Eräs tuttava pariskunta kävi tässä vierailulla lastensa kanssa ja esille tuli mielenkiintoinen asia. Perheessä isä on ateisti ja äiti sanotaanko korkeintaan tapauskovainen, käytännössä agnostikko tai ateisti. Lapset ovat kuitenkin kasvatettu kristinuskoisiksi.
Syyksi vanhemmat kertoivat, että lasten tultua tarpeeksi vanhoiksi tajutakseen pikkuhiljaa mitä kuolema merkitsee, olivat he alkaneet asiasta kysellä. Vanhemmat olivat olleet puun ja kuoren välissä, toisaalta tuntui mahdottomalta kertoa pienelle lapselle etteivät he tienneet mitä kuoleman jälkeen on, jos mitään. Ja toisaalta ajatus uskonnon syöttämisestä hätävalheena ei tuntunut hyvältä.
Lopulta he kuitenkin päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Päätöstään he perustelivat joulupukilla. Monet lapset uskovat joulupukkiin. Joulupukkin on joitan joka tuo iloa jouluun ja satua ja elämyksiä lapsille. Kun lapset kasvavat, he yleensä huomaavat koko joulupukki idean mahdottomuuden, ja kun pukki itsessään epäilyttävästi muistuttavan naapurin setää, karisee usko joulupukkiin ennemmin tai myöhemmin.
Hieman saman periaatteen he toivoivat soveltuvan myös uskontoon. Lapset saisivat usko turvalliseen jumalhahmoon, kunnes ovat tarpeeksi vanhoja käsittelemään kuolemaa ja muita elämän väistämättömyyksiä ilman tarvetta lohduttavalle sadulle.
Mitä mieltä te olette tästä ratkaisusta?
Syyksi vanhemmat kertoivat, että lasten tultua tarpeeksi vanhoiksi tajutakseen pikkuhiljaa mitä kuolema merkitsee, olivat he alkaneet asiasta kysellä. Vanhemmat olivat olleet puun ja kuoren välissä, toisaalta tuntui mahdottomalta kertoa pienelle lapselle etteivät he tienneet mitä kuoleman jälkeen on, jos mitään. Ja toisaalta ajatus uskonnon syöttämisestä hätävalheena ei tuntunut hyvältä.
Lopulta he kuitenkin päätyivät jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Päätöstään he perustelivat joulupukilla. Monet lapset uskovat joulupukkiin. Joulupukkin on joitan joka tuo iloa jouluun ja satua ja elämyksiä lapsille. Kun lapset kasvavat, he yleensä huomaavat koko joulupukki idean mahdottomuuden, ja kun pukki itsessään epäilyttävästi muistuttavan naapurin setää, karisee usko joulupukkiin ennemmin tai myöhemmin.
Hieman saman periaatteen he toivoivat soveltuvan myös uskontoon. Lapset saisivat usko turvalliseen jumalhahmoon, kunnes ovat tarpeeksi vanhoja käsittelemään kuolemaa ja muita elämän väistämättömyyksiä ilman tarvetta lohduttavalle sadulle.
Mitä mieltä te olette tästä ratkaisusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Kyllä nämä markkina miehet saa meille nyky -aikana syötettyä kaikenlaista!
Mutta minä ja vaimoni ainakin uskomme raamattuun ja haluamme myös kasvattaa lapsemme kristillisin periaattein.
Olemme kertoneet lapsille että joulupukki on satua ja Jeesus on totta.Aikuiset ostavat lapsille kaikki nuo joululahjat niin kuin jeesuslapsikin sai lahjoja syntymäpäivänään.Meidän lapsista siinä ei ole mitään ihmeellistä ,he vain ajattelevat että jotkut uskovat satuihin ja me uskomme totuuteen eli raamattuun .He myös ovat kertoneet että jotkut kavereista eivät usko jeesukseen eivätkä joidenkin lasten vanhemmatkaan .Lapset ymmärtävät näitäkin asioita yllättävän hyvin ja heidän ymmärrystään ei pidä aliarvioida.
Lasten kaltaisten on jumalan valtakunta.
Joulu on meille hiljentymisen ja ilon juhla !
kiitämme jeesuslapsen syntymästä !
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille !
