Olen onnenmyyrä. Lapseni ovat löytäneet upeat kumppanit. Loistavat miniät ja upea vävy. Mutkattomia ja hauskoja.
Miniät ja vävy
Onnenmyyyrä
14142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Veikkaan että lapsilla ja vävyillä vielä ikää 20 . Odotahan muutama vuosi... Siinä ne kiiltokuvat ropisee...
Lika barn leker bäst.
Siinä näet oman kasvatustyösi hyvät hedelmät. Olet myös osannut valita hyväluontoisen lasten isän ja parisuhteenne on ollut harmoninen. Onnea meidänkin puolesta!
He Onnenmyyrä
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät suhteet perheessäsi, kaikilla ei ole noin onnellinen tilanne. Sinä myös olet kiitollinen elämästäsi ja tärkeistä ihmisistä. Positiivinen asenne elämään ja arkeen lisää myönteisyyttä, joten jatka sitä :)
Hyvää kesää sinulle ja perheellesi,
Pirkko-pappi
Ilahduttavaa, että muillakin on perheen sisäiset suhteet kunnossa! Meilläkin on suorastaan ihannevävy ja -miniä. Käsittääkseni myös omat lapsemme ovat kumpikin puolisonsa perheessä pidettyjä ja heidät on otettu suvun jäseniksi mielellään. Tässä meillä on siis jo kolmet vanhemmat, jotka ovat osanneet kasvattaa lapsensa hyviksi kunnon ihmisiksi. Lapsemme ja heidän puolisonsa ovat 25-29-vuotiaita, ihan täysiä aikuisia ja yhteiskunnan kelpo jäseniä siis jo kaikki. Opinnot suoritettu ja hyvä työpaikka jokaisella. Kukapa ei tällaisia puolisoita lapsilleen toivoisi! ;-)
Nimimerkistäni ja lievästä brassailustani huolimatta niin lastemme kuin heidän puolisoidensa hyvyys on heidän itsensä ansiota, me vanhemmat olemme vain pyrkineet heitä parhaamme mukaan tukemaan.
Niin olen minäkin saanu. Ja näin voin sanoa vaikka he ovat jo yli nelikymppisiä. He ymmärtävät mikä on perhe. Meillä on myös hyvät välit heidän vanhempiinsa. Yhteisistä hetkistä nauttien eteenpäin.
sillä, onko lapsillanne välit kunnossa anoppeihin ja teillä sinne miniöihin tai vävyihin ei ole mitään tekemistä "kasvatustyön" tai muun kuvaillun tarinan kanssa, vain toistaiseksi hyvää tuuria.. odotelkaa nyt vielä kuitenkin 10 vuotta niin saatte nähdä kunnolla kuinka onni kestää ja vastoinkäymisiä ei ikinä tule ;) .. ikinä.. ei teille..??
Asioihin voi suhtautua (ainakin) kahdella tavalla. Joko iloita siitä mitä on ja nähdä sen hyvyys tai sitten voi ajatella että paskaa tulee kuitenkin ja tarkkailla, koska tulisi se hetki, että voi tulkita kaiken menneen pieleen.
Tietysti elämästä voi nauttia ehkä hieman enemmän kun ei koko aikaa keskity siihen mikä on paskasti. Nuo "paskat" tilanteetkin ovat toisille vain osa elämää eikä niin juututa, toisille taas sammio ja kärpäspaperi, jossa ryvetään eikä edes haluta muuta kuin voivotella ja kauhistella. Valintoja.
"ei ole mitään tekemistä "kasvatustyön" kanssa"
Väitän vastaan. Sillä nimenomaan on tekemistä kasvatuksen kanssa. Me vanhemmat opetamme lapsillemme, miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan, miten heitä kohdellaan ja miten heidän kanssaan toimitaan. Täältä katsoen kaikki nämä asiat ovat aivan yksiselitteisesti ja yksinomaan kasvatuksesta riippuvaisia.
Olen nähnyt myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat lapsuudenkodistaan asti tottuneet suhtautumaan muihin epäluuloisesti, halveksuen, kateellisesti, vihamielisesti...
Miksi sinä täällä leuhkit? Ällöttävää!
Niin. Täällä pitäisi vain haukkua muita ja puhua pahaa ihmisistä. Kehtaakin tulla kirjoittamaan tänne positiivisen viestin!!!
No ei täällä aina pidä haukkua. Ei elämä niin huonoa voi olla. Meilläkin on aivan ihana miniä. Rakastamme häntä kuin omaa tytärtä. Ja tunne näkyy olevan molemminpuolinen.
Niin voin sanoa minäkin. Lapset on löytäneet ihanat kumppanit. Fiksut ja järkevät. Meillä on heihin lämpimät välit samoin heidän vanhempiinsa. Olemme tosi onnellisia siitä että lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit kumppaneihinsa meillä heihin.
On aina suuri nautinto kun koko suuri perhe kokoontuu yhteen viettämään aikaa. Sellaisen päivän jälkeen on ihanaa istua puutarhassa ja vain nauttia siitä onnen tunteesta jonka on saanut osakseen. Mutta uskon että suurin osa suomen perheistä on sitä myös. Vain harvalla on ollut niin huono tuuri että on saanut miniäkseen tai vävykseen itsekeskeisen ihmisen. Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä ja lämpimiä ihmisiä. Näin uskon.
Ajattelen jotenkin samoin. Uskon, että ihmiset lähtökohtaisesti toivovat hyvää, haluavat olla pidettyjä jne. Ja useimmat toivovat myös yksityisyyden kunnioittamista ja omaa tilaa. Lapset ovat ihania, mutta heille on annettava oma tila myös aikuisuuden yksityisyyteen.
Pidän lapsistani, heidän puolisoistaan ja jälkikasvuistaan. Tällä palsatalla kirjoitetaan niin paljon ilkeämielisesti, että ihan hirvittää. Välillä kyllä luen etenkin miniöiden kirjoituksia myötätunnolla. Jotenkin tuntuu, että meillä aikuisten lasten vanhemmilla (appivanhemmilla) on merkittävä rooli siinä miten suhde ikäpolvien välillä kehittyy.
MIelestäni ennenkaikkea on tärkeää ymmärtää ettemme voi elää aikuisten lastemme elämää eikä meidän tule milään tasolla osallistua aikuisten lastemme päätöksentekoon aikuisessa elämässään. Kun lapset on aikuisia voimme keskittyä vain rakastamaan ja olemaan olemassa.
Nautin tästä(kin) vaiheesta elämässäni.
Emme voi elää lastemme elämää se on totta mutta olemme osa sitä kuitenkin. Ja on todella sääli niitä lapsia jotka saa puolisokseen ihmisen joka ei halua jomman kumman tai kummankaan vanhempia osaksi elämää. Sillä sehän on vastoin luonnon luomaa kiertokulkuakin. Perhe on aina paerhe.