Mä olen seurustellut jätkäni kanssa yli vuoden.
Viime keväänä sain tietää että hän oli pettänyt minua. Otin sitten pientä etäisyyttä että sain miettiä, ja etten tekis mitään hätäittyjä johtopäätöksiä. Kavreiden tuella päätin antaa anteeksi ja yritää jatkaa hänen kanssaan.
Mä sanoin hänelle että anteeksi voin antaa mutten unohtaa. Siitä on nyt puoli vuotta ja elämä on nyt aivan mahtavaa. Joskus vaan miettiä että teinköhän oikein kun annoin anteeksi? Päätös ei ollut helppo. Rakastan häntä todella paljon. Silti vieläkin välillä mietin että mitä jos hän käveleekin kadulla jonkun toisen kanssa käsi kädessä.... En varmaan saa ikinä tietää mikä olisi ollut oikee ratkasu, mä annoin anteeksi. Mutta mietin sitä vieläkin, mun on hyvin vaikea ymmärtää että miksi hän tekee toiselle näin jos kerran rakastaa? vai rakastaako? Luottaminen oli pirun vaikeeta, on se vieläkin vaikeaa, mutta yritän. En usko että hänellä nyt on ketään toista. Meidän suhde on parasntunut. mikä sitten lieneekään syy. jokainenhan tekee itse omat ratkasunsa. Mutta teidän mielipiteitä? Omia kokemuskia?
Viime keväänä sain tietää että hän oli pettänyt minua. Otin sitten pientä etäisyyttä että sain miettiä, ja etten tekis mitään hätäittyjä johtopäätöksiä. Kavreiden tuella päätin antaa anteeksi ja yritää jatkaa hänen kanssaan.
Mä sanoin hänelle että anteeksi voin antaa mutten unohtaa. Siitä on nyt puoli vuotta ja elämä on nyt aivan mahtavaa. Joskus vaan miettiä että teinköhän oikein kun annoin anteeksi? Päätös ei ollut helppo. Rakastan häntä todella paljon. Silti vieläkin välillä mietin että mitä jos hän käveleekin kadulla jonkun toisen kanssa käsi kädessä.... En varmaan saa ikinä tietää mikä olisi ollut oikee ratkasu, mä annoin anteeksi. Mutta mietin sitä vieläkin, mun on hyvin vaikea ymmärtää että miksi hän tekee toiselle näin jos kerran rakastaa? vai rakastaako? Luottaminen oli pirun vaikeeta, on se vieläkin vaikeaa, mutta yritän. En usko että hänellä nyt on ketään toista. Meidän suhde on parasntunut. mikä sitten lieneekään syy. jokainenhan tekee itse omat ratkasunsa. Mutta teidän mielipiteitä? Omia kokemuskia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En halua masentaa tai mitään ja hienoa jos menee hyvin, mutta oma poikaystäväni petti ensimmäisen kerran noin 3 vuotta sitten ja annoin anteeksi mitä kadun ikuisesti. Pettämiset jatkuivat ja vaihtuivat niin että äijä seurusteli ja vannoi rakkautta kahdelle samanaikaisesti onneksi joku kaveri aina vihjasi ja tiesin missä oltiin menossa. Ollaan sitten soudettu aj huovattu 5 vuotta ja nytkään ei olla yhdessä vaan hengaillaan. Sillä suojelen itseäni ei enää seurustelua sen miehen kanssa vaan vapaata yhdessä oloa ja mahdollisuudet auki. Kiinni jäätyään itki perään ja vannoi muutosta, sitä ei ikinä tapahtunut. Nyt armeijassa joten tiedän ettei tee mitään mutta kun pääsee pois..noidankehä on valmis. Ole varuillasi..itse taannun jo silloin tällöin lukemaan poikaystäväni kännykän puhelut ja viestit ja käräytinkin näin 2 kertaa. En toivo petetyksi tulemista kenellekkään se on ihan hirveää!! Onnea suhteelle! Ehkä miehesi voi muuttua itse olen jo kyllä menetänyt uskoni siihen että ihmiset muuttuu...
ensinnäkin: otan osaa, että sua on petetty. Tiedän kyllä mitä se tekee luottamukselle.
Toiseksi: toi edellinen viesti oli ehkä vähän lannistava. Siinä oli kyllä hyviä pointteja, mutta mun mielestä jokainen tapaus on aina ainutlaatuinen.
Mua kiinnostai tietää, missä olosuhteissa sun poikaystävä petti? oliko kyseessä kännisekoilu vain ns. "harkittu" pettäminen? Jos poikaystäväsi petti kännissä ja ihan oikeasti katuu, niin mielestäni teit oikein kun annoit anteeks...Mä oon mielessäni jakanut pettäjät kolmee eri tyyppiin:
1) Ne, jotka pettää (esim kännissä), katuu, eikä tee sitä enää sen jälkeen.
2) Ne, jotka pettää, katuu, vannoo ettei koskaan enää petä (ja varmasto uskovat tähän itsekin), mutta silti vaan pettävät (harkitusti tai harkitsemattomasti)
3) Ne, jotka pettää, eivät oikeasti kadu, haluavat silti jatkaa seurustelua, ja varmasti pettävät uudestaankin.
Ongelma onkin, että koskaan ei voi tietää, mitä tyyppiä poikäystävä oikeasti on...se selviää vain kokeilemalla...
Ja loppujen lopuksi ihminen katuu enenmmän tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Mun exä olis halunnu kuukaus sitten vielä yrittää. Välitän kyllä vieläkin exästäni, mutta koska en voinut luottaa, en antanut uutta mahdollisuutta. Nyt sitt mietin, oisko meidän juttu sittenkin voinu onnistua, olisinko voinu luottaa...
Ja niin varmaan olis käyny sullekin. Jos et olis vielä yrittäny poikäystäväs kanssa niin luultavasti nyt pähkäilisit teitkö virheen kun et antanu uutta mahdollisuutta. Tosta sun viestistä ainakinn saa sen kuvan, että teillä menee nyt hyvin, niin ett pidä siitä kiinni! musta ainakin tuntuu että sun poikaystävä on tyyppiä nro.1...
Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Anna vaan anteeksi ja luota. Mutta jos todella luottaisit, niin et kysyisi sitä täällä keskustelupalstan avulla tyyliin: mitä teen?
Itse luotin ja silloinen vaimoni lupasi muuttua. Muuttui vähäksi aikaa, tai vain silmissäni, mutta valitettavasti olisi pitänyt viheltää peli poikki paljon aikaisemmin. ei vaan ollut uskoa ja kykyä. Lopulta se oli hyvin vaikeeta jälkikasvun ja yhteisen omaisuuden johdosta.
Mielestäni pettäminen on sairaus, joka on