Mikä eristää miehen naisista ja muusta sosiaalisesta elämästä? Mistä syntyy tällainen ätmiyden kierre, jossa luisutaan entistä kauemmaksi normaalista elämästä (johon kuuluu illanviettoja, uusien ihmisten tapaamista, panemista ja pariutumista jne)?
Mikä eristää miehen sosiaalisesti?
MistäNäitäTulee
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Itsesääli ja valitus. Niitä ei kestä kukaan vaikka ne joskus olisivat aiheellisia. Ne myös pahentavat niihin sortuvien tilannetta ja kierre on valmis.
Nuo on vasta oireita. Todellinen kierre alkaa siitä kun mies päättää olla ätmi.
heikko itsetunto,koulukiusaus,työpaikkakiusaus,huono palaute vastakkaiselta sukupuolelta
siinä nyt jotain
Noilla eväillä rakentuu ytmi...
No ei tod.
Tuu sitten todistaa kaikki toisin. Olin sitä mitä alunperin listattiin, nykyään täysin vastakohta.
Minä olen nainen, jota on koulukiusattu, työpaikkakiusattu, jolla on nuoresta lähtien ollut heikko itseluottamus, ja joka on saanut huonoa palautetta miehiltä.
Mutta olen myös saanut hyvää palautetta osalta miehistä ja minua on lähestytty silloin tällöin ihan kunnollisten miesten taholta.
Pitkään annoin huonon palautteen ja huonojen yhteisökokemusten määrittää itseäni enkä edes noteerannut niitä satunnaisia hyviä palautteita ja kokemuksia.
Nykyään olen kääntänyt sen päinvastoin, eli pyrin ajattelemaan tietoisesti niitä hyviä kokemuksia ja vähättelemään huonoja.
Ihmismieli on luontaisesti taipuvainen noteeraamaan ja antamaan suuremman painoarvon kielteisille ja itseä ja omaa elämää uhkaaville kokemuksille, koska evoluutio on koulinut ihmisen kognition kartoittamaan uhat ja reagoimaan niihin. Sen vuoksi positiivisempi suhtautuminen edellyttää tietoista ajatustoimintaa.
Kielteiset kokemukset pitää käsitellä lyhyesti ja sanoa itselleen vaikka ääneen, että niiden ei saa antaa vaikuttaa suhteettoman paljon omakuvaan eikä niiden aiheuttamiin tunteisiin saa jäädä pyörimään.
Olen vieläkin tahattomasti sinkku, mutta pidän mahdollisena, että parempi elämänkatsomus ajan mittaan voi tarjota minulle tulevaisuudessa jotain parempaa, mitä se sitten onkin.
En tiedä. Olen ollut aina samanlainen.
Ätmejä ei olisi jos naiset ei olisi niin pinnallisia. Naiset valitsee miehen ulkonäön ja statuksen perusteella. Naiset arvostaa myös väkivaltaisia miehiä ja kelpuuttavat mielummin sellaisen kuin ruman ätmin.
Miksi kukaan haluaisi olla ruman ihmisen kanssa? Yksi parisuhteen oleellinen osa on seksi ja jos toista pitää rumana niin miten siitä tulee mitään?
Ätmien kannattaisi opetella tyytymään ja etsiä rumempia, lihavampia ja vanhempia naisia. Heistä harvan miesmaku on kovin vaativa ja ätmikin voi näyttää vähintään mukiinmenevältä.
Ätmi toistaa ätmimantraa kun ei tiedä mitään oikeasta elämästä.
Naisten hypergamia tietenkin.
Tai viina-Petterin omat mielenterveysongelmat.
Kaikkia ei edes kiinnosta aloituksessa kuvatut asiat, aloittajan itsensä kohdalla vaikuttaa asenne, et ole todellakaan voittajatyyppiä.
Kiva kun kerroit että en oo voittajatyyppiä. Mistä tarve käydä vittuilemaan?
Mulla siis on normaali elämä, jossa tapaan kavereita parina iltana viikossa, ihmissuhteita on takana, seksiäkin elämässä usein... Mun ei tarvii "voittaa" tän enempää, on hyvin elämä näin.
Kyse ei ole vittuilusta, vaan asian toteamisesta. Jos on tyytyväinen omaan elämäänsä, ei tarvitse tuollaisia edes pohtia, sellaiset ei tule edes mieleen.
Joitain ihmisiä koskettaa toistenkin elämä. Haluaa ymmärtää sitä mitä ei tunne.
