"Sibelius meni metsään ja näki siellä kuusen ja sai siitä inspiraation teemaan x. Ja sitten hän meni Tuusulanjärven rantaan ja näki siellä kurjen ja alkoi hyräillä mielessään teemaa y."
Näinhän se perinteinen liturgia menee...
Mutta minä sanon tähän, että ei, ei ja ei! Tuo on kaikki kansallisromanttista kitschiä! Unohtakaa jo se metsä ja kuuset ja kurjet ym. roska!
Totuushan on se, että Sibeliuksen musiikki on yleiseurooppalaista. Tai jos sille jostain yksittäisestä maasta täytyy juuria lähteä etsimään, niin etsikää Venäjältä, Ruotsista tai Saksasta.
Miten musiikillinen takapajula Suomi olisi voinut yhtäkkiä antaa kaiken tarvittavan inspiraation Sibeliuksen kaltaiselle nerolle? No ei mitenkään. Ulkomailta täytyi Sibeliuksen vaikutteensa kerätä.
Ja toisaalta: jos Sibelius olisi jonkinlainen "suomalaisen sielun tulkitsija", niin miten on selitettävissä hänen menestyksensä Isossa-Britanniassa? Keskiverto britti kun ei edes tiedä, missä Suomi sijaitsee. Vielä vähemmän häntä kiinnostaa joku "suomalainen sielu".
Sibelius on eurooppalainen nero, joka sattui syntymään Suomeen. Turha on suomalaisten Sibeliuksella surkeaa itsetuntoaan pönkittää. Tunnustakaamme rehellisesti, että Sibelius oli suuri säveltäjä suomalaisuudestaan huolimatta, ei suomalaisuutensa takia.
Näinhän se perinteinen liturgia menee...
Mutta minä sanon tähän, että ei, ei ja ei! Tuo on kaikki kansallisromanttista kitschiä! Unohtakaa jo se metsä ja kuuset ja kurjet ym. roska!
Totuushan on se, että Sibeliuksen musiikki on yleiseurooppalaista. Tai jos sille jostain yksittäisestä maasta täytyy juuria lähteä etsimään, niin etsikää Venäjältä, Ruotsista tai Saksasta.
Miten musiikillinen takapajula Suomi olisi voinut yhtäkkiä antaa kaiken tarvittavan inspiraation Sibeliuksen kaltaiselle nerolle? No ei mitenkään. Ulkomailta täytyi Sibeliuksen vaikutteensa kerätä.
Ja toisaalta: jos Sibelius olisi jonkinlainen "suomalaisen sielun tulkitsija", niin miten on selitettävissä hänen menestyksensä Isossa-Britanniassa? Keskiverto britti kun ei edes tiedä, missä Suomi sijaitsee. Vielä vähemmän häntä kiinnostaa joku "suomalainen sielu".
Sibelius on eurooppalainen nero, joka sattui syntymään Suomeen. Turha on suomalaisten Sibeliuksella surkeaa itsetuntoaan pönkittää. Tunnustakaamme rehellisesti, että Sibelius oli suuri säveltäjä suomalaisuudestaan huolimatta, ei suomalaisuutensa takia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sibelius on juuri kansallisromantiikkaa parhaimmillaan, turha edes yrittää muuta.
Luonnon myyttisyys on koko ajan läsnä Sibeliuksen teoksissa, sitäkään on turha kieltää.
En oikeastaan edes ymmärtänyt mitä ajoit takaa. Pariisin maailmannäyttelyssähän Sibelius tuli muillekin tutuksi, nimenomaan kansallisromanttisena säveltäjänä Suomesta.
Miksi etsisit juuria Venäjältä tai saksasta?
Venäläis-kansallinen musiikki on ainakin ihan erilaista.
Kansallisromantikko vai yleiseurooppalainen säveltäjä? Ei kumpaakaan vaan molempia. Monissa ulkomaisissa kirjoissa Sibelius niputetaan kansallisromanttisten säveltäjien joukkoon Griegin ja Tshaikovskin väliin, ja unohdetaan, että Sibelius aloitti kansallisromantikkona, mutta kehittyi yleismaailmalliseksi säveltäjäksi.
Joskus näkee Beethovenin ja Sibeliuksen sinfonioita verrattavan toisiinsa niin, että B:n kaksi ensimmäistä olivat selkeästi klassisen kauden teoksia ja seitsemän viimeistä romanttisen kauden. Ikäänkuin peilikuvana B:lle, S:n sinfonioista kahta ensimmäistä pidetään (kansallis)romanttisen kauden teoksina ja viittä viimeistä absoluuttisena musiikkina (siis ei kuvailevana eikä ohjelmallisena). B:n viimeisessä sinfoniassa laululla on merkittävä osuus kuin myös S:n Kullervossa (jota ei enää luokitella sinfoniaksi vaan sinfoniseksi runoksi). Mutta jos Sibeliuksen sinfonioita tällä tavalla verrataan Beethovenin sinfonioihin, niin unohdetaan, että S sävelsi sinfoniansa aikana, jolloin sinfoniaa sävellysmuotona pidettiin vanhentuneena ja Sibeliuksen siirtymä romanttisesta absoluuttiseen musiikkiin tapahtui ajan valtavirtaa vastaan, kun Wagnerin, Mahlerin ja Straussin hengessä ohjelmallisen musiikin säveltäminen oli enemmän muodissa.
