Timo Soini joutui Olli Immosen kansalliskiihkoisen purkauksen takia jälleen ahtaalle. Ainakin aluksi hän piiloutui henkiseen perunakellariin samoin kuin äskeisessä Kreikka-ratkaisussa. Sampo Terhokin yritti ensin väistää ongelman eduskuntaryhmän jäsenen yksityisajatteluna, mutta joutui pian lisäämään, että jatkotoimia tulee eikä kansanedustajan julkinen esiintyminen ole koskaan yksityistä.
Jussi Halla-aho tuki heti Immosta. Perussuomalaiset joutuvat nyt linjaamaan, kuinka korkealla puolueen katto on. Ulkoministerinä Soinin on tukala esiintyä Suomen edustajana. Populistisia liikkeitä on kaikkialla Euroopassa, mutta niistä jyrkimmät on torjuttu päätösvallasta. Tarvitaan "demokratian itsepuolustusta", kuten Urho Kekkonen kirjoitti 1934.
Immosen julistus on jo ehditty rinnastaa niin Anders Behring Breivikiin kuin natseihin. Ketään perussuomalaista ei tietenkään epäillä joukkomurhan, saati holokaustin haaveilemisesta. Valtaosa heistä on kunnon kansalaisia, jotka ovat vain tyytymättömiä tähänastiseen menoon.
Perussuomalaisten retoriikassa on kuitenkin yhteistä takavuosien suomalaisen oikeistoradikalismin kanssa. Tästä Soini voi kysyä aihepiirin johtavalta tutkijalta, filosofian tohtori Jussi Niinistöltä. Toki takavuosien iskulauseita kaiuttelivat monet sittemmin merkittävät kansalaiset Kekkosesta alkaen.
Ääriliikkeet vetävät puoleensa oman tiensä kulkijoita. Eräät näkyvät perussuomalaiset ovat jo kolmannessa puolueessaan. Kiihkoilijoiden on vaikea tulla toimeen edes aatetoveriensa kanssa, mitä kuvaa Niinistön elämäkerta IKL:n Paavo Susitaipaleesta. Suomen kymmenkunnan pienen natsipuolueen johtajista jokainen pyrki Führeriksi.
Kansallishengen paisuttelun ohella l930-luvun protestiliike tuomitsi edustuksellisen demokratian ja väitti edustavansa kansan todellista tahtoa -- saamatta koskaan edes kymmenen prosentin vaalikannatusta. Perussuomalaisiakaan ei ole äänestänyt edes joka viides suomalainen.
PS ei ole kylläkään ajanut "johtajaperiaatetta". Sen toteuttamisessa Soini on silti onnistunut Vihtori Kosolaa, Bruno Salmialaa ja Vilho Annalaa paremmin. Ulkoministeri ei kuitenkaan ehdi paimentaa tempoilevaa laumaa, vaan rajat olisi viimein vedettävä. Eikä riitä Soinin toteamus, ettei hän itse ole rasisti.
Perussuomalaisten erään osan näkemyksiä kuvastaa verkkokeskustelu. Sitä leimaavat asiattomuus, alatyyli, uhkailut ja henkilökohtaisuudet. Kirjoitustaidolla ei usein olisi pärjätty kansakoulussa. Ehkä puoluejohdon kannattaisi opastaa, miten saa sanomansa perille.
Jussi Halla-aho tuki heti Immosta. Perussuomalaiset joutuvat nyt linjaamaan, kuinka korkealla puolueen katto on. Ulkoministerinä Soinin on tukala esiintyä Suomen edustajana. Populistisia liikkeitä on kaikkialla Euroopassa, mutta niistä jyrkimmät on torjuttu päätösvallasta. Tarvitaan "demokratian itsepuolustusta", kuten Urho Kekkonen kirjoitti 1934.
Immosen julistus on jo ehditty rinnastaa niin Anders Behring Breivikiin kuin natseihin. Ketään perussuomalaista ei tietenkään epäillä joukkomurhan, saati holokaustin haaveilemisesta. Valtaosa heistä on kunnon kansalaisia, jotka ovat vain tyytymättömiä tähänastiseen menoon.
Perussuomalaisten retoriikassa on kuitenkin yhteistä takavuosien suomalaisen oikeistoradikalismin kanssa. Tästä Soini voi kysyä aihepiirin johtavalta tutkijalta, filosofian tohtori Jussi Niinistöltä. Toki takavuosien iskulauseita kaiuttelivat monet sittemmin merkittävät kansalaiset Kekkosesta alkaen.
Ääriliikkeet vetävät puoleensa oman tiensä kulkijoita. Eräät näkyvät perussuomalaiset ovat jo kolmannessa puolueessaan. Kiihkoilijoiden on vaikea tulla toimeen edes aatetoveriensa kanssa, mitä kuvaa Niinistön elämäkerta IKL:n Paavo Susitaipaleesta. Suomen kymmenkunnan pienen natsipuolueen johtajista jokainen pyrki Führeriksi.
Kansallishengen paisuttelun ohella l930-luvun protestiliike tuomitsi edustuksellisen demokratian ja väitti edustavansa kansan todellista tahtoa -- saamatta koskaan edes kymmenen prosentin vaalikannatusta. Perussuomalaisiakaan ei ole äänestänyt edes joka viides suomalainen.
PS ei ole kylläkään ajanut "johtajaperiaatetta". Sen toteuttamisessa Soini on silti onnistunut Vihtori Kosolaa, Bruno Salmialaa ja Vilho Annalaa paremmin. Ulkoministeri ei kuitenkaan ehdi paimentaa tempoilevaa laumaa, vaan rajat olisi viimein vedettävä. Eikä riitä Soinin toteamus, ettei hän itse ole rasisti.
Perussuomalaisten erään osan näkemyksiä kuvastaa verkkokeskustelu. Sitä leimaavat asiattomuus, alatyyli, uhkailut ja henkilökohtaisuudet. Kirjoitustaidolla ei usein olisi pärjätty kansakoulussa. Ehkä puoluejohdon kannattaisi opastaa, miten saa sanomansa perille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.