Olen seurustellut kohta 2-vuotta saman miehen kanssa. Mies oli tavatessamme hellä, huumorintajuinen, ymmärtäväinen jne. Ja siksi häneen ihastuin. Tuntui, että pystyimme puhumaan kaikesta. Ja olimme samanlaisia. Muutimme yhteen puoli vuotta sitten. Meillä menee ihan hyvin, paitsi että minulla on todella huono itsetunto..
olen epävarma kaikesta. Välillä saatan käydä itkemään murehtiessani kaikkia asioita. ja välillä olen etten välitä niinkään paljon miten meillä menee. Mies ei enää kerro tunteistaan juuri ollenkaan, hyvin harvoin. Hän ei kehu minua tai kerro haluaako hän elää kanssani vuosien päästä. En ole yhtään varma suhteestamme, koska tuntuu etten tiedä mitä hänelle merkitsen. Ja se ei ainakaan nostata itsetuntoa millään lailla...
en tiedä mitä tekisin..olen kuitenkin tästä hänelle puhunut, eikä hän tunnu ymmärtävän. En kuitenkaan voi mitään huonolle itsetunnolleni ja epävarmuudelleni. Tarvitsenko rinnalleni avoimemman miehen ja herkemmän?
olen epävarma kaikesta. Välillä saatan käydä itkemään murehtiessani kaikkia asioita. ja välillä olen etten välitä niinkään paljon miten meillä menee. Mies ei enää kerro tunteistaan juuri ollenkaan, hyvin harvoin. Hän ei kehu minua tai kerro haluaako hän elää kanssani vuosien päästä. En ole yhtään varma suhteestamme, koska tuntuu etten tiedä mitä hänelle merkitsen. Ja se ei ainakaan nostata itsetuntoa millään lailla...
en tiedä mitä tekisin..olen kuitenkin tästä hänelle puhunut, eikä hän tunnu ymmärtävän. En kuitenkaan voi mitään huonolle itsetunnolleni ja epävarmuudelleni. Tarvitsenko rinnalleni avoimemman miehen ja herkemmän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule on varmaan rasittavaa miehelles katsella ja kuunnella itkuas ja surkeuttas= itsesääliäs. Ei ole ihme jos ei halua tunteistaan puhua. Niistä saat varmaan kuvioitua uusia ongelmia eikä jaksa sitä kuunnella.
Tosiasia: Naiset haluaa, että miehet puhuu tunteistaan, mutta kun miehet sit puhuu niin naiset ei hyväksykään niitä vaan naisten mielestä miehet tuntee VÄÄRIN. Oon muuten itse nainen, mutta tämän olen huomannut.
Ehkä mies ei voi oikeasti tietää oletteko yhdessä vuosien päästä koska näkee että tilanne ei ole hänellekään mitenkään varma.
Yritä elää tätä päivää hyvin niin, että miehesi on sun kanssas hyvä olla. Vain siten voit edes olettaa että olisitte pitkään yhdessä.
Et millään voi tietää mitä on 10-20 vuoden päästä ja siihen on sinun, ja jokaisen, vain tyydyttävä.
ELÄ tätä päivää!
Just noin, ei kannata ruikuttaa, mutta kyllähän miehenkin on tehtävä suhteen eteen töitä. Itselläni on myös sama tilanne - mies on lopettanut puhumisen. En tosin ole ruikuttanut vaan olen kait niin vahvan oloinen että miestä pelottaa oma heikkoutensa. Todellisuudessa olen samanlainen pelkuri kuin hänkin ja olen tämän hänelle sanonut moneen kertaan. Jotenkin mies ei vain pääse puhumattomuutensa kierteestään eroon. Eihän se mitään jos mies on hiljainen, hiljaakin on hyvä olla, mutta myrkyttynyt ilma kodissa on tappavaa. On kokeiltu erossa asumista ja sen jälkeen olo on ollut mukavaa molemmilla, kunnes jälleen jotain tapahtuu, jota en voi käsittää. Kysymällä mieheltä mikä mättää en saa vastausta. Yksipuolinen yrittäminen on aivan turhaa. Olen päättänyt elää vain omaa elämääni vaikka saman katon alla joudunkin asumaan. Itsestä täytyy huolehtia ettei sairastu masennukseen.
Joopa, noita puhumattomia miehiä riittää...
Itse "seurustelin" toista vuotta oikean perusjörrikän kanssa.
Alussa kaikki oli hyvin ja hän vaikutti aidosti ihastuneelta/rakastuneelta - ja ilmaisikin sen omalla tavallaan kyllä. Jossain vaiheessa ajan kuluessa, kun suhteessa oli kaikenlaista ylimääräistä sotkua, niin jos yritin kysellä hänen tunteistaan, niin vastaus oli aina, että "kyllähän sinä tiedät"! Siihen minun piti tyytyä, kun mies vielä lisäsi, että ei hän osaa leperrellä eikä selitellä tunteitaan.
No aikaa kului ja viimeisinä aikoina tapaamisten tahti vaan kiihtyi ja uskoin, että kunhan ulkopuoliset sotkut saadaan selvitetyiksi, niin tilanne normalisoituu ja voimme jatkaa yhdessä kuten muutkin parit....
Mutta eikös mitä! Täysin ilman ennakkovaroitusta ja tosi törkeällä tavalla mies vaihtoikin minut kertaheitolla toiseen!!! Aikaa tuosta on kulunut nyt muutama viikko, mutta edelleenkään en ole saanut tapahtuneelle minkäänlaista selitystä!
Ainut mitä sain, oli heti tapahtuman jälkeen tullut tyly tekstiviesti, jossa minua kiellettiin soittamasta taikka muuten ottamasta yhteyttä... Ja tuokin tuli ihmiseltä, joka ei kirjoita viestejä kuin äärimmäisen pakon edessä - mieluummin soittaa jos on asiaa!
Eli vaikkka seurustelun aikana elimme tavallaan vanhan vitsin tilanteessa, että "kyllä tykätään kunnes toisin ilmoitetaan" niin sitten tilanteen muuttuessa mies ei kuitenkaan kykene sitäkään kertomaan!
tänne on oikeesti turha tulla kertomaan mitään, heti tuomitaan säälittäväksi jne. Vaikka tilanne on vähän toinen. Noo, rauhaisaa joulun aikaa kaikille!!
Eli miehen pitäisi sua koko ajan palvoa, vaikka et ilmaise mitä hänestä haluat. Ei ihme että ukkosi on kyllästynyt sun paskaan.
Eipä ole ollenkaan kyllästynyt mun paskaan. Eikä se todellakaan palvo mua. Ei tartte tänne tulla arvostelemaan, sitä en ole pyytänyt. Varsinkaan tuntemattomilta!