Sibeliuksen suorittama sinfonian ja absoluuttisen musiikin ”kunnianpalautus” romantiikan kauden jälkeen oli selkeästi yleismaailmallinen eikä vain kansallisromanttinen ilmiö.
Kansallisromantikosta muodostuu helposti vaikutelma, että säveltäjän tuotannolla olisi arvoa vain tietyn kansan parissa, ja että yleismaailmallisuus olisi jotenkin arvokkaampaa. Olen itsekin syyllistynyt kansallisromanttisen tuotannon ylenkatsomiseen. Mutta luettuani joulupukin tuoman kirjan ”Kultakausi”, joka kertoo samannimisestä aikakaudesta Suomen kuvataiteissa, ymmärsin, että kansallisromanttisen tyylin luominen maassa, jossa sitä ei ennestään ollut, ei ollut mikään itsestäänselvyys. Esimerkiksi Edelfelt lähetettiin stipendirahoilla Pariisiin opiskelemaan, ja rahoittajat toivoivat saavansa vastineeksi historiallisia maalauksia, mutta Edelfelt ahdistui tästä toivomuksesta, koska mitään suomalaista historiallisen maalauksen traditiota ei ollut. Esimerkiksi muutama vuosikymmen aikaisemmin valmistuneen Kalevalan kuvitukseen ei ollut olemassa mitään kansallista tyyliä.
Säveltaiteenkin puolella tulee mieleen senkin verran merkittävä säveltäjä kuin Robert Kajanus, joka kertoi itsekin yrittäneensä luoda kansallisromanttista musiikkia, mutta sai aikaan vain joitakin ”etnografisia kokeiluja”.
Ei siis väheksytä Sibeliuksen tuotannon kansallisromanttista puoltakaan.
Syy "myyttiin" on kuule se että Sibelius itse päiväkirjoissaan nimenomaan puhuu luonnosta
( esim.kurjista, metsähanhista ja joutsenista ) esim. viidennen sinfonian yhteydessä.
Hän myös tunnustautui panteistiksi...
Sibelius tarkoittaa stadin slangissa samaa kuin sippi, siis perse auki. "Vittu mä oon ihan sibelius." Old House Jazz Clubin jengi olikin melko sibelius valuessaan jamien päätteeksi keskarille Bulsaan missä "oikean" oopperan väki maisteli viiniä. Topi (Bulsan poke) näki Oldhouselaiset jo kaukaa: "Kato kerjäläisooppera tulee!"
VR aikoi laittaa yhden junansa nimeksi J. Sibelius josta sitten olisikin tullut varsinainen juoppojuna. Onko sellainen juna olemassa, en tiedä. Mutta tykkimieskriitikkomme joka teki itsarin huomatessaan että jumalaa ei olekaan missään kehoitti Sibben perikuntaa nostamaan syytteen VRää vastaan moisesta pyhäinhäväistyksestä. Olihan J.S. ilmoittanut olleensa edellisessä elämässään afrikkalainen heimopäällikkö. Siinä meillä panteisti.
Miten kehtaat selittää tuollaista paskaa...Sibeliuksen inspiraatiot juontavat juurensa Kalevalasta ja Suomen kauniista luonnosta.. ajattele ensin mitä kirjoitat.. häpeäisit!
On hassua, että ensin kirjoittaja tappeleE KANSALLISUUDEN MERKITYSTÄ vastaan ja sitten hän sujuvasti puhuu venäläisistä ja ruotsalaisista vaikutteista. On ylipäätään hassua kiistellä oliko Sibelius kansallinen säveltäjä vai ei. Herranjestas. Sibelius oli suomalainen, luonnon ja elon herkästi kokeva ihminen, joka latasi pitkälle eksistenssiään säveltäjyyteensä. Sibeliuksella kirjoitetaan olleen rakas ja inspiroitunut suhde suomalaisuuteen ja suomalaiseen luontoon ihmisenä ja säveltäjänäkin. Musiikillinen lopputulos ei välittömästi sano,onko taustalla luontoinspiraatiota vai ei? kysymyksenasettelu on alkeellinen. Varmasti sibelius imi europpalaisia virtauksia, mutta eihän se mitätöi hänen suomalaista identiteettiään. Sibeliuksen isänmaallisuus oli runebergiläistä romantiikkaa jo nuorena, myöhemmin valveutunutta poliittista nuorsuomalaisuutta.
hän inspiroi luontoinnoituksista jo pienenä.