Ositus - kiinteistön arvo

Ja nopeasta vastauksesta. Jotenkin odotinkin, että vastaisit, sillä näin Sinun kommentoineen moneen kysymykseen asiantuntevasti ja asiallisesti.

Tuo 10-30 % on tietysti iso haarukka ja arvasinkin, ettei verotusarvon perusteella voi kovin varmoja laskelmia tehdä, mutta kiitos osviitasta.

En oikeastaan epäile, että exmies olisi jotenkin vaikuttanut hinta-arvioon, siksi en näe aiheelliseksi ruveta teettämään toista arviota. Olemme myös sovussa pystyneet sopimaan kaikista asioista tähän mennessä. Lisäksi minä olin lähtevä osapuoli ja teini-ikäinen poikamme jäi isänsä luo asumaan - nämäkin asiat vaikuttavat siihen, etten halua ruveta halkomaan hiuksia.

Autojen hintoja kysyin viime keväänä yhdestä autoliikkeestä ja tiedän, miten nopeasti uuden auton hinta laskee ja toisaalta senkin, ettei vanha Corollani ole enää juuri minkään arvoinen. Luin silloin Lakiopas avioeroon-kirjasen varmaan pariin kertaan ja kävinpä oikeusaputoimiston juristin juttusillakin. Tein myös jonkinlaisia alustavia osituslaskelmia, joissa otin huomioon talosta vielä jäljellä olevan pienen yhteisen velan, samoin miehen autovelan.

Hänen yksityisyrittäjyytensä varoihin/velkoihin yms sen sijaan päätin olla puuttumatta. Ei hän ainakaan erotessamme ollut vielä yritystoiminnallaan rikastunut heh.

Niin, erosimme sovussa, vaikka emme nyt ystäviä siinä mielessä enää olekaan, että pitäisimme yhteyttä yli välttämättömän. Ja voin vilpittömästi sanoa, että meille ei ole missään vaiheessa tullut mitään sanomista mistään asiasta. Alaikäisen lapsen huollosta ja elatusavusta sovittiin joustavasti ja lapsen toiveiden mukaisesti, irtaimisto jaettiin täysin sovussa, mistään ei tarvinnut edes neuvotella.

Ositus on tosiaan viivästynyt. Lähdimme erohankkeeseen muutenkin kiireettömästi eli muutin kotoa vuosi sitten marraskuussa, mutta avioerohakemuksen jätimme vasta huhtikuussa. Lopullinen ero astui lokakuussa voimaan. Ositus roikkui ilmassa ensin miehen työkiireiden vuoksi, viimeiset pari kuukautta omien kiireideni ja saamattomuuteni vuoksi. Mutta ennen vuodenvaihdetta haluan asian eteenpäin, siispä yritän tarttua asiaan heti tänä iltana ja tehdä omat laskelmani ja ehdotukseni jaosta hänelle. Seuraavaksi alan sitten miettiä josko vaihtaisin itselleni tyttönimeni takaisin.. :)

Exvaimo kirjoitti:

Ja nopeasta vastauksesta. Jotenkin odotinkin, että vastaisit, sillä näin Sinun kommentoineen moneen kysymykseen asiantuntevasti ja asiallisesti.

Tuo 10-30 % on tietysti iso haarukka ja arvasinkin, ettei verotusarvon perusteella voi kovin varmoja laskelmia tehdä, mutta kiitos osviitasta.

En oikeastaan epäile, että exmies olisi jotenkin vaikuttanut hinta-arvioon, siksi en näe aiheelliseksi ruveta teettämään toista arviota. Olemme myös sovussa pystyneet sopimaan kaikista asioista tähän mennessä. Lisäksi minä olin lähtevä osapuoli ja teini-ikäinen poikamme jäi isänsä luo asumaan - nämäkin asiat vaikuttavat siihen, etten halua ruveta halkomaan hiuksia.

Autojen hintoja kysyin viime keväänä yhdestä autoliikkeestä ja tiedän, miten nopeasti uuden auton hinta laskee ja toisaalta senkin, ettei vanha Corollani ole enää juuri minkään arvoinen. Luin silloin Lakiopas avioeroon-kirjasen varmaan pariin kertaan ja kävinpä oikeusaputoimiston juristin juttusillakin. Tein myös jonkinlaisia alustavia osituslaskelmia, joissa otin huomioon talosta vielä jäljellä olevan pienen yhteisen velan, samoin miehen autovelan.

Hänen yksityisyrittäjyytensä varoihin/velkoihin yms sen sijaan päätin olla puuttumatta. Ei hän ainakaan erotessamme ollut vielä yritystoiminnallaan rikastunut heh.

Niin, erosimme sovussa, vaikka emme nyt ystäviä siinä mielessä enää olekaan, että pitäisimme yhteyttä yli välttämättömän. Ja voin vilpittömästi sanoa, että meille ei ole missään vaiheessa tullut mitään sanomista mistään asiasta. Alaikäisen lapsen huollosta ja elatusavusta sovittiin joustavasti ja lapsen toiveiden mukaisesti, irtaimisto jaettiin täysin sovussa, mistään ei tarvinnut edes neuvotella.

