meikkaus kaunistako

Minulla on kauniit piirteet. Satuinpahan vain olemaan niin typerä, että ilman omaa syytäni jouduin onnettomuuteen. Hyi minua. ;) Meikkaamalla saan ne kauniit piirteeni esiin ja onnettomuuden tuomia jälkiä sen verran häivytettyä, ettei joka Vilma ja Untamo katso asiakseen udella ja ihmetellä, mitä minulle on tapahtunut.

En häpeä arpiani, mutta itse olen nimenomaan niin tottunut niihin ja ne ovat osa minua, etten todellakaan jaksa sitä tuntemattomien "oi raukkaa, mitähän sille on sattunut" -showta (varsinkaan, kun en ole mikään raukka, vaan varsin fiksu ja elämänhaluinen nainen). Siksi mieluummin näytän parhaalta versiolta itsestäni, ja jos se on turhamaista, olen oikein mielelläni turhamainen.

Voi voi tätä nykysukupolvea, kaikki on rappiolla! Käyttävät ihopuuteria ja pojillakin voi olla pitkät hiukset. Toista se oli 1800-luvulla. Silloin piti olla viikset.

Ei vaan, sukupolvivalitus ei oikein sovi samaan aloitukseen kosmetiikkateollisuuden kritiikin kanssa - siitä saisi kyllä hyvän aiheen sinänsä.

Niin sanotut tavalliset naiset meikkasivat kyllä 50- ja 60-luvuillakin, ja kävivät jatkuvasti kampaajalla laitattamassa tukkaansa. Oma äitini, joka tuli 50-luvun lopulla itäsuomalaisesta pikkukylästä Helsinkiin piikomaan käytti huulipunaa ja silmämeikkejä, ja kävi kerran viikossa tai kahdessa kampaajalla kuten useimmat naiset silloin. Meikkaamisesta ei vain saanut tuppuisemmissa piireissä puhua, ja sitä piti vähän peitellä jotta ei olisi saanut tekopyhää paheksuntaa osakseen.

Ja jos ihan raadollisen totta puhutaan, eivät ne meikittömät naiset menneen maailman valokuvissa kovin kauniilta näytä - varsin kuluneilta nykysilmään. Aikansa suuret kaunottaret (näyttelijättäret ja ylhäisön naiset) meikkasivat itseään, koska heille se oli sallitumpaa. Meikit on kuitenkin keksitty jo parituhatta vuotta sitten, ja pidättyväisellä 1800-luvullakin naiset keksivät erilaisia kikkoja kaunistautuakseen - punaisella kreppipaperilla maalattiin huulia kirkkaammiksi kun oikeaa huulipunaa ei kehdannut ostaa, perunajauhoja käytettiin puuterina jne.

Kannattaa lukaista pari kosmetiikasta kertovaa kulttuurihistoriakirjaa jotta ei menisi pelkkien luulojen varassa. Kaari Utrion "Bella Donna" on helppotajuinen aloitus.