Istun tässä yksin ja on ihan merkittävä hääpäivä, puolisoni vaan ei näe tärkeäksi olla kanssani, tiedän hänen kyllä olevan ihan työn teossa, ihan vapaaehtoista on.
Niin minä höpsö aikoinaan tuulin jotain muuta yhdessäolon olevan, totuus on kyllä valjennut, kuitenkaan en ole tästä lähtemästä, mitä löytäisin tilalle, tuskin mitään erikoista.
Mielelläni kysyn, mikä sai teidät miehet ja naiset suhteeseen, mitä siltä odotitte, onko täyttyneet odotukset?
Niin ensimmäiset vuodet ovat vielä uuden huumaa ja unelmointia, mutta kun menee yli viiden vuoden, miten sitten on mennyt?
Niin minä höpsö aikoinaan tuulin jotain muuta yhdessäolon olevan, totuus on kyllä valjennut, kuitenkaan en ole tästä lähtemästä, mitä löytäisin tilalle, tuskin mitään erikoista.
Mielelläni kysyn, mikä sai teidät miehet ja naiset suhteeseen, mitä siltä odotitte, onko täyttyneet odotukset?
Niin ensimmäiset vuodet ovat vielä uuden huumaa ja unelmointia, mutta kun menee yli viiden vuoden, miten sitten on mennyt?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voisit itsekskin muistaa hääpäivää, onko se aina miehen tehtävä? Voit joskus järjestää jotain kivaa miehellesi, ehkä hänkin sitten joskus tekee vuorostaan..
Ei tuossa tekstissä mainittu, onko kirjoittaja mies vai nainen. Automaattisesti vain oletat, että mies on se välinpitämätön lurjus.
Miten yleisestä on että mies avautuu nettiin siitä ettei nainen huomioi häntä vuosipäivinä? Avautuu yhdessäolosta? Avautuu suhteelle asetetuista odotuksista ja niiden toteutumattomuudesta?
Todennäköisyys tapahtumalle versus tiedetty fakta ovat kaksi eri asiaa. Juuri asenteestasi johtuen stereotypiat syntyvät: asetetaan ennakko-odotuksia miehisyydelle ja naiseudelle - ja odotetaan sitten ihmisten käyttäytyvän sen mukaisesti.
Oman Itsekkyyden syrjään työntäminen autaa silloin kun arki kurkistaa sarana puolelta sisään........
tämä yhtenä neuvona yli 60 v maailmaa ja suhteitaan läpikäyneen ukon ajatuksena---
7 kertaa lupasit naiselle avioliittoa? 7 kertaa petit lupauksen? miksi..
Muistan sellaisen muiston sain hääpäivänä olessani 20v parina ex antoi hääpäivä lahjaksi eteeni avioeropaperit,kyllä sen päivän muistaa loppuelämän........
......................................................... .
Minulle hääpäivä on aina merkinnyt paljon. Olen vienyt vaimoni kahdesti ravintolaan ja kolmesti konserttiin hääpäivänä. Oltiin just kylie minoguen keikalla jazzeilla vaikka se ei ollut hääpäivä. Kyllä hääpäivä pitää viettää oman rakkaan kanssa kun sitä haluaa olla yhdessä ja se on kuitenkin tärkeä päivä.
Meillä on usein unohdettu "viettää" hääpäivä. Ei se mitään, koska meille on kaikki vuodenpäivät merkittäviä tässä 20v suhteessa. Kumppaniaan voi ja pitää huomioida muinakin päivinä kuin pelkästään hää- tai syntymäpäivinä.
Joskus on kummankin työt pakottaneet siirtämään hääpäivän viettoa, eipä ole meitä haitannut.
Odotukset eivät täyttyneet. Elämä sai omansa, minä en.
Kumppanin olisi hyvä tietää mitkä ovat ns: kynnyskysymyksiä . Siis erittäin merkittäviä , myö miehet vain ollaan sellaisia joiden elämä on välillä kovin omaan napaan keskittynyttä . Ihan rohkeasti kertomaan mitä sinä HALUAT yhteiselolta .
Voi, voi, toiset odotukset täyttyivät, mutta merkittävästi suuremmasti jäivät täyttymättä. Elämän tekee jännittäväksi se, että ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Olisi perin tylsää, jos kaikki odotukset täyttyisivät, eipä jäisi jännitystä elämään ollenkaan.
Pettymykset kuuluvat kaikkien osalle ja hieno suoritus se, ken osaa pettymyksensä käydä lävitse ja hyväksyä ne.
Hääpäivänne vieton voit järjestää miehellesi yllätyksenä, jos se on sinulle tärkeä momentti. Samalla saat ilon maustetta siitä itsekin. Ei kai kukaan siitä ota itseensä, jos vietät hääpäivää huomenna tai ylihuomenna tai parin viikon kuluttua. Ihan tilanteen ja ajankohdan mukaan.