Mitäköhän varten joulupukki on satua ja Jumala totta? Mitkä ovat ne konkreettiset todisteet jotka puoltavat toisen olemassaoloa? Kyseessähän ei ole mitään muuta kuin subjektiivinen uskomuksenne. Olen jo aikaisemminkin kauhistellut sanavalintaa "uskoa totuuteen". Se jotenkin särähtää korvaan ja antaa kuvan järkähtämättömästä fundamentalismista johon järkipuheella on turha yrittää vaikuttaa.
Lapset ymmärtävät monenlaista, mutta kuoleman käsite pelottaa monia aikuisiakin, puhumattakaan lapsista. Uskonto voi osaltaan toimia "puskurina" kunnes lapsi on tarpeeksi vanha käsitelläkseen asioita ilman tällaisia suojaverkkoja. Totuus kuitenkin on ettei lapsella ole aikuisten resursseja näiden asioiden käsittelemiseen. Tosin sitä en mene sanomaan, onko uskonnon käyttäminen kovin suositeltavaa tähän tarkoitukseen, jotkut ovat jääneet siihen koukkuun ;-)
Vertaa koukkuun jäämistä siihen, jos nämä lapset olisivat kokeilleet huumeita ja jääneet "koukkuun" taikka alkoholia.
Mitä soisit että he harrastaisivat?
Olen sitä mieltä, että kirjoitus on turha provo. Joulupukin tai jonkin muun taruolennon rinnastaminen Jumalaan on käytännössä turhaa ja sillä yritetään vain luoda rinnasteisia mielikuvia niille, jotka eivät ole koskaan asiaa tarkemmin miettineet.
Kirjoitus tosin kertoo siitä, miten ymmärtämättömiä monet vanhemmat ovat ja myös siitä miten ateistisilta vanhemmilta usein puuttuu kyky muodostaa ehjä maailmankuva ilman Jumalan olemassaolon tunnustamista. Kun mukaan otetaan Jumala, vaikka ei uskonnollisessa mielessä, niin silloin pystytään selittämään sellaiset asiat jotka muuten vaikuttaisivat järjettömiltä.
Kaikkein halvin keino on leimata joku kirjoitus provoksi jollei se itseään miellytä ja omaan ajatusmaailmaan sovi, sillä provojahan ei voi ottaa tosissaan?
Sinä toisaalta et perustele omaa kirjoitustasi millään tavalla. Miksi kristinuskon Jumalaa ei voisi verrata esimerkiksi antiikin kreikan jumaliin, taruolentoihin tai joulupukkiin? Mikä on se ero näiden välillä? Mikä on se konkreettinen todiste joka tekee Jumalastasi jotain muuta kuin tarua?
" Kirjoitus tosin kertoo siitä, miten ymmärtämättömiä monet vanhemmat ovat ja myös siitä miten ateistisilta vanhemmilta usein puuttuu kyky muodostaa ehjä maailmankuva ilman Jumalan olemassaolon "
Kenenköhän maaimankuvast nyt puhut? Kyse ei ole vanhempien maailmankuvan "eheydestä" vaan siitä että lapset eivät pysty sitä sellaisenaan käsittelemään. Oman kuolevaisuuden ja katoavaisuuden hyväksyminen on asia joka tuottaa monelle aikuisellekkin vaikeuksia, kuinkakohan moni mahtaakaan usko juuri tämän pelon takia? Karu tottuushan on ettei maailmankuvasta millään muotoa saakkaan täydellistä, tai vaatii aikamoista itsepetosta väittää sellaisen omaavansa.
Ihmisen tiedot ovat rajalliset ja joskus on syytä myöntää ettei tiedä. Uskovaiset tosin tämän sijaan tuntuvat löytävän Jumalansa näistä ihmistiedon aukkopaikoista, sitä mukaa kun tietomme ovat lisääntynyt, on tälle Jumalalle jäänyt aina vain vähemmän paikkoja piileksiä. Mitä arvoa on oletetulla Jumalalla, josta ei ole todisteita, täyttämässä ihmistiedon tiedon aukkoja? Millainen vastaus kysymykseen on sokean uskon luoma Jumala? Tekeekö uskomukset maailmankuvasta täydellisemmän kuin rehellinen tietämättömyytensä myöntäminen?
Raamatusta tosiaan löytyy vastauksia, pitää osata etsiä niitä sieltä.
