En ymmärrä tyttöystäväni ajatuksenjuoksua. Apuja!

Kerron heti alkuun olevani kaukosuhteessa jotta tilanne selvinnee paremmin enkä oikein ole naisen vanhempien kanssa väleissä parista väärinkäsityksestä johtuen joita en ole heidän kanssaan saanut selvitettyä kun eivät suostu puhumaan eli en voi heidän luokseen mennä kylään. Ongelma on tämä, että tyttöystäväni ei tunnu osaavan sitoutua lupauksiin jotka koskevat meidän tapaamisiamme. Ei hän valehtele tai salaile mitään, mutta olimme sopineet aikoja sitten yhdessä, että olisimme Kotkan Meripäivät yhdessä, koska näemme todella harvoin ja, että hän tulisi kanssani yöpymään telttaan (tätä hän itse ehdotti). Olin säästänyt päästäkseni hänen luokseen ja hommasin teltankin, koska hotellien ollessa täynnä majoitun leirintäalueelle. Samoin tilasin hänelle pienen yllätyksen minkä olin ajatellut antaa hänelle kun näemme pitkästä aikaa. Nyt hän kuitenkin sanoo ettei välttämättä olekkaan, kuin yhden yön kanssani teltassa ja saattaa viettää vain vähän aikaa kanssani, koska sopinut näkevänsä kavereitakin.

Tämä tietysti ottaa minua päähän, koska hän vasta näin viimetippaan kertoi tästä ja olimme aiemmin kuukausia sitten sopineet viettävämme Meripäivät yhdessä ja olemme nähneet viimeksi 2kk sitten kasvokkain ja silloinkin vain vajaan päivän ja sitä ennen 4kk sitten. Samoin minusta ei ole järkeä, että matkustaisin täältä kaukaa ja olisin yhden yön ja joutuisin sitten lähtemään kun hän ei aio viettää aikaa kanssani. Hän näkee näitä kavereitaan milloin haluaa, mutta minua paljon harvemmin, mutta hän ei tunnu ymmärtävän sitä pointtia mitä yritän sanoa hänelle. Kun kysyn, että eikö minun näkemiseni olisi tärkeämpää ja yhteinen ajanvietto kun nähdään harvoin verrattuna kavereihin joita voi nähdä milloin vaan. Vastaus oli ''Enkö saa nähdä kavereitani?''. Samoin kysyin miksei hän voi siirtää tapaamisiaan kun on aimmin sanonut, että voi. Vastaus oli ''en tiedä''.

Naiset kertokaa miten tuolle itsepäiselle paksukallolle saisi asiat perille niin ettei ne kääntyisi hänen päässään aina niin ettei hän muka saa nähdä kavereita yms. ja miten hänet saisi sitoutumaan lupauksiinsa joita tekee minulle. Hän kyllä pitää kiinni niistä asioista joita sopii kavereiden kanssa, mutta minun kohdallani käy näin, että hän muuttaa sovittuja asioita keskustelematta niistä lainkaan minun kanssani, kuin vasta viimetipassa. Hän menee kavereittensa pyyntöjen mukaan ja tiedän yhdeksi syyksi sen, että hän pelkää menettävänsä loput kaverinsa, koska on aiemminkin menettänyt yrittäessään miellyttää kaikkia ja ei kykene sanomaan heille vastaan, mutta minulle kyllä. Sitten hän ei osaa sanoa muuta, kuin ''en tiedä'' vastaukseksi minulle kun kysyn miksei hän voi siirtää tapaamisia, miksi sopii muiden kanssa asioita jos on ensin sopinut minun kanssani jne. Webbaamme skypessä yleensä ja kun hän sanoo tuon niin hän katsoo yleensä aina katse lattiaan päin.

Vastavaanlaista tapahtuu jos sovimme, että näkisimme joku viikonloppu kuukauden aikana. Kaveri pyytää kahville, täytyy lähteä vanhempian kanssa mökille, pakko auttaa vanhempia kotiaskareissa viikonloppuna etteivät suutu (pelkää vanhempien suuttumista) jne. Kaikki tämmöiset riittää perumaan sovittuja tapaamisia. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä kuinka tärkeää toisen näkeminen ja fyysinen kontakti on kaukosuhteessa. Hän ei myöskään tunnu haluavan myöntää sitä, että kulkee vanhempiensa talutusnuorassa (tyttöystäväni on 23v). On sen itse pari kertaa myöntänyt, mutta jos minä siitä sanon niin hän suuttuu.