Vedenpaisumus yksinkertaisesti

Raamatun vedenpaisumuskertomusta tutkitaan mm. poraamalla jäätiköitä ja tutkimalla niissä olevia ilmakuplia. Ensin on vesi ja sitten on jää. Eikö jäätiköt kerro ajasta vasta vedenpaisumuksen jälkeen?
Lapsena ihmettelin koulussa kun opettaja kertoi jääkaudesta jolloin jäämassat liikkuivat paikasta toiseen sulaen hitaasti. Luonnossa jään liikkumista itsekseen ei tapahtunut. Vesi kyllä virtasi ja tulvi kuljettaen mutaa ja roskia. Jää suli paikalleen. Miksi opettaja väitti jäätiköidenkin kulkeneen maata pitkin? Se oli jääkausi.

Luomiskertomuksen mukaan Jumala erotti vesiä toisistaan: Ja Jumala sanoi: Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä” Ja hän erotti taivaanvahvuuden alla ja taivaanvahvuuden päällä olevat vedet toisistaan ja kutsui taivaanvahvuuden taivaaksi. (Raamatun v. 1992 käännös puhuu ”kannesta”. ?)
Raamatun mukaan alussa ei ollut sadetta vaan kaste nousi maasta ja kostutti sen.
Vedenpaisumus alkoi ”taivaan akkunoiden auetessa ja syvyyden lähteiden puhjetessa”.
Teo Santavuoren mukaan maapalloa suojasi alussa paksu pilvikerros joka satoi alas.
Pilvikerroksen takia maapallolla vallitsi trooppinen ilmasto. Muutamat muutkin tutkijat ovat tulleet samaan tulokseen.
”Syvyyden lähteet” ovat olleet tulivuoria jotka alkoivat purkautua maanjäristysten voimasta. Näin voi jokainen järjen mukaan päätellä. Mistä maaplaneetan mullistus johtui? Jotkut ovat arvailleet komeetan tai toisen planeetan törmäystä. Raamatussa siitä ei kerrota eikä muuallakaan historiankirjoissa. Jumala tahtoi hävittää saastuneen, pahuutta täynnä olevan ihmiskunnan, mutta säästi Nooan perheen.
Vedenpaisumus peitti korkeimmat vuoret ja sitä kesti vuoden verran. Sitten vesi alkoi virrata alas vuorilta ja maa tuli näkyviin alkaen kuivua auringon paisteessa. Nooan perhe näki ensi kertaa sateenkaaren pilvissä.
Ilmasto muuttui kylmemmäksi suojaavan pilvikerroksen kadottua. Virtaava vesi, joka kuljetti maamassoja paikasta toiseen, alkoi jäätyä kylmemmillä alueilla ja jäätiköt muodostuivat pysähtyen ja kasvaen arktisilla alueilla.
Tulvan tuomat maamassat ja raadot pysähtyivät lopulta sijoilleen, painonsa mukaan kun vesi ei niitä enää kantanut. Siksi joidenkin eläinten fossiileja löytyi paikoista jotka eivät olleet niiden oikeita elinsijoja ja niiden ravintoaineet ja eliöt kulkivat kauemmas.
Nooan oli perheineen koottava eläimiä arkkiin pareittain, joitakin pareja enemmänkin. Näistä luoduista hyvin sopeutuvista eläinlajeista polveutuvat nykyiset lajit, joita on enemmän ja joukossa on säilynyt tietysti alkuperäisiäkin lajeja. Paljon on kuollut sukupuuttoon. Elinympäristönsä rajun muutoksen takia ne ehkä eivät enää menestyneet, sopivaa ravintoa ei enää löytynyt. Suurimmat liskoeläimetkin katosivat jos niitä nyt arkkiin pystyi edes ottamaan. Alkuperäisistä luoduista vanhemmista syntyi aikojen kuluessa tietyissä elämänoloissa menestyviä jälkeläisiä, risteytyksiä ja mutaatioita joiden sopeutumiskyky eri olosuhteisiin oli heikompi, mutta jotkin ominaisuudet vahvistuivat omassa ympäristössä. Lisääntymisellä oli Jumalan siunaus, ja maa täyttyi jälleen ihmisistä ja eläimistä.
”Suuresta tulvasta” kerrotaan monissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Kalevalassakin. Ihmiskunta koki sen, mutta koskiko se koko maapalloa, ei ole varmaa tietoa, mutta on erilaisia tutkimuksia ja vielä erilaisempia tulkintoja. Niiden tulokset riippuvat tutkijoista ja tulkitsijoista vaikka kohteet olisivat samoja.

Tällaista yksinkertaisesti tavallisen maatiaistutkijan tuloksena.
Lähteenä mm. Luominen-tiedelehden sivusto.