Minut ainakin eristi se, ettei sosiaalinen elämä koskaan edes kiinnostanut eikä kiinnosta edelleenkään. Uusien ihmisten tapaaminen ja kaikenlaiset illanistujaiset ovat rasittavia tapahtumia, joita en voi sietää.
Myös unelmatyöni olisi sellainen, ettei siinä olisi lainkaan työkavereita; ei tarvitsisi tavata ketään, vaan kaiken yhteydenpidon voisi hoitaa puhtaasti sähköpostitse. (Ja jos siinä harvakseltaan pitäisikin nähdä ihmisiä, niin sen pitäisi olla nopeaa, formaalia ja tapahtua puhtaasti työasioiden merkeissä. Karmeinta olisi jokin vapaa-ajan vietto tai illastaminen.)
Jos nuo asiat kuuluvat "normaaliin elämään", olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, ettei elämäni ole normaalia.
Olen ihan samaa mieltä. Valitettavasti työssäni joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, tosin tällä hetkellä teen onneksi hommaa jossa saan olla yksinäin eri tilassa kuin missä työkaverit ovat. Pitää otta siitä ajasta kaikki ilo irti. Harmikseni joudun kuitenkin käymään kahvilla muiden kanssa.
Onneksi meillä ei ole vapaa-ajan viettoja ja illastamisia. Kerran pomo vei meidät kahville, mutta sekin oli työajalla.
Naiset eivät huoli kaltaistani lyhyttä ja lihavaa ätmiä.
Eihän se, et on lyhyt ja läski oo mikään syy olla naisettta. Kun meet tonne ulos, vaikka millaisella hiihtäjällä on muija kainalossa.
Ei tarvitse kuin ajautua hyvin kapean, hyväksyttävän mieskuvan ulkopuolelle.
Siellä olet, luuseri.
Missään en oo törmännyt niin naurettaviin mieskuvafantasioihin kuin tällä palstalla: "jännämies", "aisuri", "ätmi". Siinä niitä mieskuvia.
Uskooko joku oikeesti, että saadakseen pitäis olla "väkivaltainen jännämies" tai että normaali parisuhde-elämä on kammottavaa "aisuriutta".
Omassa päässä se ajautuminen tapahtuu.
Minusta teki ätmin se että sain koko ala asteen ajan olla koulu kiusattu. Myös parempi osaiset sukulaiseni eristivät minut ja muistan ikuisesti kun sekä opettaja että jotkut sukulaiset sanoi että minusta ei ikinä tule mitään. Jäin näin jo nuorena pois kaikista sosiaalisista piireistä eikä mua kukaan edes sukulaiset kutsuneet mihinkään siinä missä vanhempani ja siskoni saivat kutsuja. AInoat ystäväni ovat oikeastaan koko elämäni olleet vanhempani ja siskoni ja he ovat silti aina arvostaneet minua. Jos heitä ei olisi en olisi hengissä.
Minua on aina erityisen paljon kiinnostanut aina eräs vähän työllistetty ala ja aloin opiskelemaan sitä nuorena. Hauskinta oli se kun jotkut sukulaiseni sanoivat että ei sinusta siihen ammattiin ole tai vaikka olisikin et ikinä työllisty. Koulujen jälkeen tulos on ollut se että olen tälle unelma alalleni ollut täys työllistettynä kohta parikymmentä vuotta. Työ on itsenäistä enkä näe ketään. Pomoakin viimeksi viime talvena. Tosin olemme puhelimella ja sähköpostilla yhteyksissä töiden tiimoilta viikottain. Homma hoituu. Olen kohtuu hyvä tuloinen vaikka sukulaiseni selän takanani puhuvat että vanhempien elätti se on mutta en enään välitä. Riittää että itse tiedän maksaneeni autoni, asuntoni, elämäni, laskuni kaikki vaan palkkatuloillani joita nuukana ihmisenä osaan säästääkin. Vanhempieni "elätin" minusta kai tekee se että he ovat ainoat ystäväni joihin olen yhteydessä pomoni ja siskoni lisäksi koska kukaan muu ei halua olla kanssani tekemisissä. Kas kun en ole siskoni elätti sentään. Tässä syy miksi minä olen eristäytynyt alemmantasonmieheksi. Syy ei ole itseni sillä vielä lapsena halusin kovasti ystäviä ja yritin olla muiden kanssa tekemisissä mutta minulle tehtiin selväksi aina että seuraani ei kaivata. Olen silti onnellinen yksin. En varmaan enään edes osaisi elää naisen kanssa vaikka naiset eivät yhtälailla seuraani tuppaa. Mulla menee elämässä kuitenkin erinomaisesti ja on mukava harrastuskin mitä yhdessä koirani kanssa toteutamme ja kuntokin pysyy hyvänä näin molemmilla.
