Mitäolettemieltä??????

Niin,,,paperit laitoin vetämään....tyhjää saa pyytämättäkin!!!

Niin ,,,mieli on kuin potkittu lattianrakoon.Pahinta tässä oli oma vilpitön huoli mieheni terveydestä.Myöskin ihmetys ettei vuosikausiin ole koskenutkaan minuun.Kuitenkin olen kuullut vain kehuja ulkonäöstäni muualta,en ikinä mitään negatiivista.Olen selkeästi ollut liian sinisilmäinen ja sokea,vaikka jotain tällaista olen aavistellutkin

On ihmisiä jotka pystyvät antamaan anteeksi, mutta itse kuulun siihen ryhmään etten ole pystynyt sitä tekemään. Luulin itsekin, että suhteemme on vakaalla ja hyvällä pohjalla eikä ainakaan seksin puutteen vuoksi olisi tarvinnut loukata minua. Syyksi kerrottiin, että tilaisuus missä hän oli yötä yksin (kun itse olin sairaana etten päässyt mukaan) ja vietti hauskaa vei vain mukanaan ja alkoholilla oli osuutta asiaan. Sitä en vain ymmärrä vieläkään, että miksi tuo tilaisuus vain vedettiin mukaan kun suhde oli kestänyt jo pari vuotta tuon tilaisuuden jälkeenkin ilman alkoholiakin. Kaikista kamalinta oli se, että kaikki tapahtui yhteisen harrastuksemme piirissä olevan henkilön kanssa ja koko harrastusväki (ystävämme) tiesivät mutta eivät kertoneet minulle. Tunsin itseni petetyksi ja huonoksi kaikkien ystäviemme silmissäkin. Kunnioitan niitä ihmisiä jotka pystyvät antamaan anteeksi. Itse en ole siihen pystynyt ja tiedän, että puolisoni kärsii siitä joka päivä koska en luota häneen ja tietysti asia tulee aika ajoin esiin niin raadollisella tavalla kuin muistuttamalla mitä hän on tehnyt. Toivon, että sinulla on hyviä ystäviä joiden kanssa voit avoimesti keskustella, koska niistä saa voimaa jokaiseen päivään. Itse elän omaa elämää ystäviä tapaamalla ja harrastamalla erilaisia asioita. Ei kuitenkaan ole kertaakaan tullut mieleen, että pettäisin puolisoani niin kauan kun saman katon alla vielä ollaan. Jos on tarve, niin uuden suhteen aloitan vasta sitten kun olen täysin omillani. Toivotan sinulle jaksamista ja ennen kaikkea sitä, että arvostat itseäsi sellaisena kuin olet. Hyvä itsetunto on elämän tärkeimpiä asioita. Hyvää kesän jatkoa ja syksyn odotusta!

Ei ole mieli korkealla ja muutenkin vietän paljon aikaa yksin kun en ole pystynyt työhöni pitkän sairausloman vuoksi.odotan sitä päivää että pääsen työhöni takaisin ja ihmisten kanssa tekemisiin.en voi antaa anteeksi,en mitenkään koska kannon vain huolta hänen terveydestään ja jatkuvasta väsymyksestä...ilmeinen väsymyksen syy olikin se toinen nainen.en tiedä kauanko tämä on jatkunut...mutta minusta hän ei ole piitannut mitenkään.Huomaan eläväni täysin vieraan ihmisen kanssa...vuosikausiin ei ole ollut mitään yhteistä.televisiotakin katsotaan eri huoneissa jos hän sattuu edes olemaan kotona.Silloin harvoinkin kun on,ei meillä ole enää puhuttavaa.kaikki on kuollutta.nyt se raskain osa vasta alkaa kun tulee ositukset jne....olen väsynyt tähän kaikkeen ja todella masennuksen syövereissä ollut jo kauan aikaa.näiden vuosien myötä olen yrittänyt tehdä kaiken mahdollisen viehättääkseni häntä.Ei mitään reaktiota.kun pääsen tästä yli alan varmasti parantumaan ja elämään itseäni kunnioittaen.en anna kenenkään tulla enää sotkemaan elämääni.Toki toivon joskus löytäväni puolison tai ystävän joka osaa osoittaa rakkautta ja hellyyttä,pitämällä edes lähellänsä.halaavan ja kertovan että minuakin voi rakastaa? Nyt en jaksa muuta kuin toivoa tämän kaiken olevan pian ohitse.niin kauan en muita tarvitse...olen niin tottunut olemaan yksin ja yksinäinen .kiitos sanoistasi ja lohdutuksestasi.voimia sinullekin.