Aloitan tämän keskustelun uudelleen, sillä olen vastikään saanut diagnoosin mikroskooppinen koliitti.
Minun kakkarallini alkoi maaliskuun alussa. Ripulia kesti alkajaisiksi maalis- ja huhtikuun ajan. Touko- ja kesäkuu olivat melkolailla normaalit, mutta taas nyt heinäkuun alusta lähtien on vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisannut. Ja ennen kaikkea KIUSALLISIA tilanteita... Tarvitaan jo enemmän kuin kahden käden sormet laskemaan, montako kertaa olen tullut paskoneeksi housuihini. Jopa yleisillä paikoilla! Työmatkoilla - onneksi omassa autossa - ja työpaikan autoilla -onneksi ei muita kyydissä. Odotan kauhulla sitä hetkeä, jolloin sonta puskee housuihin bussissa... Tai puskee on kyllä väärä sana: Kyllä tämä vesikakka sanalla sanoen syöksähtää housuihin sellasella paineella, että oksat pois!
Tämä tauti on jotakin niiin surkuhupaisaa, mutta samalla inhottavaa, että maksaisin tuhannen taalaa päästäkseni tästä vaivasta. Tuntuu nimittäin suorastaan sietämättömältä ajatus, ettei tästä toipuisi enää koskaan normaaliksi. On siis PAKKO löytyä konstit, joilla vesiripuloinnin saa kuriin.
Luin tuon viestiketjun, josta sain jo paljon uutta tietoa. Minun diagnoosini on ykskantaan "mikroskooppinen koliitti". Se löytyi, kun ensimmäisen housuunkakkauskerran jälkeen hakeuduin tk-lääkäriin ja sain lähetteen tutkimuksiin. Tähystyksessä suoli näytti normaalilta ja terveeltä, mikä oli jo tietysti helpottava tieto sinänsä. Ajattelin, että no eipä tässä ainakaan syöpään sitten vissiin olla kuolemassa. Lääkäri mainitsi kyllä, että koepaloissa saattaa vielä paljastua tämä minulle ennestään tuntematon koliittitauti. Hän myös kertoi jo silloin, mitkä olisivat hoitokonstit: Imodiumia, ViSibliniä ja tarvittaessa pahemmassa vaiheessa kortisonia.
Parin viikon kuluttua sainkin yllättäen HUS:in sisätautilääkäriltä soiton, jossa tämä kertoi koepalojen löydöksistä. Ja nyt enemmän asiaan perehtyneenä ja kaikenlaista ruokavaliota jo kokeilleena olen enemmän kuin ihmeissäni tämän kanssa.
Kävin tänään lääkärissä. Minullehan olikin jo valmiiksi määrättynä apteekissa odottamassa kortisonikuuri. Sitä olisi määrä syödä kolme kuukautta; ensimmäinen kuukausi kolme tablettia, toinen kuukausi kaksi ja kolmas kuukausi yksi tabletti päivässä. Sillä pitäisi saada tulehdus kuriin. Kortisonin popsiminen tuntuu todella vastenmieliseltä. Aionkin ensin kokeilla tuota tupakkakonstia, niin vannoutunut tupakin vastustaja kuin tätänykyä olenkin. Osaisipa joku vain kertoa vielä sen, mihin tupakan 2000 elimistölle vieraasta aineesta sen vaikutus perustuukin. Nikotiini se tuskin sattuu olemaan, tuskin tervakaan. Mutta joku kombinaatio siinä varmaan on. Tietäisipä vielä sen, onko tupakan savua tarkoitus vetää keuhkoihin asti vai riittääkö poskarit. Pelkkä limakalvojen kanssa yhteen joutuminenhan joka tapauksessa ainakin ärsyttää ihmiselimistöä. Että onko tärkeämpää saada tupakan aineet joka solun sisään keuhkojen kautta vaiko vain ruoansulatuskanavaan.
Kertokaa hyvät ihmiset, jos teillä on jotain konsteja millä olette tästä vihoviimeisestä vaivasta päässeet.
Minun kakkarallini alkoi maaliskuun alussa. Ripulia kesti alkajaisiksi maalis- ja huhtikuun ajan. Touko- ja kesäkuu olivat melkolailla normaalit, mutta taas nyt heinäkuun alusta lähtien on vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisannut. Ja ennen kaikkea KIUSALLISIA tilanteita... Tarvitaan jo enemmän kuin kahden käden sormet laskemaan, montako kertaa olen tullut paskoneeksi housuihini. Jopa yleisillä paikoilla! Työmatkoilla - onneksi omassa autossa - ja työpaikan autoilla -onneksi ei muita kyydissä. Odotan kauhulla sitä hetkeä, jolloin sonta puskee housuihin bussissa... Tai puskee on kyllä väärä sana: Kyllä tämä vesikakka sanalla sanoen syöksähtää housuihin sellasella paineella, että oksat pois!
