Ahdistaa kovin

Olen kohta 40 ja seurustellut ihanan miehen kanssa puolisen vuotta. Kaikki sujui ja odotukset oli korkealla kun keväällä aloimme puhua yhteen muutosta, jonka sitten toteutimmekin. Nyt tuota yhteiseloa on koettu muutama viikko ja tunnen itseni enemmän tai vähemmän ahdistuneeksi. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä huonommalta jatko saman katon alla näyttää.

Olin vielä niin rakastunut ja tyhmä, että annoin oman asuntoni pois ja myin tavarat joita emme tarvinneet koska hänellä jo oli hyvä toinen.

Että mikä mättää? Mies ei ole muuttunut. Hän on edelleen oma ihana itsensä ja tuntuu, että mitä enemmän minua ahdistaa sen enemmän hän antaa tilaa. Ja tuntuu pahalta sanoa, mutta juuri niistä hetkistä nautin eniten. Makuuhuoneen puolellakin kaikki ikäänkuin "kuoli" saman katon alle muutettuamme vaikka ennen sitä ei ollut mitään ongelmia. Ei vaan tee mieli, jo ajatuskin ahdistaa.

Itsekkin tiedän mitä pitää tehdä, mutta pahalta se tuntuu sekin toisen puolesta kun niin kovasti sanoo rakastavansa ja tekevänsä kaikkensa, että vain minulla on hyvä.

Antaako kaikelle vielä aikaa ja toivoo, että alkaisi tuntumaan kodilta? Ja vähemmän ahdistavalta? Vai onko vain niin, että useamman vuoden sinkkuna olleena minusta ei parisuhteeseen enää ole.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Ahdistunut kirjoitti:

Olen kohta 40 ja seurustellut ihanan miehen kanssa puolisen vuotta. Kaikki sujui ja odotukset oli korkealla kun keväällä aloimme puhua yhteen muutosta, jonka sitten toteutimmekin. Nyt tuota yhteiseloa on koettu muutama viikko ja tunnen itseni enemmän tai vähemmän ahdistuneeksi. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä huonommalta jatko saman katon alla näyttää.

Olin vielä niin rakastunut ja tyhmä, että annoin oman asuntoni pois ja myin tavarat joita emme tarvinneet koska hänellä jo oli hyvä toinen.

Että mikä mättää? Mies ei ole muuttunut. Hän on edelleen oma ihana itsensä ja tuntuu, että mitä enemmän minua ahdistaa sen enemmän hän antaa tilaa. Ja tuntuu pahalta sanoa, mutta juuri niistä hetkistä nautin eniten. Makuuhuoneen puolellakin kaikki ikäänkuin "kuoli" saman katon alle muutettuamme vaikka ennen sitä ei ollut mitään ongelmia. Ei vaan tee mieli, jo ajatuskin ahdistaa.

Itsekkin tiedän mitä pitää tehdä, mutta pahalta se tuntuu sekin toisen puolesta kun niin kovasti sanoo rakastavansa ja tekevänsä kaikkensa, että vain minulla on hyvä.

Antaako kaikelle vielä aikaa ja toivoo, että alkaisi tuntumaan kodilta? Ja vähemmän ahdistavalta? Vai onko vain niin, että useamman vuoden sinkkuna olleena minusta ei parisuhteeseen enää ole.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu