Moi! Mikäs teillä on ollut syynä siihen, että olette menneet naimisiin? Eksäni mukaan hän oli menossa naimisiin, kun häntä kerran kysyttiin. Siis kuka menee naimisiin, jos vaan kysytään? Eikö taustalla pidä olla muutakin...
Syy naimisiinmenolle
alba-n
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Kuka menee naimisiin, jos vaan kysytään?" - Eksä.
Minä ja puolisoni olimme vahvasti sitoutuneet jo avoliittoon mennessämme, olimme jo pari. Avioliiton solmiminen oli ensisijaisesti elämää helpottava juridinen sopimus, jolla saatiin hoidettua monta asiaa kerralla. Toisekseen se oli hyvä tilaisuus tarjota lähimmille sukulaisille ja ystäville mahdollisuus juhlia kanssamme. Tahto rakastaa nyt on jo vihkikaavankin mukaan yksi edellytyksistä.
Halusin tarjota tyttöystävälleni tilaisuuden viettää häät. Hän olikin hyvillään.
Rakkaudestako tämän teit, vai siitä ilosta, että saat nauraa partaasi miten tyhmä akka luulee olevansa sen ainoan oikean kanssa? Kierrät pettämässä. Sairas olet. Toivottavasti vaimosi herää todellisuuteen ja tajuaa pettää. Itse pettäisin heti jos joku ehdottaisi häitä vain juhlien takia. Haloo mitä paskaa.
Nykyinen vaimoni oli sitä mieltä, että niin tulisi tehdä.
Sä oot Timo. Vaimosi vaati avioliittoa koska muutitte yhteen. Surkeeta koska sinusta ei tullut uskollista aviomiestä.
Mä en oo Timo emmekä olleet muutaneet yhteen muuten kuin viikonlopuiksi.
Itse asiassa nykyinen vaimoni loihe lausumaan yhden aamuisen "pyllyilyn" jälkeen, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin. Joo, joo.
Eikä ollut edes vauvelia tulossa. Ensimmäinen hankittiin 3:n vuoden kuluttua.
Mitä tulee uskollisuuteen niin sinä saat luulla mitä haluat. Minä tiedän mitä tiedän!
Ehkä eksäsi ei halunnut ryhtyä selvittelemään naimisiinmenonsa syitä sulle sen tarkemmin, koska kerran on eksä. Luultavasti itsekin toteaisin omalle eksälleni jotain vastaavaa, jos asia tulisi puheeksi. Mitä sitä hänelle sen kummemmin perustelemaan? Tai kenellekään.
En olisi halunnut naimisiin. Mies sanoi että tekee itsemurhan jos en mene. Mentiin ja parin kuukauden kuluttua miehellä oli toinen. Erottiin.
Toisen miehen kanssa en niinikään halunnut mennä naimisiin. Tulin vahingossa raskaaksi ja jatkoin tyynesti parisuhdetta. Mies alkoi pelätä että käytän häntä hyväkseni, lapsen tullessa kenties hylkään hänet ja hän joutuu elatusavunmaksumieheksi. Ei ollut yhtään sellaista ajatusta, mutta menin naimisiin. Se kesti 20 vuotta, eikä ollut hassumpi liitto. Siinä sitten lasten lähtiessä ei osattu löytää yhteistä säveltä. Nyt olen ollut muutaman vuoden suhteessa, tein usean viikon eron kun mies halusi naimisiin, hän palasi ja tässä mennään.
Pari liittoa takana. Eka siksi, kun tuntui "oikealta". Vamnhemmatkin sitä odottivat ja lapsesta haaveiltaan. Rakastunutkin olin, tai niin ainakin silloin vilpittömästi ajattelin. Siis ihan onnellisena naimisiin, monesta syystä. Rakkautta, turvaa, niin kuului... Suhdetta kesti 9 vuotta. Kasvoimme erillemme, petimme.
Toinen liitto alkoi, koska olin raskaana, ja koin että en kehtaa saada lasta avioliiton ulkopuolella. Koin myös olevani jumissa kyseisen miehen kanssa, niin sama sitten mennä naimisiin. Alun ihastumisen jälkeen tunteeni muutuivat inhoksi, kuvotukseksi. Mies oli sairas, ilkeä ja pelottava. Liittoa kesti vuosi.
Nykyisessä suhteessani vuosia takana nyt 5. Naimisiin emme ole vielä menneet, mutta edelleen uskon siihen, että avioliitto voi kestää hautaan saakka. Minulla on valtavan hyvä ja onnellinen olo tässä suhteessa, ja uskon että menemme naimisiin joskus joidenkin vuosien päästä. Syy liittoon on se, että rakastamme, olemme sitoutuneita, saamma juridisia oikeuksia yms. Häitä tuskin järjestämme.
