Tyttö täytti vuosia. Hiljaiset olivat juhlat,äiti oli kylmä ja sai riidan. Niin tärkeä juhla oli ,varmasti muistaa miten äiti kohteli. Olenko herkkä isä ,mutta itku tuli,miksi ei voi sen vertaa rakastaa omaa lasta . Voiko äiti olla kylmä ja kova omaa lasta kohtaan? Tiedän ,että äiti on tytölleni tärkeä. Hänellä on suuria muutoksia edessä ja tarvii kannustusta ja tukea. Vaikka on minut jättänyt ,mutta mitä tyttö on tehnyt .pahaa. Herkkä ja kiltti.
Pahalta tuntuu
Puranajatuksiani
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihmiseltä jolla ei ole, eikä tunne rakkautta on turha..uttavaa odottaa sitä. Miten monet tuhlaavat aikaa odottaessaan läheisiltään sellaista, jota näillä ei yksinkertaisesti ole. Ja sitä mitä ei ole, ei voi myöskään antaa.
Lapselle tämä on mahdoton käsittää, ja monesti varmaan parempi olisi kun ei herätettäisi liikaa turhia toiveita, vaan pyrittäisiin saattamaan lapsi osalliseksi aidosta rakkaudesta, painottamatta liikaa biologista sukulaisuutta.
Niin.. no. Eiköhän tuossakin tapauksessa kannattaisi pikemmin keskittyä tilanteeseen, ilmapiirin nostamiseen. Ja etenkin sen osoittamiseen mitä hyvää on, ihan nyt ja tässä, juhlissa. Eikä mennä toisen tunteeseen mukaan, tai riitaan.
Kun eron jälkeen pinna on kireällä, niin kylmä fiilistely syntyy ihan siitä, että ex-puoliso on (liian) lähellä. Lapset kyllä, aika pienetkin, ymmärtävät tämän. Tosin voivat tietenkin pahoittaa mielensä, jos vanhemmat eivät yhtään tsemppaa. Toisaalta myös läheskään kaikki vanhemmat eivät voi antaa tukea ja kannustaa lasta kaikessa (olivat sitten liitossa tai ei), jos heillä itsellään ei ole asiat kohdallaan, eikä jaksaminen balanssissa.
Seuraavalla kerralla sitten juhlitte erikseen tytär plus isi ja tytär äiteineen. ei onnistu yhteisjuhla enää, perheenne on hajonnut kahteen leiriin joiden välillä tytön on vaellettava. Elämä on.
Ei noin. Vaan niin, että lapsen synttäreille kutsutaan paljon porukkaa. Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit ja kaimat, naapurin täti ja setä, tuttavia ym. Näin kaikilla on parempi mieli.
Elämä on sellaista millaiseksi sen tekee.
Juuri noin. Nykyisin ihmiset nyhräävät liian pienissä piireissä. Etenkin lasten synttärit ja muut juhlat pitäisi viettää niin suurella porukalla kuin mahdollista. Itsekin olemme tehneet näin. Minulla ja eksällä, lähes aikuisten lasteni isällä ei ole maailman parhaat välit. Moi ja hei sujuu. Otatko lisää kahvia jne. mutta varsinaisesti on erittäin paljon parempi, että vieraat viihdyttävät toisiaan, kun minä häärään keittiössä. Keittiössä myös vieraat kiertää höpöttämässä kuulumiset, elleivät tahdo salin puolella kaikille kertoa. Suosittelen iloisesti!
Mikä sinä olet sanomaan, millaiset juhlat tai minkäkokoiset piirit ovat kenellekkin parasta. Te voitte rauhassa viettää suuria sukujuhlia mutta kaikki eivät sellaista hulabaloota halua; eivät edes lapset.
Kenelläkään ei ole juhlissa kivaa, jos lapsen vanhempien välit ovat kireät (eron jälkeen tai ei). Välit ovat sitä kireämmät mitä vähemmän juhlissa on muita aikuisia. Tai tietysti riippuu paljon muista aikuisistakin. Jos kaikki ovat samanlaisia hapannaamoja, jotka etsivät toinen toisistaan vikoja, niin eihän juhlista mitään tule.
Heihaloo, tottakai minäkin tarkoitin iloisia juhlia joissa on leikkikavereita, sukua ja isin/äidin omia kavereita. Mutta perhanaako sitä täytyy juuri eron läpikäyneen parin leikkiä idyllistä ydinperhettä kun ei onnistu vielä/koskaan.
Juu, synttärit on kahdessa eri paikassa meilläkin. Parempi niin, kuin olla kiusallisesti samassa tilassa, vaikka exän kanssa ihan asialliset välit onkin. Mahtuu muutenkin paremmin väki, kun on suku jaettu kahtia.