Löytyykö heitä jotka ovat antaneet pettämisen anteeksi mutta ovat tulleet petetyksi uudelleen samassa suhteessa? Montako kertaa olette antaneet anteeksi ja onko puolisonne oikeasti muuttunut?
Olen n.30v mies ja 7v suhteen aikana olen tullut petetyksi jo kolmesti enkä jaksa enää oikein uskoa että voisin nyt kolmannen kerran antaa anteeksi. Puoliso haluaisi jatkaa mutta voiko tuosta vielä toinen muuttua kun kolmesti jo tehnyt saman?
Saattaa vaikuttaa trollilta mutta ei sitä ole. Tunsin itseni jo viime kerran jälkeen idiootiksi kun jo kahdesti olin anteeksi antanut mutta lasten vuoksi ei tunnu hyvältä eroaminenkaan.
Olen n.30v mies ja 7v suhteen aikana olen tullut petetyksi jo kolmesti enkä jaksa enää oikein uskoa että voisin nyt kolmannen kerran antaa anteeksi. Puoliso haluaisi jatkaa mutta voiko tuosta vielä toinen muuttua kun kolmesti jo tehnyt saman?
Saattaa vaikuttaa trollilta mutta ei sitä ole. Tunsin itseni jo viime kerran jälkeen idiootiksi kun jo kahdesti olin anteeksi antanut mutta lasten vuoksi ei tunnu hyvältä eroaminenkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sun puolisosi uskolliseksi muutu ilman omaa haluaan. Saahan hän vakuutella vaikka mitä mutta sä jo tiedät, ettei hänen sanaansa ole luottamista. Ei hän siitä muutu etenkään kun hänelle ei seuraa vieraissa käynnistä mitään seuraamuksia.
Sinuna pistäisin suhteen poikki lapsista huolimatta. Sä olet hyvä isä ja sitä olet myös eron jälkeen. Ehkä vielä parempi kuin nyt kun ei tarvitse sitten miettiä, mitä puoliso puuhaa. Eli ota ero.
En usko, että puolisosi muuttuu...hän ei saa "opetusta" ennen kuin eroat..hän on tottunut, että saa kumminkin aina anteeksi. Meidän 9 vuoden suhteessa mies jäi pettämisestä kiinni pari kertaa..ja jtn muuta epämääräistä sutinaa (viestittelyä muiden naisten kanssa) hänellä oli enemmänkin. Aina annoin anteeksi ja jatkettiin...muistutella ei saanut, silloin oli katkera paska, joka ei vaan luota toiseen...
Pari vuotta viimeisen pettämisen jälkeen meni tosi hyvin, kunnes viime vuonna sama tapahtui taas...hänellä alkoi kiihkeä puhelinralli uuden työkaverin kanssa. Se oli viimeinen niitti, en enää jäänyt katsomaan mitä siitä nyt seuraa.... mies osoitti ettei ole miksikään muuttunut vaikka oli alkanut puhumaan häistä ja lapsista kanssani...
Nyt on oikeasti niin paljon parempi olla yksin, kun itseensä voi sentään luottaa! Uuden edessä ollessa jännittää ja pelottaakin välillä mutta epävarmuus on poissa. Uskon, että minulle löytyy kyllä vielä joskus luotettavakin kumppani.
Kiitos vastauksista ja olen kyllä molempien kanssa samaa mieltä siitä että tuskin pettäminen loppuu ennen kuin sille itse pisteen laittaa. Aina sitä haluaisi uskoa muuta mutta totuus taitaa olla tämä.
kirjaJAruusu, huomaan kohdallasi paljon yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseeni. Muistutella ei saa vaikka asia vaivaisikin, tulevaisuuttakin suunnitellaan ja epäilyksiä on useampiakin mutta turhasta en ole lähtenyt syyttämään(viimeisellä kerralla avasin koneelta keskustelun missä tapahtunut kerrottiin toisen osapuolen toimesta-> turha kiistää). Hienoa kuulla että tunnet olosi nyt paremmaksi ja takuulla löydät vielä luotettavan kumppanin!
Ei mielestäni toista oikeasti rakasta mikäli on valmis loukkaamaan pettämällä sillä itse en haluaisi tällaista tunnetta millään aiheuttaa sille rakkaimmalleni minkä pettäminen saa aikaan.
Miksi uskot puolisoasi edelleen vaikka pettämiskertoja on jo useampi? Eikö itsetuntosi ole lyöty maanrakoon ja etkö tunne riittämättömyyttä parisuhteessanne? Jos et, niin välitätkö puolisostasi ja hänen tekemisistään? Parisuhteessa toisen kunnioitus ja luottamus ovat tärkeimmät asiat. Lapset ei voi eikä saa olla syy jatkaa toiselta tuollaista kohtelua. Jos puolisosi rakastaisi sinua aidosti, niin ei hänen tarvitsisi lohtua hakea muualta. Olen itse tullut petetyksi, enkä ole pystynyt antamaan anteeksi. Meillä kaikki oli hyvin (niin luulin) eikä edes seksin vuoksi tarvinnut lähteä hakemaan muualta, mutta ainoaksi syyksi ilmoitettiin alkoholin vaikutus. Minulle yksi kerta riitti eroon. Nyt olen saanut itsetuntoni ja kunnioituksen itseäni kohtaan takaisin. Olen onnellinen ja elän päivän kerrallaan. Olen avoin uuteen suhteeseen, mutta en pidä kiirettä. Toivotan sinulle onnea elämään teet sitten mitä tahansa ratkaisuja! Et ole huono isä vaikka eroaisitkin, koska lapset tarvitsevat tasapainoisia vanhempia.
Ei muuta kuin pillit pussiin ja kalsarit kantoon! Tuollainen nainen ei muutu, jalkojensa väliin vain kaipaa vierasta täytettä ja saattaa sinne joskus roiskahtaakin jotain vierasta... enkä mä sano, et se väärin on!
Kolmas kerta toden sanoi? Ihminen toki voi "herätä" tai "aikuistua", mutta tilanteessasi se kuulostaa valitettavasti erittäin todennäköiseltä. Realistisesti ajatellen sinulla on ehkä 5% todennäköisyys saada hyvä ja toimiva parisuhde, ja 95% todennäköisyys pilata itsekunnioituksesi ja mielenterveytesi.
Paha mennä toista neuvomaan, kun ei tiedä suhteenne yksityiskohtia, mutta mieti nyt tarkasti, onko parisuhteessasi aitoa, molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta, ja onko arvostelukykysi jostain syystä hämärtynyt.