Tämä tauti on jotakin niiin surkuhupaisaa, mutta samalla inhottavaa, että maksaisin tuhannen taalaa päästäkseni tästä vaivasta. Tuntuu nimittäin suorastaan sietämättömältä ajatus, ettei tästä toipuisi enää koskaan normaaliksi. On siis PAKKO löytyä konstit, joilla vesiripuloinnin saa kuriin.
Luin tuon viestiketjun, josta sain jo paljon uutta tietoa. Minun diagnoosini on ykskantaan "mikroskooppinen koliitti". Se löytyi, kun ensimmäisen housuunkakkauskerran jälkeen hakeuduin tk-lääkäriin ja sain lähetteen tutkimuksiin. Tähystyksessä suoli näytti normaalilta ja terveeltä, mikä oli jo tietysti helpottava tieto sinänsä. Ajattelin, että no eipä tässä ainakaan syöpään sitten vissiin olla kuolemassa. Lääkäri mainitsi kyllä, että koepaloissa saattaa vielä paljastua tämä minulle ennestään tuntematon koliittitauti. Hän myös kertoi jo silloin, mitkä olisivat hoitokonstit: Imodiumia, ViSibliniä ja tarvittaessa pahemmassa vaiheessa kortisonia.
Parin viikon kuluttua sainkin yllättäen HUS:in sisätautilääkäriltä soiton, jossa tämä kertoi koepalojen löydöksistä. Ja nyt enemmän asiaan perehtyneenä ja kaikenlaista ruokavaliota jo kokeilleena olen enemmän kuin ihmeissäni tämän kanssa.
Kävin tänään lääkärissä. Minullehan olikin jo valmiiksi määrättynä apteekissa odottamassa kortisonikuuri. Sitä olisi määrä syödä kolme kuukautta; ensimmäinen kuukausi kolme tablettia, toinen kuukausi kaksi ja kolmas kuukausi yksi tabletti päivässä. Sillä pitäisi saada tulehdus kuriin. Kortisonin popsiminen tuntuu todella vastenmieliseltä. Aionkin ensin kokeilla tuota tupakkakonstia, niin vannoutunut tupakin vastustaja kuin tätänykyä olenkin. Osaisipa joku vain kertoa vielä sen, mihin tupakan 2000 elimistölle vieraasta aineesta sen vaikutus perustuukin. Nikotiini se tuskin sattuu olemaan, tuskin tervakaan. Mutta joku kombinaatio siinä varmaan on. Tietäisipä vielä sen, onko tupakan savua tarkoitus vetää keuhkoihin asti vai riittääkö poskarit. Pelkkä limakalvojen kanssa yhteen joutuminenhan joka tapauksessa ainakin ärsyttää ihmiselimistöä. Että onko tärkeämpää saada tupakan aineet joka solun sisään keuhkojen kautta vaiko vain ruoansulatuskanavaan.
Kertokaa hyvät ihmiset, jos teillä on jotain konsteja millä olette tästä vihoviimeisestä vaivasta päässeet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jätä viljat ja syö kasviksia.
Jätä kaikki teollinen moska pois ja syö kunnon ruokaa.
Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä!
C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos. D-vitamiinin puute ei rajoitu vain pohjoisiin leveysasteisiin vaan on maailmanlaajuinen ongelma. Etelässä syynä ei ole auringonvalon puute vaan ratkaisevia ovat yksilöiden elämäntavat ja tottumukset.
C-vitamiinia 500-1000mg / vrk (uusimpien tutkimusten mukaan vähimmäistarve päivässä on 400mg)
D-vitamiinia 50-125µg / vrk
Magnesium (sitraattimuoto imeytyy parhaiten suomessa myytävistä valmisteista) 200-400mg/vrk (tutkimusten mukaan lähes 90 % ihmisistä kärsii magnesiumin puutteesta)
Suomalaisen ravitsemussuosituksen (VRN) mukaan Omega-3 rasvahappoja tulisi saada 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta n. 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä laadukkaita Omega-3 rasvahappoja purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapoilla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.
Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä ja lähimarketistakin alle 50€:lla.
Muut saa todella edullisesti Citymarketin ravintolisähyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee yhteensä n. 5€.
Minulla vatsa rauhoittui Vi-siblinillä.Mutta kun hyvä jakso tuli ja lopetin jauheen syönnin niin nyt taas niin pahat oireet että parempi pysytellä WC lähellä . Nyt vie kauemmin aikaa taas vatsan rauhoittumiseen. jospa se taas siitä tsemppiä tarvitaan