Mies ei enää kutsu rakkaaksi

Miehet eivät tee asioita eivätkä osoita tunteitaan samoin kuin naiset. Onpas ylläripylläri.

Pitäisikö miehen hokea koko ajan rakas, rakas ja anella polvillaan, ettet jätä sitä nysseröä yksin.

Tuollainen mies kannattaa jättää heti. Älä odota enää mitään vaan näytä sille ovea tai poistu itse vähin äänin.

Vaki vastaus: jätä se sika!

Todella normaalia. Aviossa 45 -vuotta olleena voin vakuuttaa noin yleisellä tasolla, että miehet eivät jaksa kauan hokea samaa mantraa.
Luottamus rakastamiseen tulee arjen pienistä teoista ja sanattomista viesteistä, kunnioittavasta asenteesta.
Ei kukaan jaksa kuukausitolkulla tolkuttaa rakkauttaan. Teot paljastavat, onko rakkauspuheilla pohjaa.

Miksi nainen on noin epävarma itsestään? Kokoajan pitää kerjätä huomioo.

Kyse ei ole huonosta omatunnosta, mutta ihmettelen vain miksi mies ei enää tapojensa mukaisesti vastaa samoin, mikä oli ennen hänen tapaistaan. Pointti onkin siinä että ovatko hänen tunteensa minua kohtaan muuttuneet epävarmoiksi

Kannattaa etsiä joku ulkomaalainen (lue MUSTA) mies. Ne ovat hyviä höpöttämään kaikkea liirumlaarumia ja kun opetat sille vain ne sanat joita haluat itse kuulla niin olet varmasti onnesi kuukkuloiullllaaaaaaa la la lal laaaaaaaaaaahhhhh

Teidän suhde on arkipäiväistynyt, mikä ei tietenkään tarkoita mitään huonoa välttämättä. Mutta se alkuhuuma ja ne rakkaudenluritukset monilta jää pikkuhiljaa suhteen "vanhetessa" pois tai vähenee. Toiset on enemmän verbaalisia kuin toiset ja sanoilla on enemmän merkitystä näille verbaalisille.

Toiset sitten taas ajattelee, että yhdessähän tässä ollaan ja yhteistä arkea pyöritetään, jolloin teot puhuu rakkauden ja luritusten puolesta. :)

Hyvin ovat asianne jos tuo on todellinen ongelma!
Minun arvomaailmassani tuollainen on turhaa lässytystä. Käytäntö, teot, yhteiselon sävy ja vivahteet ja muu sellainen kertoo riittävästi ja luotettavammin kuin turhan sönkkääminen.

Meidän ilmaisumme rehevimmillään.
Vaimoni väittää ei olevansa parkkinahka selluliitti.
Minua hän väittää monityydyttämättömäksi rasvahapoksi.
Em. ilmaisujen sisältö ei avaudu ulkopuoliselle mutta kuvannee yhteiselämämme henkeä.
Eivät sanat vaan niiden tulkinta ja ilmaisujen sävy, ratkaisevat.

Meillä ei osata puhua ajatuksista toista kohtaan. Ollaan lähellä, halataan pitkään, jutellaan. Se on vähän missäkin parisuhteessa miten, mutta epäilisin ettei miesväki kauaa vain höpise, sen sijaan tekee asioita- arkisia. Minun tuo ruokaa, seuraa että jaksan, on ollut sairaalassa läsnä vaikeana hetkenä, jne.

Tuostakin vaatimuksesta voi traumatisoitua ja suhde kylmenee jos vaaditaan tiettyjä sanoja jatkuvasti sanomaan.
Meillä ei sanota rakkaaksi, kullaksi tai miksikään muuksikaan muruseksi. Itsetuntoni kestää hyvin, kun lisäksi tiedän että välittää, hän teoillaan näyttää sen jatkuvasti. Puhumme yhdessä kaikesta tärkeästä.

Tuossa edellä jokin jo kirjoittikin, että oma itsetunto on se millä asian tuntee ja tietää, eivät ne sanat, sillä niin helposti voi valheellisesti nuokin sanat sano, mutta kuten jo kerroin teot puhuvat puolestaan.

Ei teot ja puheet ole toisensa poissulkevia. Mun mieheni näyttää joka päivä arjessa rakastavansa ja arvostavansa minua ja meitä. Hän myös muistaa sanoa sen. Ei lässytystä eikä mielistelyä, vaan esim. kiittää hyvistä eväistä ja lisää "olet rakas". Kuten minäkin kiitän häntä, esim. auton pyyhkimien vaihdosta ja lisään "rakas".
Ohimennessään hipaisee niskaa, suukottaa hiuksia tai kouraisee peffaa... millä tuulella onkaan. Kuten minäkin kosken häntä. Suukottelemme useita kertoja päivässä.
Meille se ei ole lässytystä vaan arkea. Tavallista elämää. Jos siihen tulisi radikaali muutos, niin olisin kyllä ihmeissäni.
Ap:n pitää vissiin kysyä mieheltään, miksi käytös on muuttunut? Kukaan muu ei sitä voi tietää.

Biux kuinkahan vanhoja olette, tulet vielä kokemaan paljon muutosta, sillä sitä elämä on niin suhteissa, kotona , työssä, siis joka paikassa. Yksi päivä voi muuttaa kaiken.
Kosketus kyllä on sanaton viesti, sillä meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät viljele noita sanoja, jotka ovat vain pelkkiä fraaseja.
Voin taata että suutelut vähenee hiljalleen.
Voit joutua kyselemään vielä itsekin.

Itse lakkasin kutsumasta rakkaaksi, kun totesin se toistuvasti turhaksi. Kohtelu oli kylmää ja torjuvaa riippumatta tekemisistäni tai sanomisistani. Meillä jokaisella on rajamme ja sietokykymme ja sen ylityttyä yleensä muuttuu myös käytös / toimintamallit.

Mitä sinun miehesi tästä rakkauden julistamisesta ajattelee on sinun kysyttävä häneltä itseltään, koska vain sillä on sinulle loppukädessä merkitystä. Toivotan kannaltasi parasta mahdollista vastausta.

Jätä SIKA heti!, olet sen arvoinen ja tietty ansaitset parempaa etc...

Kun deittailin, nykyinen vaimoni sanoi ettei ole "missityyppiä". No siis teimme treffit ihan vaan ABC-asemalle vain kaffen merkeissä.

Jep, hän ei ollut "missityyppiä" mutta ihastuin ihmiseen. Onnekseni hänkin minuun vaikken ole ihan Brat Pitt :D

Mutta se erotus tähän että kutsumme toisiamme edelleen rakkaiksi, koska rakastamme toisiamme. Tänä yönä tilanne on se että käytiin myöhään saunassa (lapset saamari) ja puhuttiin keittiön pöydän ääressä omista toiveistamme.

Luvattiin asioita, ja jos hän lupaa, tiedän että voin luottaa. Ihan samoin kuin hän tietää että jos lupaan jotakin, siihen voi luottaa.

Mutta minä rakastan häntä, hän rakastaa minua, olen varma siitä. Hyvänyön toivotukset ja pusuttelut ovat upeaa antia elämästä :) Silloin tietää että rakastaa :P