Ehkäpä mies huomaa, kuinka tärkeä asia se sinulle on.
Vaan hääpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, avioliiton päivien ketju on tärkeämpi. Onnellinen voi olla hiljaisuudessakin, itsekseen ja kliseisesti sanottuna pienistä hetkistä nauttien. Se on suurta taidetta se.
joo siitähän se riemu ratkeaa kun laiminlyöty vaimo järjestää vuosipäivälle ohjelmaa joka tulee töissä vaimoansa välttelevälle miehelle täytenä yllätyksenä.
mielummin olisi korkea aika puhua ja tehdä siitä puhumisesta päivittäistä.
Miksi ei? Ei tee pahaa avioliitolle, jos rouva muistaa herraansa vuosipäivänä hauskalla yllätyksellä.
Hehkuva rakkaus ei katso vuorosanoja, kumpi ne lausuu, vaan toisinaan voi rouvakin lausua ääneen ohjelmistostaan nuo lempeät sanat. Puhumistahan se on.
Ei suinkaan viisas nainen ala tilittää asiasta ja nyyhkiä merkkipäivänään vaatien samalla lahjaa? Tuosta tuloksena herrashenkilö ainoastaan kiusaantuu syyllisyyden häpeänpuna poskillaan.
Ennemminkin neuvoisin rouvaa harrastamaan järkevää viisautta ja juhlistamaan iloisesti muistopäivänsä, joka on samalla sopiva näppäytys huonomuistiselle herralle. Kuin pieni, keveä ja rakastava läppäisy sormille. Eikä pilaa päivää, ja herrakaan ei menetä täten liikaa kasvojaan.
Jotenkin vaikuttaa, ettei ap:n rakkaus enää hehku. Mitä useammin puoliso "unohtaa" hääpäivän/synttärit, tai mitä vastahakoisempi hän on kaikkeen yhteiseen, niin vähemmästäkin rakkauden hehku sammuu. Silloin on viisasta ostaa muutama terapiakäynti. Ellei ne auta, tai toista huvita lähteä, erota.
pitäisi puhua päivittäin sen oman puolison kanssa jotta voi antaa mitä toinen tarvitsee ja saada mitä itse tarvitsee. puheetonkin kommunikointi on hyvä osata, mutta ei sillä kaikkea saa sanottua. juuri tätä varten ihmislaji on omaksunut hyvin monimutkaisen kielellisen viestinnän.
Meillä yleensä muistetaan hääpäivä mutta on sattunut niinkin, että molemmat olemme sen unohtaneet. Täysin inhimillistä vaikka päivä on tietenkin ollut tärkeä aikoinaan ja juhlan arvoinen.Isommin olemme juhlineet hopeahääpäivää ja kohta tulevaa 30. vuotishääpäiväämme.
Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa - älä istu yksinäsi vaan järjestä teille hääpäiväjuhla ja yllätä miehesi kun hän tulee töistä.
Tommoset miehet tiedetään. Ainoa yllätys joka niille kelpaa on kullin imeminen. Ei ne jaksa edes panna. Paitsi tuoretta rakastajatartaan.
"älä istu yksinäsi vaan järjestä teille hääpäiväjuhla ja yllätä miehesi kun hän tulee töistä."
Minä puolestani epäilen, että ap on kaikin puolin pettynyt puolisoonsa, ei ole kyse vain tästä yhdestä hääpäivästä, vaan koko parisuhde-elämästä. Tyytymättömyys/mietteliäisyys vain nyt on kulminoitunut tuohon hääpäivään. Onhan selvää, että jos suhde, eli vuorovaikutus pariskunnan välillä on edes jotakuinkin hyvä, tai tyydyttävä, niin hääpäivän yksin viettäminen ei olisi tällainen ongelma.
Ja mistä tietää kuin monta kertaa ap on yrittänyt järjestää jotain juhlaa tai yhteistä tekemistä puolison kanssa? Yleensähän se on näin ennen kuin lähdetään "valittamaan". Niin se oli minullakin. Vuosikaudet puhuin, järjestin ja maksoin ex-miehen mukaan, ihan jokaisen kerran. Liian kauan jaksoin ennen kuin heräsin todellisuuteen.
No johan oli kommentti - mutta täällähän "tiedetään" aina kaikki paremmin, erityisesti silloin kun joku uskaltaa jotain positiivista kommentoida tai todeta elämästään. Katkeraa on kalkki....
Tunnen mieheni ja tiedän mikä häntä miellyttää; toki suihinottoa harva epää jos sitä tarjotaan mutta pitkässä avioliitossa on niin paljon muutakin. Ja jaksaa ne panna, pitkään naimissa olleetkin, ja hyvin jaksavatkin.
Joka tapauksessa, minä AP:n tilanteessa loisin itse jotain kivaa hääpäiväksi, ei tiedä vaikka mies vastaisi tähän sitten seuraavana vuonna.