Mulla ihan sama tilanne liiton 1 ja 3 kohdalla, itseltä puuttuu tuo liitto nro 2. Nuorena luuli tietävänsä mitä onni on, oli suuret häät ja kaikki tykötarpeet. Nyt on todellinen onni, mikä pohjautuu rakkauteen, sitoutumiseen ja toisen arvostamiseen, aikuinen suhde. Naimisiin juridisista syistä, häitä emme järjestä.
Niin ja 1 liiton kesto 10v, nykyisen kesto toistaiseksi 10 v.
Naimisiin et varmaan silti menisi edes juridisista syistä, ellet olisi oikean kumppanin kanssa. En minäkään tekisi sopimusta mistään syystä henkilön kanssa, joka ei nimenomaan yhtään kiinnosta. Turha sitä rakkautta on selitellä millään tavalla. Mikset vaan myönnä sitä ja mene naimisiin? Juridiikka seuraa kyllä perässä.
En tietenkään menisi naimisiin pelkästään juridisista syistä. Elämä on opettanut, ja tiedän että haluan hyvin vakaan liiton ennen vihille menoa. Nytkin jo on, ja onnellinen perhe, mutta ei 5 vuoden yhteiselon jälkeen vielä varsinaisesti kiire ole.:) Mies ei ole kosinut, enkä ole kosintaa vielä odottanut. Asiasta on joskus puhuttu, ja alustavasti puhuttu, että joskus kyllä, mutta ei kiirettä.
Minulle se liitto 2 oli hyvin vaikea kokemus, tässä sitä sen enempää avaamatta. Ehkä se omalla tavallaan vaikuttaa, koska olen kuitenkin jo kaksi kertaa eronnut. No, se nyt ei ole maata kaatavaa. Mutta ei siis hoppua naimisiin.:) Rakastaa voi ilman avioliittoakin.
Menin naimisiin koska mies halusi ja se teki hänet iloiseksi. Mistään suuresta rakkaudesta osaltani ei kuitenkaan ole kyse.
ÖÖ? Saanen kysyä, miten paljon arvostat itseäsi?
En osaa sanoa. Elän kuitekin joka tapauksessa itsellisesti enkä ole millään tavalla riippuvainen miehestä, joten ei se ole minulta pois että on tyytyväinen ja onnensa kukkuloilla avioiduttuamme. Hän ihan mukava ja suhde on mutkaton, mutta millään tasolla osaltani ei ole kyse kaveruutta syvemmistä tunteista. Haittaako se, jos mies on kuitenkin onnellinen? Ja jos haittaa, niin ketä? Jos tilanne on meille ok, niin eikö se riitä.
Kun asiat on kahdenkeskisesti hyvin niin se riittää, eikä muiden tarvitse aina ymmärtää koko paletin perusteita.
Menin naimisiin voidakseni harrastaa seksiä
Minäkin tein tuon saman virheen.
minulla olis rakkaus !
No minua on kosittu 7 kertaa, 6 eri miehen taholta. Ja en ole kaikille vastannut myöntävästi... ;) Nähtävästi olen vaimoainesta? Heh. Naimisissa olen nuorempana ollut, ja eronnut. Menin naimisiin, koska toivoin elämääni pysyvyyttä, perhettä yms. Perinteisiä arvoja. Se liitto ei sitten vain kestänytkään, ja jäin lasten kanssa yksin kun olivat 3,5v ja alle 1v.
Tuonkin jälkeen kohtasin pari kolme niistä miehistä, jotka minua kosivat. En suostunut. (3 niistä miehistä siis tapasin ennen avioliittoani, ja yhdelle sanoin kyllä.)
No, olen nykyistä suhdettani on kestänyt jo 7 vuotta, eikä mies ole kosinut. Tosin kutsuu minua vaimoksi. Jos hän joskus kosii, niin vastaan kyllä. Veikkaan että kosiikin kyllä, 10v kunniaksi. Liittomme on onnellinen, sitoutunut ja rakastava. Siksi menisin naimisiin.
Ihan vaan rakkaudesta, 28 vuotta sitten. Päivääkään en vaihtaisi pois.
RAkkaudesta menin.
Rakkaudesta menin naimisiin ja olin varma, että haluan viettää loppuelämäni juuri tuon miehen kanssa. Myös juridiikalla oli merkitystä.