Ystävää tai

Se on tää suomalainen kulttuuri. Monet ovat luonteeltaan jäykkiä ja ennakkoluuloisia.

Moi ap. Naisena mä en ole vuosiin käyttänyt alkoholia kun se ei sovi mulle millään tavalla, ei päälle eikä keholle. Olen itse näin tyytyväinen. Olen alkanut vähentää ravintolassa käyntiäni. Seuraa kyllä olisi tyrkyllä mutta eipä ole kovin yhteistä juteltavaa örisevien, yhden illan juttuja etsivien kanssa. Jos hoksaavat mun olevan limulinjalla, palaute on aina samaa ihmettelyä ja utelua.
Vain pari kaveria on joita näen tosi harvoin. Muut ihmiset kaikonneet tai olen itse perääntynyt koska en juo.
Suomalainen kulttuuri on hyvin alkoholi keskeinen.
Surulliseksi koen tilanteeni, parisuhteeseen en ole kelvannut ja vuosia mennyt yksin.
Et ole alkuunkaan yksin.

Täällä 36v mies ja vähän samoilla linjoilla mennään.Ystävät tuntuvat katoavan,uudet eivät olisi pahitteeksi:)

Seuran saaminen on paljon helpompaa jos juopottelee. Jos ihmiset tietävät ettet juo, niin on paljon nihkeämpää. Itselläni siis kokemusta molemmista :)
Nykyisin ei alkoholi enää oikein maistu. Ruuan kanssa voi maistaa yhden lasin viiniä jos siltä tuntuu.

Nuorempana oli ystäviä ympärillä, kun ei vielä ollut avioliittoja tai parisuhteita eikä myöskään läträtty alkoholinkaan kanssa. Oli kaikenlaisia harrastuksia, joissa niitä ystävyyssuhteita sitten syntyi, ehkä sunkin nyt aikuisena pitäisi etsiä sellaisia harrastuksia, joissa voisi niitä ystävyyssuhteita syntyä ilman alkoholia. Itsekään en ikinä ole ollut oikein juomisen perään ja enkä siksi ole ymmärtänyt miehiä ja heidän juomakulttuuriaan, joiden kanssa olen seurustellut. Itse sain nököttää viikonloppujakin kotona yksin, kun heidän piti kavereiden kanssa mennä ja ryypätä krapulaan asti. Itse en ole absolutisti ja tykkään käydä viihteelläkin, mutta harvoin nykyään, ja juominen ei ole se ravintolaillan päätarkoitus kuitenkaan, ihmisten kanssa on kiva jutella ja tanssia sekä kuunnella hyvää musiikkia syömistäkään unohtamatta. Näin yli nelikymppisenä on jo rakentanut sen itselleen sopivan elämän tyylin, mutta aika ajoin kokee sitä yksinäisyyttä, varsinkin jos seurustelusuhteesta on jo aikaa. Ympärillä oleva harvat ystävät ovat perheidensä kanssa usein omissa menoissaan, joten aikaa ei heillä ole silloin, kun itse kaipaisi sitä seuraa tai yhteydenottoa. Itse olen oppinut siihen yksinolemiseen jopa siinä määrin, että matkailenkin yksin maailmalla ja aina sitä voi mennä elokuviin, teatteriin, musiikkitapahtumiin tai vaikka kansalaisopiston jumppiinkin yksin, niin on kuitenkin jonkunmoisessa seurassa, ei siis yksin. Kannattaa siis liikkua ihmisten parissa ihan selvinpäin, jos se yksinäisyyden puuska iskee.

Ne oli tupakan ja alkon ystäviä he, joita ennen oli. Eivät minun.

Aha? No en tiedä maailman petollisuudesta, mutta jos olet Facebookin jäsen - kuten kai suurin osa ihmisistä tänä päivänä on ja minä en, ota luuri käteen ja soita kaikille Facebook- kavereissasi oleville ja kysy kaikilta henkilökohtaisesti jokaiselta erikseen, ovatko he Facebookin jäseniä vaiko eivät. Itselle kävi aikoinaan siten, että kun en osannut Facebookia käyttää enkä siksi siellä pitkään viihtynytkään, kuulemma ainoastaan osalle on näkynyt se, että olen poistunut koko Facebookista enkä ole siellä ollenkaan. Joku hullu on saattanut ehtiä tehdä mulle feikkiprofiilin ehkä riehuu mun nimissä. Esimerkiks sukulaisista tietää, että ne ei netissä herjaa. Eikä lähimmät ystävät, kun sellaisten kanssa on arjessa tekemisissä.


Minua ei koskaan ole kiinnostanut se, että juopotteleeko joku vaiko ei. Siinäkin käsitteessä on iso ero, että käyttääkö joku puolituttunsa silmiin liikaa alkoholia. Alkoholisti ei välttämättä ole sellainen, joka runsaasti käyttää alkoholia. Alkoholisti on useimmiten ihminen, jolla on pakkomielle saarnata netissä kaikkea alkoholin käyttöä vastaan. Ja sellaisia varmasti myös kiinnostaa jokainen puolituttujensa kaupasta ostama kalja ja niiden tietojen jakeleminen netissä. Alkoholismi on hei vakava asia, ei sellaisella asialla pelleillä.