Radio deissä on sunnuntaisin 10:stä eteenpäin illalla ohjelma, johon ihmiset soittavat suoraan lähetykseen ja esittävät kysymyksiä uskosta.
Heille vastataan Raamatun mukaisesti.
Loistavaa! Minusta tämä kirjoitus on hyvin kaukana provosta. Ei heitetä tätä mahdollisuutta nyt hukkaan.
Se tosiaan on ikävää, jos asiallinen ja kylmän viileä ajatusten esittäminen leimataan oikopäätä asiattomuudeksi vaivautumatta todella pohtimaan esittäjän näkökantaa.
Sen sijaan olisi mielenkiintoista kuulla, minkälainen on se kokemus, joka saa uskovan ihmisen olemaan täysin vakuuttunut elämänkatsomuksestaan? Uskontoja (joiltain tai kaikilta osin) kyseenalaistavat eivät selvästikään koe mitään sen kaltaista, joka saa uskovan näkemään maailmansa niin kuin näkee.
Omasta puolestani en kysy mikä on se konkreettinen todiste jumalan olemassa olosta. Sen sijaan kysyn minkälainen on se subjektiivinen kokemus, joka uskovaisen saa uskomaan? Mitä siinä tapahtuu? Minkälaiseksi koette yhteyden jumalaan? Minkälainen jumala teidän mielestänne on? Miten suhtaudutte siihen, että maailmassa on lukematon määrä erilaisia uskontoja?
Ja kysyn tätä täysin vailla ylemmyydentunnetta tai valmiutta heti tuomitsemaan muiden ihmisten vakaumuksia. Siis rauhaa veljet. Älkää yrittäkö heti repiä kurkkuani auki, sillä minä olen samanlainen vilpitön totuuden etsijä kuin te kaikki muutkin.
Mitä taas tuohon joulupukkijuttuun tulee, niin minuakin kiinnostaa tietää kuinka paljon uskovat kokevat epävarmuuden elämän päättymisestä vaikuttavan haluunsa uskoa? Kuinka paljon taas siihen vaikuttaa esimerkiksi jonkinlainen jumalan olemuksen käsittäminen ja mystinen kokemus, joka puolestaan olisi mielestäni jotenkin puhtaampaa tai suorempaa uskoa. Anteeksi sanavalinta.
Itse olen sitä mieltä, että juuri tuo ahdistus oman rajallisuutensa tajuamisesta työntää ihmisiä kohti uskontoja, mutta onko se olennainen osa uskomista... tai uskossa oloa.. miksi sitä sanotaan?
Alkuperäiseen aiheeseen: Ymmärrettävä ratkaisu. Minulla tuli mieleen vain että kyllä lapsi vaistoaa tai päättelee ennemmin tai myöhemmin että aikuiset ei puhu (oman käsityksensä mukaista) totta tässä asiassa. Eli sekin oppi menee kiertotietä perille.
"olisi mielenkiintoista kuulla, minkälainen on se kokemus, joka saa uskovan ihmisen olemaan täysin vakuuttunut elämänkatsomuksestaan?"
Minulle usko on mystistä, ei sitä voi analysoida. Onko se jokin kokemus vai mikä, en tiedä.
"Minkälaiseksi koette yhteyden jumalaan? Minkälainen jumala teidän mielestänne on?"
Kai lapsen suhteeksi vanhempiinsa. Jumala on rakkaus, joka jakaa lahjojaan ylitsevuotavasti; tuomari, joka on kärsivällisempi kuin lääkäri määrää.
"Miten suhtaudutte siihen, että maailmassa on lukematon määrä erilaisia uskontoja?"
Jotkut teilaan suoraan/pikku mutkan kautta, jotkut on enemmän miettimisen ja tutkimisen arvoisia. Ihminen on luova ja muutos on pysyvää, siksi mielestäni uusien uskontojen syntyminen on ymmärrettävää.
"Mitä taas tuohon joulupukkijuttuun tulee, niin minuakin kiinnostaa tietää kuinka paljon uskovat kokevat epävarmuuden elämän päättymisestä vaikuttavan haluunsa uskoa?"
Olen joskus kirjoittanut tänne että minulle ei tuottaisi ongelmaa jos elämä loppuisikin kuolemaan. Mutta oikeasti kysymykseesi en osaa vastata.
Jokaisella on oikeus kasvattaa lapsensa ihan miten itse haluaa!