Kun ollaan suhteessa pitäskö kulut panna tasan,,,?

Kyllä ne kulut pitää maksaa puoliksi, vaikka olis työttömänä. Aika epäreilua, jos vaan toinen koko ajan maksaa ja raha on tiukalla...

Itse ajattelen, että 30% netosta molemmilta samalle tilille. josta kaikki laskut maksetaan asumisesta jne....ja ruoat. Jos se ei riitä molemmat maksaa prosenteissa netosta saman määrän lisää. Jos tilille jää niin käytetään vaikka yhteiseen matkaan / remonttiin joka ei lisää asunnon arvoa. Muutoin toinen "rikkaampi" voi haluta luksus asunnon ja toiselle ei jää enää mitään käteen....
Katsotaan mitä mies mieltä jos joskus saman katon alle mennään....

Minusta nämä raha asiat ovat täysin kahden ihmisen välisiä asioita! Minä asuin yksin 33 vuotiaaksi asti ja maksoin kaikki kulut yksin. Kun muutin yhteen nykyisen rakkaani kanssa, niin tilanne muuttui. Mieheni paljastui erittäin varakkaaksi. Hän haluaa maksaa elämisen kulut eli asumisen, ruuan ja isommat hankinnat. Itse maksan lähinnä oman puhelinlaskun ja omat henkilökohtaiset menot.

Tämä on rakkauden lahja mieheltäni ja otan sen rakkaudella vastaan.. miksi en ottaisi? En näe siinä mitään väärää. En ole mennyt hänen kanssaan rahan takia. Suhteemme perustuu molemminpuoliseen rakkauteen ja saamme kumpikin toisiltamme ihania asioita.

Ei sellaisesta asiasta kuin raha kannata tehdä suhteeseen kynnyskysymystä. Moleat maksavat omantunnon mukaan. Jos toisen omatunto ei koskaan kolkuta, niin suhdetta voi aina harkita udelleen.

En pystyisi olemaan toisen elätettävänä, vaikka tämä olisi miten rikas. Ainut tilanne olisi ehkä sellainen, jos kumppani saisi ison (siis ison) lotto- tai muun voiton, niin sillä rahalla suostuisin elämään "siivellä". Mutta jos molemmat tienaa työllä rahaa, niin kyllä eläminen silloin minusta kuuluu maksaa puoliksi, vaikka toinen tienaisikin huomattavasti paremmin kuin toinen.

Olen aikoinaan ollut avoliitossa 7 vuotta, jossa molemmilla oli omat rahat. Minä olin lukiolainen, varusmies, raksan apumies, puotipuksu, opiskelija ja työtön. Avovaimo oli koko ajan töissä, joten hänen taloudellinen tilanteensa oli paljon parempi.

En minä miehenä halunnut siipeillä, vaikka vaikeaa olikin. Etenkin, kun en saanut mm. asumistukea hänen tulojensa vuoksi. Myöhemmässä elämässäni olen tullut johtopäätökseen, että yhdessä asuessa molemmilla on hyvä olla sama elintaso. Jokainen päivä on ollut taloudellisten uhrausten arvoinen. Jos ei olisi, eroaisin.

Toki treffeillä on herrasmiesmäistä ja romanttistakin kai jotenkin joskus maksaa puolesta, ja toki naisenkin... mutta suomessa kun ollaan niin nykyaikana suurimmassa osassa suhteista kulut menee puoliksi/maksukyvyn mukaan. Ehkä vain venäläiset ja virolaiset naiset odottaa että mies elättää ja kustantaa kaiken... ja ehkä jotkut yksittäiset isien pikkuprinsessat jotka on tottuneet saamaan aina kaiken haluamansa glitteripedillä tarjoiltuna.

Eikö se ole aika reilua, jos kumpikin maksaa osansa. Itse en ainakaan voisi kuvitella eläväni miehen siivellä.

Meillä kyllä mies elää ihan iloisesti siivellä, vaikka olen joskus sanonutkin että olisi hienoa jos hänkin maksaisi joskus jonkun laskun. Käymme molemmat töissä.

No, on selvää että jätän miehen, koska tuo siipeily laskee arvostusta ihmisenä.

Hei,

Ajattelen, että olennaista on se, molemmat puolisot voivat kokea tilanteen olevan reilu ja oikeudenmukainen. Mitään yhtä oikeaa mallia ei ole, joka toimisi kaikkiin parisuhteisiin. Ja toisaalta tapa miten kulut jaetaan voi myös muuttua sen mukaan, miten elämäntilanne muuttuu. Tärkeää on, raha-asioistakin pystytään keskustelemaan.

Jos puolisoiden tulot ovat kovin eri suuruiset, useimmat luultavasti päätyvät siihen, että enemmän tienaava maksaa enemmän. Ja vastaavasti samansuuruisilla tuloilla mennään lähemmäs tasajakoa.

Vilppu H.
pappi

Köyhät riitelee rahasta ja rikkaat vielä enemmän!

esimerkkinä. Asun kaverini kanssa eri kaupungeissa, ei olla edes oikea pariskuntakaan. Yhteiset kulut maksetaan silti puoliksi- ei joka erää erikseen, vaan siten että toinen maksaa kun ilmenee yhteisiä kuluja, toiselle joka viuluja on joutunut enempi silloiseen laittamaan- edellyttäen, että tosiaan on "kahden asiasta" kysymys. Toinen työssä, toinen työtön. Työssäkäyvä satsaa rahallisesti enemmän esimerkiksi ruokaan, ja omiin matkakuluihinsa kaverin luokse.
Helpottaa elämää, kun on jakaantuvia kuluja! Paitsi- asumiset, mitkä kukin hoitaa itse, ja omat henkilökohtaiset kulunsa, kuten puhelinkulut, sähkönsä, vetensä... Tämä järjestely ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan.

Kulut n. tulojen suhteessa on reilu jako

No mikäs siinä jo mies haluaa maksaa kaiken ja on siihen varaa. Mutta jos suhde on avoliitossa tulee muistaa että se omistaa asian/tuotteen joka on sen maksanu ja kenen nimissä se on. Eli jos mies maksaa kaiken ja kaikki on hänen nimissään niin erotessa nainen lähtee tyhjinkäsin. Ei omista siis mitään taloudesta. Eikä hällä ole myöskään mitään taloudellista turvaa jos se maksava avopuoliso vaikka kuolee.