Tutut ohjeistavat työtöntä

Onneksi tällaisia tuttuja on vähän, mutta oma parempi puolisko sattuu olemaan tällainen. On itse lähihoitaja. Suosittelee usein lähihoitajaksi kouluttautumista (valmistuin vuosi sitten keski-ikäisenä insinööriksi), koska miespuolisia lähihoitajia otetaan hyvin töihin, ja on varma työpaikka. No, en tähän ikään mennessä ole löytänyt paloa sosiaali- ja terveyspuolen töihin. Suomessa riittää työttömiä, työttömiä lähihoitajiakin (uskokaa pois), kouluttamattomia työttömiä ja ainakin puoliksi lähihoitajaksi motivoituneita kouluttamattomia työttömiä. En ymmärrä, miksi juuri minun kaikista sadoista tuhansista työttömistä pitäisi alkaa lähihoitajaksi.

Yksi tapa tarjota töitä on, että huomaa, että työtön on "hyvä" jossain. Nämä huomiot ovat samalla lapsellisella tasolla kuin vanhemmilla, joista lapsi on musikaalinen, matemaattisesti lahjakas yms.. Kenestäkään tällaisesta ihmisestä, jonka lapsena tunsin, ei tullut muusikkoa tai matemaatikkoa. Okei, yhdestä tuli alansa parhaita muusikoita, mutta paljon työtä se vaatikin.

Yksi ohje on, että minusta pitäisi tulla jonkinlainen opettaja. Ensimmäisestä tutkinnostani olisi voinut rakentaa opettajatutkinnon. Asia nyt vaan on niin, että vanhempani olivat opettajia, ja opiskelukavereistani on monista tullut opettajia. Heidän kokemuksensa ovat kyllä sammuttaneet kaiken haluni tulla opettajaksi. Ja sitä paitsi, opettajilla on lähes alalla kuin alalla (paljon) työttömyyttä.

Vielä yksi ohje on kokin työpaikka (näin äkkiseltään kävisi kyllä minulle). Ravintola-alalla on myös työttömyyttä ja työepävarmuutta. Kuka työnantaja edes alkaa harkitsemaan keski-ikäisenä kokiksi haluavaa...