Olemme 5-kymppinen yhdessä asuva avopari, yhdessä parisen vuotta. Kummallakin on molemmat vanhemmat yhä elossa. Ongelmana on se, etten "pääse sisään" puolisoni perheeseen, toisinpäin homma kyllä onnistuu.
Asia konkretisoitui taas kerran. Puolisoni veli tuli juuri käymään Ruotsista. Veljekset eivät ole olleet puheväleissä viime kesän jälkeen, jolloin veli viimeksi kävi Suomessa. Sukset menivät heillä pahasti ristiin, osasyynä olin minä, jota puolisoni veli ei oikein hyväksy. Syynä lienee se, että hän on 6-kymppisenä ollut jo todella pitkään yksin eikä voi ymmärtää, miksi veljensä ryhtyi suhteeseen pitkän yksinolon jälkeen.
Puolisoni on ollut veljensä ja vanhempiensa (80v) kera vanhempiensa mökillä keskiiviikko- illasta lähtien. Veljen saapumisen jälkeen tuli minusta heti "olematon" henkilö puolisolleni. Hän on soittanut kahdesti kiireessä, minua ei olla pyydetty edes käymään mökillä, vaikka matkaa sinne on alle puoli tuntia.
Koen jääneeni täysin yksin ja ulkopuolelle kaikesta, puolisoni mielestä aivan omasta syystäni! Yritän kertoa miltä minusta tuntuu olla poisheitetty ja ulkopuolelle jätetty, hän vain käskee miettimään miltä hänestä tuntuu. Veli viipynee täällä vajaat 2 viikkoa, en tiedä näenkö puolisoani sinä aikana kertaakaan.
Olen keskustellut asiasta vanhempieni ja ystävieni kanssa. Keon tilanteeni todella alentavaksi ja hyljätyksi syystä, jota en ymmärrä. Tajuan että he haluavat omaa aikaa, mutta mielestäni puolisoni tulisi tajuta, että hän asuu ja on kihloissa kanssani, ei läheistensä joihin kuuluvaksi hän ei laske minua.
Kertokaa asialliset mielipiteenne, kiitos.
Asia konkretisoitui taas kerran. Puolisoni veli tuli juuri käymään Ruotsista. Veljekset eivät ole olleet puheväleissä viime kesän jälkeen, jolloin veli viimeksi kävi Suomessa. Sukset menivät heillä pahasti ristiin, osasyynä olin minä, jota puolisoni veli ei oikein hyväksy. Syynä lienee se, että hän on 6-kymppisenä ollut jo todella pitkään yksin eikä voi ymmärtää, miksi veljensä ryhtyi suhteeseen pitkän yksinolon jälkeen.
Puolisoni on ollut veljensä ja vanhempiensa (80v) kera vanhempiensa mökillä keskiiviikko- illasta lähtien. Veljen saapumisen jälkeen tuli minusta heti "olematon" henkilö puolisolleni. Hän on soittanut kahdesti kiireessä, minua ei olla pyydetty edes käymään mökillä, vaikka matkaa sinne on alle puoli tuntia.
Koen jääneeni täysin yksin ja ulkopuolelle kaikesta, puolisoni mielestä aivan omasta syystäni! Yritän kertoa miltä minusta tuntuu olla poisheitetty ja ulkopuolelle jätetty, hän vain käskee miettimään miltä hänestä tuntuu. Veli viipynee täällä vajaat 2 viikkoa, en tiedä näenkö puolisoani sinä aikana kertaakaan.
Olen keskustellut asiasta vanhempieni ja ystävieni kanssa. Keon tilanteeni todella alentavaksi ja hyljätyksi syystä, jota en ymmärrä. Tajuan että he haluavat omaa aikaa, mutta mielestäni puolisoni tulisi tajuta, että hän asuu ja on kihloissa kanssani, ei läheistensä joihin kuuluvaksi hän ei laske minua.
Kertokaa asialliset mielipiteenne, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan, vaikka olen mitä ilmeisemmin väärä henkilö..... Nimittäin inhoan mökkeilyä, etenkin vanhojen ihmisten seurassa heidän sukumökillään. Siinä nimittäin ihan JOKAINEN tuntee itsensä ulkopuoliseksi, vaikka pitäisikin muuten mökkeilystä. Tai ellei suku satu olemaan supersosiaalista sorttia, josta tuskin sinunkaan tapauksessa on kyse.
No, joka tapauksessa, koska mökille on noin lyhyt matka, ehdotan että poikkeat siellä. Voit "varoittaa" miestäsi vähän etukäteen. Otat kaffetta ja pullaa ja/tai muita herkkuja mukaan, kysyt tullessasi "maistuisiko?", sanot "ajattelin poiketa" jatkat "olen standard, tuon xxx avopuoliso" (ellei miehesi tajua esitellä sinua). Teet kaikkesi pitääksesi keskustelua yllä kahvin ajan. Sitten lähdet "olipa kiva tutustua".
Mitä vierailun jälkeen? Mene viikon päästä toisen kerran, vie kukkasia miehen äidille. Miehen vanhemmilla voi myös tuossa iässä myös muisti olla heikentynyt tai he voivat olla sen verran sairaita, etteivät kaipaa uusia ihmisiä lähelleen. Jotkut ihmiset eivät KOSKAAN ole kaivanneet toisia ihmisiä lähelleen, vaan haluavat nauttia mökin rauhasta, luonnosta jne. Eivätkä he käy sitä selittelemään kenellekään. Miksi edes tarvitsisi?
Minusta sinun itsetuntosi kaipaisi jonkin sortin säätämistä. Mieti, miksi tunnet itsesi NIIN hylätyksi kuin tunnet? Onko sinulla hylätyksi tulemisen tunnelukko? Miksi avomiehesi pitäisi aina ja ihan kokoajan huomioida sinut ykkösenä? Eikö ole kaikin puolin tervettä, että pitää edes kerran vuodessa yhteyksiä veljeensä ja vanhempiinsa? Miten ratkaisisit ongelman, jos tilanne olisi toisinpäin: miehesi hänen sukulaisensa suorastaan kerjäisivät sinua mökille (etenkin ruokaa laittamaan, perunamaata perkaamaan yms), mutta et haluaisi lähteä? Et kerta kaikkiaan millään?
Lopuksi ehdotan myös: keksi itsellesi sellaista kivaa tekemistä, jota voit tehdä ilman miestäsi. Monet naiset nauttisivat parin viikon vapaudesta sillä välin, kun mies mökkeilee.
Valitettavasti olet tehnyt väärän valinnan. Jos puolison perhe ei sinua nyt hyväksy, he eivät sitä koskaan tule tekemään.
Etkö itse ole keksinyt tai miehesi ole vihjannut sinulle, miksi he eivät sinusta tykkää? Oletko kenties "este" hänen vanhempiensa ja pojan väliin? Eli, onko poika huolehtinut aina vanhemmistaan? Onko pojan ex-puoliso ollut se ainut ja oikea miniä? Onko miehesi varakas ja sinä et? Onko sinulla "jokin salaisuus"?
Itse kyllä harkitsisin hyvin tarkkaan yhteiseloa tuollaisen miehen kanssa. Olisiko parempi, että ottaisit oman asunnon ja harkitsette uudestaan yhteistä elämää?
Kumppanin perheenkö kanssa ollaan kimpassa? Vai sen avopuolison? En ymmärrä miksi aikuisella iällä pitäisi olla kumppanin vanhempien ja sisarusten kanssa väen vängällä tekemisissä. Miksi pitäisi, selittäisikö joku?
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä viisi vuotta. Hän tapailee itsekseen ystäviään, kuten minäkin. Joskus hänen ystävänsä käy nykyisen naisystävänsä kanssa luonamme sumpilla. Minun ystäväni käyvät kylässä hyvin useinkin, silloin mies on kotona... tai yleensä ei ole. Minun lapseni käyvät myös syömässä ja muutenkin vaihtamassa kuulumisia. Miehen lapset harvemmin, kun asuvat kauempana. Miehen vanhempia olen tavannut joskus. Omalla äidilläni käyn
Samaa kysyn kuin tuossa ylempänä: "Kumppanin perheenkö kanssa ollaan kimpassa".
Jos tai kun miehen vanhemmat on jo noin iäkkäitäkin, niin eikö ole parempikin pysyä "poissa tieltä"? Poika hoitaa suhteensa vanhempiinsa kuten ennenkin. Vanhoilla ihmisillä on heidän omat juttunsa, jotka voivat olla todella rasittavia, stressata kovastikin. Puhumattakaan, että kaipaisivat kokoajan jotain palveluksia.
Oma äitini on lähes 90-vuotias (isäni on kuollut). Käyn tapaamassa häntä päivän aikuisten lasteni kanssa tai yksin. Joskus myös sisareni kanssa. Samoin tekee miesystäväni omien vanhempiensa kanssa. Olen kyllä juhlissa yms. tilaisuuksissa tavannut miehen vanhemmat, ja mieheni on tavannut äitiäni sukuni tilaisuuksissa. Olen paljon tekemisissä myös sukulaisteni kanssa. En kaipaa mieheni sukulaisia, enkä odota heiltä minkäänlaista "hyväksyntää". Olen kimpassa miehen kanssa, en hänen sukulaistensa.
"Veli viipynee täällä vajaat 2 viikkoa, en tiedä näenkö puolisoani sinä aikana kertaakaan"
Sori, mutten ymmärrä sinua. Mikä ihmeen pakko sinulla on nähdä puolisoa kokoajan? Ymmärrän oikein hyvin, että miehesi haluaa viettää veljensä kanssa tuon vajaat kaksi viikkoa, kun hän on Suomessa. Jos asia olisi niinkin päin, että oma veljeni/sisareni tulisi käymään paikassa x, niin varmasti viettäisin siellä aikaani hänen kanssaan. En alkaisi pyydellä miestäni siihen "kolmanneksi" pyöräksi mukaan. Hän vain tylsistyisi/kiusaantuisi seurassamme, samalla häiritsisi minun ja veljeni/sisareni juttuja. Sama pätee myös kaikkiin läheisiin ystäviini. Tykkään viettää aikaa heidän seurassaan kahdestaan. Mitä harvemmin nähdään, sitä tärkeämpää on olla vain kahdestaan.
Miksi pitäisi olla miehen kanssa aina kuin paita ja peppu? Mikset voi hyväksyä, etenkään tuossa iässä, että molemmilla on oma menneisyys ja omat juttunsa? Minusta on ihan surkuhupaisaa, että olet puhunut vanhoille, 70-vuotiaille vanhemmillesi asiasta. Käytöksestä tulee mieleen pikkutyttö, joka valittaa "äiti, toi ei leiki mun kanssa, vaikka mä haluun".
"... hän vain käskee miettimään miltä hänestä tuntuu"
No, oletko miettinyt, miehesi näkökulmasta? Ellet niin kokeile. Saatat yllättyä.