Tässä 3-kymppisenä on alkanut tuntumaan, että kun on kaveripiirin ainoa sinkku, että mitä jos joutuu koko loppuelämänsä olemaan yksin. Välillä iskee oikein kunnon ahdistus, että miksen minä ole saanut ketään vierelleni. mikä minussa on huonompaa, kuin muissa? En koe edes olevani kovinkaan nirso, tosin jotkin rajat minullakin on :)
Ahdisteleepa taas
Tiinuli
3693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellaista se välillä on tämä 30:en yksinäisen ihmisen elämä. Kaverit viettävät aikaansa tyttö/poika kavereidensa kanssa ja yksinäiset ihmiset ei viitsi heidän onneaan mennä sotkemaan.
Sitten saa vain yksin viettää aikaa.
Tuskinpa Tiinulissakaan mitään huonompaa on!
On vain hieman huonompi tuuri!!
Kyllä se sopiva seuralainen osuu kohdalle kun vain jaksaa uskoa :)
Kenties vaikka täältä ;)
Usko alkaa kyllä pikkuhiljaa karista... nettijutuista on sen verran kokemusta, että yritän välttää niitä, niistä ei sa kuin jätetyksi tulemisen tunteen. Netissä on niin paljon helpompi "unohtaa" toinen. Mutta minä, joka olen tälläinen tosikko, on elämä senkin jälkeen vaikeampaa taas.
pätevät ikäväksemme myös netissä.
Eli aina ei voi voittaa :)
Nettideittailussa tilanne taitaa vain kärjistyä äärimmilleen juuri tuon "helppouen" johdosta ja miksei myös sen johdosta, että nettiinkin valikoituu tietty ihmisryhmä.
Minäkin päätin joskus vakavasti etten sinkkuilmoitusta enää laita koskaan, mutta joskus kun on kokenut yhden hyvän kokemuksen niin se kumoaa nämä useat pettymykset :)
toivossa on hyvä elää :)