lollolilllll

no nyt meni kirjotus vitun oikein

Ota lapsi mukaan kauppaan, älä jätä minkään ikäistä yksin kotiin.
Sopiva ikä jättää yksin kotiin on 12 vuotta.

Mieti tarkkaan kasvattaa lasta pullossa, ennen kouluikää olisi syytä opetella olemaan/ hoitamaan pieniä asioita yksinkin, tietenkin riippuen lapsen omasta halusta. Vastuunkantoa tuskin voi opettaa liikaa ja myös pitää opetella toimimaan miten toimitaaan jos tulee hätätilanne, silloin ei mene sormet suuhun pikkukummassa.

Esikouluikäisen tai viimeistään ekaluokkalaisen.

Riippuu lapsesta ja sen kyvyistä jäädä yksin kotiin. Pelkkä ikä ei aina määritä mihin lapsi kykenee.

Riippuu tosi paljon lapsesta... Jotkut jo hyvinkin nuorina, jotkut vasta isompina. Mutta toki viimeistään eskari-iässä on syytä harjoitella tuollaisen pätkän yksin oloa, koska kouluun menon myötä lapsella täytyy olla jo kykyä jonkinasteiseen itsenäisyyteen toimissaan. Itsetunnollekin tekee hyvää, kun ei kasvavaa lasta enää vauvana pidetä.

Täällä on kirjotettukin, että viimeistään eskarin pitää harjotella. Samaa mieltä! Ja sanottakoon että sekin vaikuttaa, onko lapsi yksin, tai onko sisaruksia. Meidän perheessä on kolme lasta. 4v, 5v ja 7v. Vanhin lapsista on aina ollut sellainen hyvin itsenäinen, aika rauhallinen, fiksu, kuuntelee ohjeita... Ollut yksinään kotona tuollaisen vajaan puolen tunnin kauppareissun ajan jo 5-vuotiaana. Sen sijaan keskimmäinen ei edes uskaltaisi jäädä yksin kotiin... Arempi, haluaa kovasti koko ajan seuraa. Kotipihallakaan ei meinaa haluta olla, jos ei ole aikuinen vieressä.

Kuopus on yhtä halukas itsenäisyyteen kuin esikoinen, mutta luonteeltaan vilkkaampi... Ei kyllä pysty vielä pitkään aikaan luottamaan, että yksin pärjäisi.
Tai niin ainakin ajattelin viikko sitten. Tässä esimerkki itsenäisyydestä: 4v on jo puolisen vuotta haaveillut, että saisi käydä yksin lähikaupassa, koska isovelikin kävi 3-vuotiaana yksin kaupassa ostamassa maitoa (kuuli kun sitä muisteltiin joskus.) No, kuukausien anelun jälkeen annoin tytölle luvan mennä niin, että itse kuljen perässä. Ja että välillä saatan hänestä vilauksia nähdä. Olin jokseenkin varma, että jossain vaiheessa tulee "äitiä ikävä". Vaan väärin luulin!! Niin se pieni neiti vaan potkutteli porkulaudallaan kaupalle, kävi ostamassa muutaman jugurtin, kaukaa näin miten reippaasti maksoi kassalla, pakkasi jugurtit pieneen reppuunsa, ja potkutteli tyytyväisesti ja turvallisesti kotiin. Kyllähän se niin on, että me vanhemmat ihan liiaksi rajoitetaan lasten kehittymistä... Täytyy kuulostella lasten omaa valmiutta. Meillä 5v huutaa vielä vessassa kakkapyllyä pyyhkimään, mutta 4v ei. Lapsissa on eroja, samassa perheessäkin.

Yksin kotona olemisesta siis... Meillä vanhin olis siis yksin välillä jo 5v lyhyitä pätkiä. Kaksi muuta eivät ole vielä olleet yksin kotona. 7v ja 4v voivat olla kahdestaan vajaat puoli tuntia. 5v voi olla isoveljen kanssa kahdestaan ehkä vartin. Pärjäisi kyllä pidempään, mutta ei halua. Jos aikuiset on kotona, niin voi olla yläkerrassa ilman aikuisia sisarusten kanssa vaikka pari tuntia... Kaikkia kolmea ei voi jättää keskenään kotiin -siinä on liikaa muuttuvia tekijöitä. Kahdelle nuorimmalle tulee herkästi kilpailua että kumpi määrää tms.

Jokainen miettii siis itse. Mutta toki ennen kouluikää täytynee harjoitella.

Ei ole omia lapsia, niin ei ole tuoretta käsitystä, missä rajat tätänykyä menevät.

Rajat täytyy kuitenkin vahempana vetää ja osittaa ne selkeästi lapselle. Itse olin avainkaulalapsi, iältäni 6v. Sinä vuonna kävelin aamuisin Valintatalon kautta, josta sain ostaa mehun (Trip), sitten jatkaa saman puolen katua yli suojateiden hoitopaikan osoitteeseen. SIeltä sitten päivän päätteeksi myös palasin samaa reittiä kotiin omalla avaimella. Kun olin ollut yksin kotona ja päivällisaika lähestyi, sain käydä kadun toisella puolen konditoriasta hakemassa lihapiirakan.

kouluikäisen

Ennen pystyi jättään 7vuotiaan kotiin yksin ja nykyään 14vuotiaan.