Mikroskooppinen koliitti

Aloitan tämän keskustelun uudelleen, sillä olen vastikään saanut diagnoosin mikroskooppinen koliitti.
Minun kakkarallini alkoi maaliskuun alussa. Ripulia kesti alkajaisiksi maalis- ja huhtikuun ajan. Touko- ja kesäkuu olivat melkolailla normaalit, mutta taas nyt heinäkuun alusta lähtien on vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisannut. Ja ennen kaikkea KIUSALLISIA tilanteita... Tarvitaan jo enemmän kuin kahden käden sormet laskemaan, montako kertaa olen tullut paskoneeksi housuihini. Jopa yleisillä paikoilla! Työmatkoilla - onneksi omassa autossa - ja työpaikan autoilla -onneksi ei muita kyydissä. Odotan kauhulla sitä hetkeä, jolloin sonta puskee housuihin bussissa... Tai puskee on kyllä väärä sana: Kyllä tämä vesikakka sanalla sanoen syöksähtää housuihin sellasella paineella, että oksat pois!
Tämä tauti on jotakin niiin surkuhupaisaa, mutta samalla inhottavaa, että maksaisin tuhannen taalaa päästäkseni tästä vaivasta. Tuntuu nimittäin suorastaan sietämättömältä ajatus, ettei tästä toipuisi enää koskaan normaaliksi. On siis PAKKO löytyä konstit, joilla vesiripuloinnin saa kuriin.
Luin tuon viestiketjun, josta sain jo paljon uutta tietoa. Minun diagnoosini on ykskantaan "mikroskooppinen koliitti". Se löytyi, kun ensimmäisen housuunkakkauskerran jälkeen hakeuduin tk-lääkäriin ja sain lähetteen tutkimuksiin. Tähystyksessä suoli näytti normaalilta ja terveeltä, mikä oli jo tietysti helpottava tieto sinänsä. Ajattelin, että no eipä tässä ainakaan syöpään sitten vissiin olla kuolemassa. Lääkäri mainitsi kyllä, että koepaloissa saattaa vielä paljastua tämä minulle ennestään tuntematon koliittitauti. Hän myös kertoi jo silloin, mitkä olisivat hoitokonstit: Imodiumia, ViSibliniä ja tarvittaessa pahemmassa vaiheessa kortisonia.
Parin viikon kuluttua sainkin yllättäen HUS:in sisätautilääkäriltä soiton, jossa tämä kertoi koepalojen löydöksistä. Ja nyt enemmän asiaan perehtyneenä ja kaikenlaista ruokavaliota jo kokeilleena olen enemmän kuin ihmeissäni tämän kanssa.
Kävin tänään lääkärissä. Minullehan olikin jo valmiiksi määrättynä apteekissa odottamassa kortisonikuuri. Sitä olisi määrä syödä kolme kuukautta; ensimmäinen kuukausi kolme tablettia, toinen kuukausi kaksi ja kolmas kuukausi yksi tabletti päivässä. Sillä pitäisi saada tulehdus kuriin. Kortisonin popsiminen tuntuu todella vastenmieliseltä. Aionkin ensin kokeilla tuota tupakkakonstia, niin vannoutunut tupakin vastustaja kuin tätänykyä olenkin. Osaisipa joku vain kertoa vielä sen, mihin tupakan 2000 elimistölle vieraasta aineesta sen vaikutus perustuukin. Nikotiini se tuskin sattuu olemaan, tuskin tervakaan. Mutta joku kombinaatio siinä varmaan on. Tietäisipä vielä sen, onko tupakan savua tarkoitus vetää keuhkoihin asti vai riittääkö poskarit. Pelkkä limakalvojen kanssa yhteen joutuminenhan joka tapauksessa ainakin ärsyttää ihmiselimistöä. Että onko tärkeämpää saada tupakan aineet joka solun sisään keuhkojen kautta vaiko vain ruoansulatuskanavaan.
Kertokaa hyvät ihmiset, jos teillä on jotain konsteja millä olette tästä vihoviimeisestä vaivasta päässeet.