toisenlailla. Mutta kuitenkin, oli tarina mikä tahansa, voisimme aina olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme, rakastaisimme toisiamme ja pysyisimme toistemme rinnalla.
Ehkä jollain on se oikea avain valtavan muurin porttiin ja pääsee katsomaan huonosti rakentamaani, mutta toivottavasti kaunista linnaani.
Ihmistä jonka kanssa voisi olla täysin oma itsensä. Ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä mitä hän ajattelee minusta. Voisin täysin luottaa siihen, että hän oikeasti välittää minusta juuri tällaisena kuin olen. Hänen seurassaan olisi helppo ja turvalista olla. Voisin kertoa kaiken itsestäni hänelle ja hän ymmärtäisi sekä pysyisi rinnalla niistä inhottavistakin asioista huolimatta. Hän olisi juuri sellainen kuin on. Hänkin voisi olla seurassani vapaasti, kertoa itsestään. Rakastuisin hänen koko olemukseensa ja siihen millainen hän on sydämeltään. Ei vain minulle, myös muille. Voisimme puhua ja keskustella. Voisimme molemmat kertoa mielipiteitämme, olla samaa mieltä ja erimieltä, ehkä joskus riidelläkin asioista. Loppujen lopuksi kuitenkin aina sopisimme, koska me vain rakastaisimme toisiamme niin paljon, ettemme voisi olla toisistamme erossa pitkää aikaa. Tunteita ei tarvitsisi piilottaa. Voisimme yhdessä nauraa, tehdä asioita, molemmille uusia tai myös vanhojakin juttuja. Viettää aikaa, vain olla toistemme kanssa. Antaisimme toisillemme pieniä huomionosoituksia keskellä arkea. Olisimme toistemme tukena. Viettäisimme molemmat ystäviemme kanssa aikaa. Jossain vaiheessa kihlautuisimme, menisimme naimisiin. Häät voisivat olla pienet, missä olisivat vain kaikkein tärkeimmät ihmiset. Hankkisimme yhteisen talon ja pikkuhiljaa alkaisimme perustaa kotia. Olisi yhteinen elämä missä molempien on hyvä ja turvallinen olla. Kohtaisimme yhdessä niin ilot kuin surut. Kasvaisimme yhdessä. Jakaisimme rakkautta toisillemme. Ja muille rakkaille ihmisillemme. Pitäisimme rakkautta yllä.
Voiko sellaista saada? Hoen päässäni, että ei, semmosta ei ole sinulle saatavilla. Voin kuitenkin aina haaveilla. Ehkä jossain on se joku. Kun tapaan hänet, välillämme on sitä jotain mitä kukaan muu ei huomaa. Eikä se tarina ehkä mene juuri noin, ehkä se menee toisenlailla. Mutta kuitenkin, oli tarina mikä tahansa, voisimme aina olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme, rakastaisimme toisiamme ja pysyisimme toistemme rinnalla.
Ehkä jollain on se oikea avain valtavan muurin porttiin ja pääsee katsomaan huonosti rakentamaani, mutta toivottavasti kaunista linnaani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
Tiedän, että välillä on onnelisin kun on vain sinkku, mutta kyllä sitä välillä oikeasti kaipaa sitä jotain ihmistä vierelleen.
Monenko miehen käyttämä olet?
Sama kysymys nousi mieleen :-)
Olipas kaunis hyvänmielen tarina... =)
Toivottavasti satu päättyy onnellisesti, myös oikeassa elämässä, eli kohtaat juuri sen sinulle sopivan ihmisen.
Pidä itsesi, sekä omatuntosi puhtaana kaikesta "pahasta", eli älä kuormita itseäsi sellaisilla, äläkä lähde sellaiseen mukaan, vaikka niin moni muu niitä tekisikin......se kaikki näkyy sinussa ja vaikuttaa sinuun, niin hyvässä, kuin pahassakin.
Toivottavasti kohtaat vastaavan, jolloin yhteiset avaimenne avaavat muurin oven, sinne yhteiseen satu linnaanne. =)