Surullinen totuus on että monet lapsena koulukiusatuksi tulleet syrjäytyvät ja katkeroituvat. Sinun osalta ei kuitenkaan liene katkeruudesta kyse.
Siltä varalta, että et halua olla niin yksin kuin olet, niin nyt aikuisena voit myös hankkia ystäviä.
Siltä varalta, että et halua olla niin köyhä kuin olet, niin nyt aikuisena voit myös hankkia rahaa.
Sekin on mahdollista.
Mihin lahkoon tää juttu kuuluu? Alkaa ahdistaa heti kun edes ajatteleekaan.
Ätmilahkoon kuuluu tän palstan jutuista suurin osa. Tässä langassa puretaan sitä lahkoutumista.
Näiden talttahampaisten tissiposkien syypää on äiti!
itse olen ytmi enkä siltikään saa pilluja pantaviksi!!
No ehkä syy on minussa koska pillua on tarjolla niin paljon etten osaa valita parasta,ja niin olen sitten panematta kokonaan,että vaikeaa olla myös ytmi!
Tavallaan helppo vastaus: kasvatus. Jos omilla vanhemmilla on taipumusta huonoon itsetuntoon ja negatiivisuuteen niin kyllä niitä vaikutteita melko tehokkaasti lapsiinkin imeytyy. Tämä vaan pahenee, jos jää pitkäksi aikaa esimerkiksi kontrolloivan äidin nurkkiin asumaan.
Moni havahtuu sitten joskus kolmenkympin jälkeen, että elämässä ei ole tapahtunut mitään ja parhaat vuodet meni ohi. Vasta sitten aletaan pikkuhiljaa uskaltautua kuoresta ulos vain nähdäkseen, että suurin osa on jo perheellisiä.
Introverttiys ja (ulospäin) asiakeskeinen luonne => Tylsää ei kutsuta mihinkään illanviettoihin.
En kyllä mielelläni sellaiseen menisikään. Porukassa jännittäminen ei tuo positiivisia elämyksiä, päinvastoin.
Itselläni introverttina on vilkas sisäinen elämä ja monia kiinnostuksen kohteita, mutta ei niistä kukaan muu tiedä - eikä kukaan välitäkään tietää.
En usko että näin introvertti voi minuuttaan kenellekään (esim naiselle) edes "avata" sillä tavalla että tultaisiin syvällisesti tutuiksi. Tuntuu aivan mahdottomalta.
Pärjään silti työelämässä, joten täysin toivoton tapaus en ole. Mutta se on vain pintaa.
Tavallaan kyse voi olla siitäkin että seurustelu ja parisuhde pakottaa miehen sellaiseen kapeaan äijämuottiin jota en tunne ollenkaan omakseni.
Huomauttaisin ettei ätmiys ole synonyymi eristäytymiselle. Eristäytynyt on yleensä ATM, mutta ATM ei välttämättä ole eristäytynyt.
ATM voi olla sosiaalinen ja viettää paljon aikaa baareissa, mutta ei omaa A) rohkeutta lähestyä naisia JA taitoa viedä tilanne koskettelemalla ym kaveruudesta seksiin ja/tai suhteeseen. Naisille kaikki vain tapahtuu, miehille ei. ATM ei siis osaa peliä, tai ei halua pelata.
ATM voi olla töissä ja ihan ok tilanteessa, mutta esim. pyöriä sosiaalisissa ympyröissä joissa hänen statuksensa ei vain riitä. Esim. toimistoharjoittelija jää osastopäällikön ja salkunhoitajan jalkoihin firman bileissä, muttei toisaalta vetoa siivoojaan joka mieluummin haluaa ronskin duunarin. ATM on siis naisten silmissä alisuorittaja.
ATM voi olla kaikkea mitä monikin nainen periaatteessa haluaisi, mutta on kasvatettu toivottoman kiltiksi. Naiset eivät halua perässä vedettävää misetä, vaan sen vahvan miehen joka seisoo jykevästi paikoillaan kun naisen tunteet heittelevät sinne tänne.
Itse tunnen näitä miestyyppejä.
Ajatus että "normaali mies saa aina naisen" on naisille mieleinen, koska silloin ei tarvitse hyväksyä asioista joita naiset eivät halua miettiä (hypergamia, peli, kilpailu, jne). Naiset haluavat elää vain-maailmassa jossa miehet vain ovat ja asiat vain tapahtuvat. Mutta tilastollisesti VIIDESOSA 21 miehistä on neitsyitä. He kaikki eivät ole syrjäytyneitä luusereita.