Täällä on tullut esille näitä kirjoituksia lukiessa sellainen seikka että monet vaativat kertomaan asian puolisolleen jos ovat pettäneet.
No nyt kysyisin että minkähän vuoksi se pitäsi kertoa ja tuottaa tuskaa niin sille petetylle ja varmasti siinä joutuisi kärsimään myös pettäjä ja jos on lapsia niin kyllä se ei ois heillekkään mitään herkkua? Jos sitä ei tiedä muutakuin se joka on pettänyt niin suottakai sitä laulaa kaikille. Tulisi varmaan sellainen olo että sinä se nyt kerskuu että että on saanut vierasta.
Joillakin se jää vain yhteen kertaan, niin pitäiskö sen takia hajoittaa perhe. Minä en ainakaan toivo jos minun mieheni on käynyt vieraissa sitä että hän sen kertoisi, pitäköön omana tietona, vaikka ehkä nyt suhtautuisin siihen varmaan vähän suopeammin kun olen itsekkin sen tehnyt.
No nyt kysyisin että minkähän vuoksi se pitäsi kertoa ja tuottaa tuskaa niin sille petetylle ja varmasti siinä joutuisi kärsimään myös pettäjä ja jos on lapsia niin kyllä se ei ois heillekkään mitään herkkua? Jos sitä ei tiedä muutakuin se joka on pettänyt niin suottakai sitä laulaa kaikille. Tulisi varmaan sellainen olo että sinä se nyt kerskuu että että on saanut vierasta.
Joillakin se jää vain yhteen kertaan, niin pitäiskö sen takia hajoittaa perhe. Minä en ainakaan toivo jos minun mieheni on käynyt vieraissa sitä että hän sen kertoisi, pitäköön omana tietona, vaikka ehkä nyt suhtautuisin siihen varmaan vähän suopeammin kun olen itsekkin sen tehnyt.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin, monet kehoittavat kertomaan puolisolleen pettämisestä. Totta, tieto lisää tuskaa. Voitko olla varma, ettei miehesi saa kuulla asiasta muualta?
Kuvitellaanpa, että itse olisit se petetty osapuoli. Haluaisitko tietää aviopuolison syrjähypyistä vai haluaisitko mielummin elää "onnelista" elämää tietämättä mitä selkäsi takana tapahtuu?
Mielestäni aviopuolisollasi on oikeus tietää ja siten myös oikeus halutessaan käydä vieraissa. Ota aikuisena ihmisenä teoistasi vastuu.
Olen lukenut paljon täällä näitä pettämis-aiheisia juttuja ja olen miettinyt, että eikö ihmisillä ole lainkaan omaatuntoa? jos minä pettäisin (en kyllä voisi) omaa miestäni, jota rakastan yli kaiken, en voisi elää itseni kanssa.
Tuntisin itseni todella huonoksi ihmiseksi. Onneksi itselläni on niin hyvä suhde, että kummankaan osapuolen ei tarvitse pettää. (no, enhän minäkään tietenkään voi 100% tietää mitä selkäni takana tapahtuu, mutta uskon syvästi asian olevan näin) Mutta joo, niin paljon kun on ihmisiä niin paljon on eri käsityksiä.. jokainen tallatkoon tavallaan, mitäpä se muita hetkauttaa... eikö vain?
Niin ja jos minua olisi petetty niin luultavasti haluaisin tietää siitä, vaikka se sattuisi varmasti todella paljon. Mutta en ikimaailmassa haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka on minua pettänyt (tietenkin jotain voin ehkä antaa anteeksi, seksiä toisen kanssa en). Ihminen joka pettää ei ole rakkauden arvoinen. Minun mielipiteeni tässä...
Olisit lukenut kirjoituksen loppuunasti siellähän sanoin että en haluaisi tietää jos puolisoni käy vieraissa.
Mitä siitä jos kerran muuten on kaikki ihan ok. Ja olen kyllä ottanut vastuun kaikista tekemisistäni, niitä en ole muille sysännyt.
Muuten en kommentoi nuorta kirjoitustasi kuin siltä osin että miksei ole rakkauden arvoinen, eihän pettäminen voi muuttaa jonkun rakkautta toiseen ihmiseen, minua rakastaa myös muutkin kuin mieheni esim. lapsi, kummilapsi, mummo ym ei se rakkaus mihinkään kuole.