Ositus on tosiaan viivästynyt. Lähdimme erohankkeeseen muutenkin kiireettömästi eli muutin kotoa vuosi sitten marraskuussa, mutta avioerohakemuksen jätimme vasta huhtikuussa. Lopullinen ero astui lokakuussa voimaan. Ositus roikkui ilmassa ensin miehen työkiireiden vuoksi, viimeiset pari kuukautta omien kiireideni ja saamattomuuteni vuoksi. Mutta ennen vuodenvaihdetta haluan asian eteenpäin, siispä yritän tarttua asiaan heti tänä iltana ja tehdä omat laskelmani ja ehdotukseni jaosta hänelle. Seuraavaksi alan sitten miettiä josko vaihtaisin itselleni tyttönimeni takaisin.. :)

Lue lisää

no tuohon kysymykseesi oli melko helppo vastata. Mutta kirjoiti tosin jotain mihin en voi olla puuttumatta. Kirjoitit: "Hänen yksityisyrittäjyytensä varoihin/velkoihin yms sen sijaan päätin olla puuttumatta. Ei hän ainakaan erotessamme ollut vielä yritystoiminnallaan rikastunut heh. "

Jos sattuisi olemaan niin että yrityksellä ( =miehelläsi) on velkoja enemmän kuin omaisuutta, saattaisi hän intoutua ottamaan ne mukaan ositukseen netto-omaisuuttaan laskemaan (jos ovat hänen henkilökohtaisia velkojaan yritykseen, eivät esim Oy:n sellaisia) ... mutta jos sovussa asia edennyt, niin tuskin sentään.

Ja sovussa varmaan eteneekin, ja jos tahdot hieman varmistusta asunnon hinnalle niin voithan kysellä kiinteistövälittäjältä ... tosin jos kerrot todellisen syyn miksi kysyt, hän alkaa myymään arviointipalveluaan. Jos uskottelet että talo on tulossa myyntiin, antaa arvion yläkanttiin jotta annat toimeksiannon hänelle (ja jättää tinkavaraa). Samasta syystä lehti yms. ilmoitukset eivät välttämättä anna todellista käsitystä oikeasta myyntihinnasta (talot kun kovin yksilöllisiä vempaimia)

Meillä talo oli sellainen mustapekka, ettei sitä voitu ajatellakaan myytäväksi. Lähinnä sokkeliongelmat ja puuttuva salaojitus olivat syynä. Minulle se talo jäi, mutta ei sen myyntiä tosin ajateltukaan.

mikä roisto se joka lakia noudatta?

määvaan kirjoitti:

mikä roisto se joka lakia noudatta?

Kiva, että oli herättänyt keskustelua tämä kysymykseni. Olen vuorokauden mietiskelyjen jälkeen tullut siihen tulokseen, että talon verotusarvoa tuskin kannattaa alkaa tutkailemaan, kuten M36 sanoi, siitä ei paljoa voi päätellä.

Exmieheni teetti paikkakuntalaisella (pieni paikkakunta, minullekin hyvänpäiväntuttu k.o. hlö) kiinteistönvälittäjällä arvion myyntihinnasta, maksoi arvioinnin ja toimitti minulle kopion. Välittäjä kävi siis paikan päällä katsomassa taloa. Hinta-arvion suhteelliseen alhaisuuteen vaikutti wc- ja saunatiloissa meneillään oleva remontti (kaakelit tippuneet ja lohkeilleet). Olen päättänyt, etten lähde toista arvioijaa paikalle panemaan.

Joku mietti, olenko ahne rahojen perään... No, 20 avioliittovuoden jälkeen haluan sen 50 % mikä minulle kuuluu, mutta en ala tappelemaan. Siis haluan, että asia hoidetaan 'kaikkien sääntöjen mukaan', minkä vuoksi esim. haluan kirjallisen ositussopimuksen. Exmieheni puhui alunperin, että hän 'tekee minulle tarjouksen talosta', jonka sitten hyväksyn tai hylkään ja hän pyysi minulta myös 'etten puuttuisi hänen autoonsa kun hänkään ei puutu minun autooni'. No, ihan pikkasen aion puuttua tuohon, sillä itse ajan vanhalla katiskalla ja hän lähes uudella autolla, mutta jos nyt viime tipassa emme pääsisi sopuun lopputuloksesta, luulen että joustan, sillä kuten sanottu, haluan vain asian pois päiväjärjestyksestä.

Olen onnellinen uudessa elämässäni ja tiedän, ettei raha tee onnelliseksi, kunhan sitä on riittävästi normaaliin elämään. Kiitos kuitenkin vielä kaikille, uskon että noista kertomistanne asioista on minulle apua kun mietin millaisen ositussopimusehdotuksen lähetän exmiehelleni.