Olen 28 vuotias. Sinkku.
Vasta jokin aika sitten tajusin, että voihan paska, mua pidetään vanhanapiikana - tai ainakin siihen suuntaan pahasti kallistuneena?! Tähän asti olen ollut tyytyväinen elämääni, pari vuotta sinkkuna on maistunut makealta. Elän city-sinkun elämää, vailla vastuuta tai liiempää huolta huomisesta.
Kunnes tajusin, että ihmisethän luokittelee mut jo siviilisäätyni mukaan - sä kun nyt asut yksin, sähän oot naimaton, niin sullahan on vaan toi yhden hengen talous!! Siis mitäh!?! En käsitä tollasta suhtautumista - ikään kuin olisin toisen luokan kansalainen, koska en seurustele, koska en elä avoliitossa tai ole naimisissa?!
Kuuluuko tätä ruveta häpeilemään?!
Ei kaikki tapaa koskaan sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisi viettää lopun elämänsä. Musta on väärin, että sellaiset ihmiset luokitellaan jotenkin alemmalle tasolle, kuin ne jotka menevät naimisiin kaksvitosina ja hankkivat lapsia, koiran ja omistusasunnon.
Vasta jokin aika sitten tajusin, että voihan paska, mua pidetään vanhanapiikana - tai ainakin siihen suuntaan pahasti kallistuneena?! Tähän asti olen ollut tyytyväinen elämääni, pari vuotta sinkkuna on maistunut makealta. Elän city-sinkun elämää, vailla vastuuta tai liiempää huolta huomisesta.
Kunnes tajusin, että ihmisethän luokittelee mut jo siviilisäätyni mukaan - sä kun nyt asut yksin, sähän oot naimaton, niin sullahan on vaan toi yhden hengen talous!! Siis mitäh!?! En käsitä tollasta suhtautumista - ikään kuin olisin toisen luokan kansalainen, koska en seurustele, koska en elä avoliitossa tai ole naimisissa?!
Kuuluuko tätä ruveta häpeilemään?!
Ei kaikki tapaa koskaan sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisi viettää lopun elämänsä. Musta on väärin, että sellaiset ihmiset luokitellaan jotenkin alemmalle tasolle, kuin ne jotka menevät naimisiin kaksvitosina ja hankkivat lapsia, koiran ja omistusasunnon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... ruveta häpeilemään. Määrittele vain itse oma elämäsi. Muiden sanomiset kertovat enemmän heistä itsestään, kuin sinusta.
kieltämättä välillä jopa melkein hävettää oma tilansa vaikkei pitäisi. tiedän, että olen onnellinen kun ei tarvitse olla huonossa parisuhteessa mutten voi itselleni mitään, kun esim. huonekalukauppoja kierrellessä tunnen itseni kummajaiseksi 29-vuotiaana kauniina naisena, joka on siellä etsimässä asuntoonsa kalusteita - yksin. kai tämä ikä aiheuttaa jonkunmoisen kriisin meille kaikille ykkinäisille =)
ei auta kun luottaa siihen, että jonain päivänä se ihana sieltä tupsahtaa.. mutta mitä tehdä kun ei jaksa sitä etsiä? Kaipa sen sitten kohtaa vaikkapa lenkillä koiran kanssa.. =/
tsemppiä vaan. kyllä me kestetään. kai.. ?
Yhen toisen sortin kummajaisen pitäisi tässä hankkia uudet matot tupaan. Todella sinkkumainen aihe :)
Valintakysymys:
Sinulla on 40 neliön ajan patinoima hirsitupa, johon pitäisi valita tekstiilejä. Lattia on lakattu mäntylauta ja huonetta dominoi massiivisten seinähirsien lisäksi poltetusta tiilestä ja luonnonkivistä muurattu leivinuunin ja avotakan yhdistelmä. Kalusteet ovat klassista muotoilua edustavaa nahkaa (tumma ruskea/lakattu mänty sekä antiikkista puusepäntyötä. Suvussa periytyneet kotikangaspuissa hakatut raitamatot ovat tulleet elinkaarensa ehtooseen ja nyt tarvitsisi valita uudet.
Olisiko mielestäsi pahakin tyylirikko vaihtaa raitakuosi kirjailtuihin itämaistyyppisiin villamattoihin? Värit olisivat painottuneet viininpunaiseen ja kultaan...
Verhot olisi jo viini-kulta-vihreä olemassa, mutta "yleisön painostukseta" vaihdoin ne pliisumpiin odottelemaan aikoja parempia. Nyt on exä kutakuinkin maksettu ulos ja mutsi vierotettu "lohduttelemasta" voivoijätettyä ( se vaati lukkojen vaihdon ulko-oveen ja tyyliini epätyypillistä epäasiallista puhetta ).
Ykkinänsä näitä on päätettävä, mutta mitäs mieltä sinä olet? Miten valitsisit?
Mitä tehdä, kun ei jaksa etsiä?
Siinä sattuman sanelemaa onnenpotkua vartootessa voi vaikka sisustaa kotia.
:)
Jossain asuntomessuilla ihastelin hirsikodin voimakkaita sisustusvärejä. Itämaiset matot tuntuvat kyllä vähän hirsiseiniin sopimattomalta, mutta vaikea sanoa näkemättä. Jospa hankkisit punasävyiset, tulen ja oranssin-sävyjä lisää... mutta kotimaistyyppistä! Kaikki lämpimät värit minusta käy!
ei sitä kannata häpeillä, onhan meitä ikäisiäsi sinkkuja paljon.
Antaa muiden ajatella mitä haluaa. Itse olen ainakin tällä hetkellä suht tyytyväinen elämääni, tosin kyllähän sitä mielellään seurustelisikin.
olen itse parisuhde perheellinen joten joo olen onnistunut :)
mutta olen ollut aikoinani yksinkin - en ole teini-ihastustakertuja- moni on...
mutta kuulin juuri millaista showta moni liitto on varsinkin yli 49 veeläisillä, pettämistä pettämisen jälkeen. tosi on että rohkeat ovat yksin tai eroavat ja nynneröt taaplaa suhteissaan.
ja parisuhde se hoitoa vasta vaatiikin- tietysti te olette yksinäisiä- voihan tulla olo ettei ole elämää,,
Relaa ja haistata vitut kaikille standardeille. Mäkin olen hillunut viimeiset 10 vuotta parisuhdekriiseissä, ja alkaa vasta nyt näyttämään siltä että hommasta vois tullakin jotain. Eli : älä suotta ota ketä vaan, huonoja kokemuksia ei ole pakko kerätä.