Oon kyllä Marian kanssa täysin samaa mieltä. Se syrjähyppy ei ole vain seksiä. Siihen kytkeytyy niin paljon eri asioita, aina luottamuksesta ja rakkaudesta tulevaisuudensuunnitelmiin. Syrjähyppyä ei voi ikinä antaa anteeksi, vaikka kuinka huonosti menisi.
Nyt tullaankin kysymykseen, miksi ylipäätänsä petetään. Onko kyse kyvyttömyydestä sitoutua, tunne-elämän kylmyydestä, kyvyttömyydestä läheisyyteen? Haluaako pettäjä kaikin tavoin välttää lopullista antautumista toiselle ihmiselle?
Mikä funktio, tarkoitus pettämisellä on? Pönkitetäänkö sillä omaa (seksuaalista) identiteettiä? Onko ihminen riippuvainen toisten ihailusta, tarviiko tätä ihailun kokemusta toistaa uudelleen ja uudelleen? Onko hänellä jatkuva tarve pyrkiä erilaisin teoin (mm. seksuaalisin valloituksin) pyrkiä vahvistamaan tiettyä ideallikuvaa miehenä tai naisena olemisesta (machomies tai "kaikkein halutuin ja kaunein" nainen). Onko ihmiskuva (toisesta) puhtaasti seksuaalinen, objektifioitu?
Itse tunsin miehen, avoliitossa olevan 28-vuotiaan, joka etsi seksuaalista tyydytystä jatkuvasti toisaalta: irtosuhteista ja prostituoidulta. Mies kysyi minulta, miltä rakkaus tuntuu, mitä on olla rakastunut tai rakastaa. Ei ollut kokenut sitä tunnetta. Ihmettelin miehelle, onko reilua pitää avovaimoaan uskossa, että liito kestää? "No, mutta.... kuka sitten siivoaa ja laittaa ruokaa?". Mies oli hyvin otettu isosta peniksestään ja ihalusta, jota sai tätä kautta.
"Ota aikuisena ihmisenä teoistasi vastuu."
En tiedä onko järjestelmällinen pettäminen ja yhden kerran onnettomuudet yksi ja sama asia. Tai onko edes olemassa niin sanottuja onnettomuuksia?
Mutta jos lähdetään siitä oletuksesta, että on olemassa onnellisia liittoja, pitkäikäisiä ja pitkälle tähtääviä, sekä onnettomuuksia (siis yhden kerran syrjähyppyjä, jotka tuottavat tekijälleen omantunnontuskia), niin eikö vastuunkatoa voi olla myös vaikeneminen sattuneesta? Miksi tuhota pahimmassa tapauksessa toisen elämä ja yhteinen elämä?
Kaiken jakaminen tässä tapauksessa olisi syyllisyytensä siirtämistä toisen kannettavaksi ja täten pyrkimystä oman tuskansa lievittämiseen, siis lähtökohtaisesti itsekkäistä lähtökohdista syntynyttä. Mielestäni todellista vastuunkantoa olisi kantaa itse syyllisyytensä ja olla tuottamatta tuskaa toiseelle.
Korostan, että järjestelmällinen uskottomuus on jo eri asia.
Katsopas kuinka paljon "rakkautta" saat mieheltäsi kun/jos hän saa tietää pettämisestäsi.
Itse tappaisin tunteeni jo pelkästä periaatteesta.
Se että joutuisin katselemaan aamiaispöydässä ihmistä, joka on valehdellut minulle asiasta, jonka tietää loukkaavan kuolettavasti...auts.
Kyllä se rakkaus kuolee yllättävänkin helposti.
ei tule tietäämään koskaan!
olet portto,huora,lumppu,lutka,narttu,huono nainen,löysäperse,moraaliton,lupauksenrikkoja,mulkkumaija...yms. Kai tiesit tämän hommaan ryhtyessäsi?
toivottavasti sinulla ei ole lapsia, jos pystyt kirjoittamaan noin, niin noita sanoja varmaan viljelet kotonakin, ihme jos olet 40 v kai tiesi tämän hommaan ryhtyessäsi.
Hei, profiloipa joutessasi tämä anne40, varsinainen siveyden sipuli!!
SUN kannattas lopettaa jo täällä toi paskan jauhaminen! oot tehny moneen otteeseen selväksi jotta sua ei kaduta tekemäsi, joten voit lakata jo ton kehumisen vai saatko siitä vielä jotain extra fiboja itelles ku täälä ylimääräsesti mainostat tekemisiäsi!!
