Mitä mun pitäs tehdä?

Moikka! Oli nyt pakko tänne tulla avautuun ku kellekkää kaverille tai läheiselle en vaan voi tästä puhuu ku on sen verran arka juttu mulle. Oon siis 17 v tyttö ja kertokaa ihmeessä jos teillä jollakin on kokemusta tällasest ku mulla. Eli siis mä en tiiä mikä mua vaivaa, ku aina jos tapaan jonkun tosi kauniin ja itsevarman näkösen tytön nii saatan mennä ihan paniikkiin ja sit menee sanatki ihan sekasi ja oon ihan jännittyny. Sit jos tapaan jonku sellasen ihan normi näkösen tytön nii oon ihan rennosti. Poikien kanssa kans voin olla ihan rennosti, mut miks en niitten kauniitten tyttöjen kaa voi olla rennosti. En siis ikinä oo ihastunu keneenkää tyttöön enkä ees vois kuvitella sellasta, mut johtuuko se vaan siitä et mä ihailen niitä, ku haluisin olla yhtä kaunis vai siitä et tulee itelle sellanen "olen ruma" olo vai mistä? Ihastun aina poikiin, en tyttöihin, mutta silti ihailen joitaki tyttöjä, onko se normia? Tai joskus ku meen paniikkiin ku juttelen jonku kauniimman kaa nii sit tulee( en tiiä kyl mistä se tulee) sellanen olo et se aattelee et mä oon joku lesbo ja oon ihan ilettävä, vaik en oo lesbo! Tulee vaan sellanen tunne itelle, en oikeen paremmin osaa selittää. Mut mistä se johtuu et ku monet tytöt kattoo aina miehiä et onpa tolla lihaksikas kroppa yms. Nii mä oon silleen et ihan normia, en tiiä johtuuko toi sit siitä et oon ollu pienestä asti tosi paljon poikien kaa ja vasta joskus yläasteiässä aloin opetella kunnolla tyttöjen kaa olemista vaik oli mul jo ala-asteella kaverityttöjä mut silleen jännästi. Mut mä monesti katon kaikkii naisia et onpa tolla upee vartalo ja haluisin itelle samanlaisen, mut sit tulee se alemmuus olo, et en voi olla samanlainen ku oon näin lyhyt ja en kauheen hyvän näkönen omasta mielestä. Mikä mua siis vaivaa, tuntuu et ei kellään oo samanlaisia tunteita ku mulla, mut jos joku sellanen löytyy nii ois kyl kiva kuulla jonku muunki kokemuksia asiasta ja jos joku osaa auttaa miten tästä pääsis eroon nii kiitos avusta jo etukäteen!(: