Kun elämä on levällään

Miehen saamista tuo ei estä, jso vain olet riittävän nätti ja nuori. Miehelle työn ja elämänhallinan puuttuminen olisi katastrofi, koska miehen pitää tehdä ja suorittaa ollakseen kiinnostava.

Sinulle tekisi hyvää saada kiltti ja välittävä mies joka auttaisi sinua ylös. Mutta tietysti masentuneena naisena haluat stimuloivan jännämiehen jonka kanssa pääset kokemaan tunteiden vuoristorataa.

Hyvä on että sinulla on säilynyt tuo usko ja luottamus, että vaikka nyt koet noin, niin pääset siitä jälleen taas eteenpäin.
Sinua auttaa paljon että voit avautua ja puhua tuntemuksistasi jonkun kanssa ja niin olet tehnytkin kun kirjoit palstalla.
Kun tuo "oikein heikko" kausi alkaa helpottamaan, niin keksi itselle jonkin mielestäsi hyödyllinen tehtävä: lähde lenkille, kerää vaikka muutama roska ja vie säiliöön, voit hymyille yksinäiselle vanhukselle, tai sanoa muutaman sanan koiran ulkoiluttajalle, että onpas teillä nätti koira.
Voit ottaa pienen vastuun vapaaehtoistyössä ja näin olla hyödyllinen. Jos ei ole palkkatöissä, niin kyllä voi olla hyödyllinen ja arvokas.
Sinulla on lahjat ja tehtävä tässä maailmassa ja olet yksi tärkeä osa ihmiskuntaa. Älä jää vellomaan ajatusmaailmassasi, että olet arvoton.
Ja se ei maata kaada, jos ei aina jaksa siivota kämppäänsä. Se on pieni murhe murheiden joukossa.

Minulla sama tilanne sillä erolla, että olen mies. Sinulla ei ole hätää, koska naisella on aina toivoa. Minulla miehenä ei ole. Lisäksi työttömyyttä ymmärretään naisten kohdalla paremmin kuin miesten.

Ai ei vaan "tunnu" siltä?! No mitäs jos käyttäsit järkeäsi välillä?

Inhoan ihmisiä, jotka ovat tunnesyöppöjä, eivätkä pysty mihinkään toimintaa, ilman jonkinlaista sponssaavaa tunnereaktiota. Liha tottelee kuria.

Ala syömään masennuslääkkeitä, niin saat kemiallisia tunteita ja saat kattilasi pestyä, hyvä nainen, jos et muuhun pysty.

Pääset suosta pienin askelin, esimerkiksi näin:

Tavoite viikolle 1: syön kolme ateriaa päivässä

Tavoite viikolle 2: syön kolme ateriaa päivässä, lisäksi liikun/ulkoilen kolmena päivänä, min 45 min/kerta.

Tavoite viikolle 3: edelliset joku uusi, esim. kodin/keittiön siivous tai ystävän tapaaminen.

Jatka samaan mallin, pidä päiväkirjaa miten tavoitteet toteutuvat. Jos rutiinit tuovat rakennetta päivään, rakenna uudet rutiinit. Mutta älä ahdehdi liikaa tavoitteita itsellesi, kaikkea ei ole pakko korjata kerralla. Valitse tavoitteet sen mukaan jotka koet itsellesi tärkeimmiksi. Jos lipsut tavoitteista, mieti miksi. Älä piskaa itseäsi lipsumisista, mutta ota opiksi. Ole armollinen itsellesi ja pidä itseäsi hyvänä, rakasta itseäsi.

Tuo on masennusta ihan selvästi.
Ihmisellä on hyvä olla perus kivijalka aina elämässä, eli vaikka työt tai parisuhteet kaatuu, niin on se jokin, joka on ja pysyy..Aina. Minulla ne on harrastukset, jotka vaatii säännöllisyyttä ja kurinalaisuutta. Se on tärkeää pääkopalle just esim. työttömyys tilanteissa ja muutenkin. Sun tarttee keksiä jotain.

Tuossa oli joku murunen mullekin tuttua. Tosin tällä hetkellä päivät ja yöt on aivan täynnä. Kalenterista en halua puhua, koska voin jättää jotain pois jos haluan, mikään ei ole pakollista. Kaikki tekeminen on tällä hetkellä mukavaa, ja siitä koitan pitää kiinni. Huonompiakin aikoja on joskus ollut.

Jos tuota on jatkunut pitkään, se voi johtua masennuksesta. Eipä auta, jokin rutiini pitäisi kehitellä. Liikunta luonnossa auttaa masennukseenkin. Tiedän, se on kehä jota on vaikea rikkoa. Mutta jos kerran saa aikaiseksi vaikka edes puolen tunnin kävelylenkin, niin tosi hyvä. Ja pääsithän kauppaan, sekin on hyvä. Jos vielä saat laitettua ruokaa, niin jo tosi hyvä ;)

Pitäisi ennemmin keskittyä siihen mitä sai tehtyä kuin siihen mitä ei saanut tehtyä. Joskus on saanut levättyä hyvin koko pitkän päivän!

"Tämä suo täytyy vaan rämpiä ja yleensä se parempi päivä vielä tulee. Tähän mennessä on aina tullut."

Noin se menee!

Kelvoton taidan olla minäkin, mutta mitä sitten ;)

Hyvin tutun kuuloista. Itsekin olen ollut tuosa tilanteessa jo aivan liian kauan aikaa, mutta nyt on onneksi tulossa muutosta syksyllä alkavan opiskelun vuoksi. Onko sulla muuten diagnosoitu masennusta, kuulostaa ihan siltä. Mulla on ollut jo kymmenisen vuotta ja kyllä se aika lailla tappaa kaiken toiveikkuuden ihmisestä. On päiviä jolloin ei kiinnosta yhtään mikään ja ruuanlaittokin on liian vaivalloista. On sulla onneks vielä uskoa että asiat kääntyy parempaan päin. Joskus se lähtee ihan pienistä asioista. Täytyy vaan pakottaa itsensä vaikka tekemään sitä ruokaa.