TODEN NÄKÖSESTI OLET JOKU PIKKU PENIKKA JOKA KERJÄÄ HUOMIOTA TÄÄLLÄ KUN KOTONA ON JÄÄNY TIKKARIT SAAMATTA!!
Eikös tämä ole keskutelupalsta? Ja tikkaria kyllä sain.
Olen kyllä sitä mieltä,että sun asia on loppuun kaluttu!Vaikka jo toistamiseen tätä hoet,ei näköjään sympatiaa heru!!!! Koeta nyt vaan pärjätä itsesi kanssa!
En kaipaa sympatiaasi, tämänhän on keskustelupalsta ja täällä saa kirjoittaa mitä mieleen tulee ja sinulla nyt tuli tollasta, nythän minä vasta pääsen vauhtiin tälläiset kirjoitukset yleensä saavat sen aikaan. Koitahan sinäkin pärjätä itsesi kanssa voi olla vaikeeta tuolla luonnolla.
Ethän se sinä määrää kuka täällä saa kirjoitella ja mitä. Ei muuta kuin jatkoa vaan, näitä on kiva lukea kun ei ole muuta tekemistä ja eihän sitä kaikkee tarvi ottaa niin paskantärkeesti ;)
En ollut tarjoamassakaan minkäänlaista sympatiaa!Ja suo sinä minullekkin sananvapaus,kun sitä itsekkin vaadit!Fiksuhkona ihmisenä toivon sulle tosi onnellista elämää ja jatkuvia mainostuksen aiheita! Hanki uusia,ettei mene vanhan toistoksi!
Otathan opiksesi,vai oletko "kohtalotoveri?
En ole kieltänyt sinua kirjoittelemasta tänne, ja mikä pitäisi hankkia uusi, mieskö, rakastaja vai mainos vai....?
se on kyllä huomattu jos nainen pettää ovat palstan naiset yleensä pettäjän puolella, kuten sinä.
heh, voisi olla toinen ääni kellossa jos mies olisi kirjoittanut tämän alkuperäisen tekstin :D
itse en pettämistä hyväksy missään muodossa.
...kipeäkin totuus on parempi kuin valhe. Jos puolisoiden välillä on vakavia salaisuuksia, se ei voi olla vaikuttamatta henkiseen yhteyteen.
Sekä minulla että "tosi onnellisella" tuntuu olevan päinvastainen kokemus. Parisuhde on kaikin puolin kohentunut syrjähypyn jälkeen/seurauksena. Tämä salaisuus muuttuu vakavaksi vasta silloin kun se lakkaa olemasta salaisuus.
Ymmärrän hyvin, että niin voi käydä. Totta kai syrjähyppy voi virkistää parisuhdetta, mutta aidosti ja molemminpuolin se tekee sen vain silloin, kun kummallakaan ei ole vakavia salaisuuksia. Jos suhteen virkistyminen perustuu pettämiseen liittyvään valheellisuuteen , suhde vaurioituu syvällä henkisellä tasolla, ja katastrofi on varma, kun valheet paljastuvat. Ihmisten pitäisi olla avoimia ja kertoa, että tekee mieli vierastakin. Niinhän meidän kai kaikkien joskus tekee mieli. Ja jos se pystytään niin hoitamaan, niin suhde piristyy aidosti ja ilman valheita. Sellaiselle suhteelle ennustan myös kestävyyttä. Kaikilla parisuhteessa elävillä ihmisillä pitäisikin olla elämää stimuloiva rakastaja tai rakastajatar.
Eihän se toinen tiedä että on joku salaisuus, eikä se silloin voi vaikuttaa siihen toiseen mitenkään, ei se silloin voi ajatella että tuolla toisella on joku valhe tai salaisuus, jos niitä ei mene kertomaan sitten on eri juttu.
Täs elämän varrella monet "hyvät" periaatteet karisee pois,joista ei koskaan uskoisi luopuvan.
Minullakin on niitä ollut joitain, mutta ikävä kyllä on joutunut muutamasta luopumaan.
Yksi niistä oli ehdoton uskollisuus.Eikä se todellakaan ole mikään leveilyn asia et on tumppu luiskahtanut pettämisen puolelle.
Hyvää kevään odotusta kaikille !!!!
Lisäisin vielä että mikä oikeus pettäjällä on niin kamalan teon jälkeen keventää omaatuntoaan ja kertoa sille puolisolleen? Ei mitään oikeutta, kärsiköön nahoissaan vaan kun on kerta moista mennyt tekemään...
ei kait se ole kärsimystä jos on hyvä olla?