Missä vaiheessa luovuttaa/missä vaiheessa ei?

MIKSI OTTAISIT YHTEYTTÄ ????. Ei jumakauta, kaikista viisaimmin teet jos deletoit kaikki numerot ym millä edes pystyisit ottamaan yhteyttä ja fb:ssä estolistalle. Etkö tajua mitä sinulle tehdään ? Jatka omaa elämääsi ja etsi kunnon mies ja järkevä parisuhde. Itse olen miespuolinen henkilö ja en tosiaankaan katsoisi tuollaista tai edes miettisi yhteydenottoa. Sen verran omasta tilanteestani kerron että minua myös loukattiin parisuhteessani ja olin aivan järkyttävän rakastunut sen aikaiseen kumppaniini ja toivoin että ottaisi yhteyttä mutta ajan kuluessa tajunnut ettei yli pääse jos on tekemisissä ko henkilön kanssa. Raskasta se tulee olemaan mutta suomalaisella sisulla on menty paljon pahemmastakin ylitse. ALA ELÄMÄÄN OMAA ELÄMÄÄ KOSKA MEILLE ON SUOTU NIITÄ VAIN TÄMÄ YKSI AINOASTAAN, älä tulhaa sitä roikkumalla vääränlaisiin persooniin.

Haluatko ruumisarkkuun? Sinun täytyy alkaa rakastaa itseäsi enemmän kuin kuolemaa. Mies on vaarallinen! Luettelemasi piirteet vaikuttavat psykopaattisilta. Haluaisitko keskustella jonkun kanssa? Voithan jakaa täälläkin lisää tuntemuksiasi.

Olen 30v nainen ja myös kulkenut routaisen polun. Osittain omaa hölmöyttä.

Olen tajunnut, että kaipaan miehiltä ehkä ns. isällistä hyväksyntää. Olen luonteeltani kiltti ja ollut pari kertaa huonossa parisuhteessa. Toinen niistä meinasi viedä minut tahtomattani hautaan.

Rakastuin narsistiin (ihan oikeaan sellaiseen) ja kaipasin niin kovasti läheisyyttä, että annoin kohdella itseäni huonosti. Tilannetta ei helpottanut se, että olin sitä ennen kokenut raskaita hetkiä jotka olivat vieneet henkisiä voimia. Väsyttäneet. Ennen eroa jouduin tilanteeseen, jossa mies kilahti minulle aivan yht'äkkiä. Hän retuutti ja kuristi. Sain huudettua apua ja naapuri hälytti poliisin apuun.

Kaiken tuon jälkeen olin niin hämmentynyt tilanteesta, en voinut ymmärtää tapahtunutta. Kaipasin miestä vaikka hän oli meinannut tappaa minut. Kuukauden päästä otin häneen yhteyttä ja tapailimme.

Kun muutama kuukausi myöhemmin hän kävi taas käsiksi, niin ymmärsin ettei mies muutu miksikään. Pelottavinta oli se, että kaikki oli vain minun syytäni hänen mukaansa. Sen jälkeen erosimme, mutta ikävöin häntä kaikesta huolimatta noin puoli vuotta!!

Mitkään tunteet ei lopu hetkessä - ei kus*päihinkään. Ikävöinti on ihan luonnollista. Uskon, että sinunkin tapauksessa voi syy ikävään olla osittain siinä, että kaipasit toisen hyväksyntää, lämpöä, turvaa, tukea ja haluat ymmärtää mitä sinä teit väärin. Se on niin kalvava tunne!

Toivottavasti ymmärrät, että et ole toiminut väärin. Yritit parhaasi, mutta valitettavasti toinen ei rakastanut sinua. Ei ainakaan turvallisella ja terveellä tavalla.

Voin vannoa, että ikävä helpottaa! Se tunne menee ohi. Seuraavaksi saatat huomata pelkääväsi ja se on merkki siitä, että itsesuojeluvaistosi alkaa taas herätä. Pelkokin menee ohi.

Olet nuori ja elämä edessä! Paremmat hetket ovat edessä päin! Tapaat vielä kunnollisen ja turvallisen miehen, kun käsittelet ikävän tunteesi. Sinulla on oikeus ikävöidä, mutta voisit jo nyt alkaa suunnata ajatuksia johonkin muuhun.

Mistä unelmoit ennen häntä?

ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE HÄNEN KANSSAAN TEKEMISISSÄ! Vai haluatko turpaanottajaksi? Haluatko saman käytöksen jatkuvan? Haluatko kuolla väkivaltaisesti?

Toisen todellisen luonteen näkee vasta myöhemmin, ei heti. Ole kiitollinen, että näit nyt hänen luonteensa eikä sinulle käynyt huonommin!

muut kommentoijat ovat aivan oikeassa. Ei tuollainen käytös kuulu normaaliin parisuhteeseen millään tavalla. Ymmärrän että rakastat häntä mutta mieti ihan oikeasti kuinka sinua on kohdeltu, ajattele itseäsi ulkopuolisena ja katso avaako se silmäsi näkemään suhteen sairauden, jos sinun ystävälläsi olisi sama tilanne kuin sinulla nyt niin minkä neuvon ystävällesi antaisit ? . Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Et kai halua olla alistettuna koko loppu elämäsi ?. Puhu kavereille, ota yhteyttä ammattiauttajaan (ei ole häpeä), tee kaikkea mikä helpottaa oloasi mutta ÄLÄ PIDÄ YHTEYTTÄ SIIHEN MIEHEEN, se vain siirtäisi tuskaasi taas eteenpäin ja joutuisit aloittamaan nollista uudelleen ja uudelleen, sitäkö haluat ? Käy rauhassa läpi tunteesi ja ajan kanssa. Huomaat että ei elämä todellakaan ole yhdestä miehestä kiinni ja hänen "rakkaudestaan" (mitä se ei todellakaan ole). Tunteilleen ei voi mitään mutta asioihin voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Pidän sinulle peukkuja että onnistut.

Eksiin ei ole missään vaiheessa suotavaa ottaa yhteyttä jos ei ole yhteisiä lapsia.

Oletko nyt varma että sulla on oikeasti ikävä sitä, vai onko kyse siitä, että tietämättömyys kiusaa sinua tyyliin miksi "et kelvannut" tjs?
Usein monet jäävät vinkumaan täysin mulkkujen ihmisten perään, koska eivät saata uskoa ettei se toinen pidä arvoisenaan..
Luulen että jäit koukkuun vain hänen aiheuttamaansa välinpitämättömyyteen.. kurottelet jatkuvasti nälkäisenä kohti hyväksyntää, jota tulet aina jäämään ilman.