No nyt nostetaan oikein kunnolla kissa pöydälle ja aletaan ruotimaan Led Zeppelinin asemaa rockin historiassa. Itselleni nuo antipatiat bändiä kohtaan ovat syntyneet kysymyksestä miksi bändi on niin arvostettu vaikka se ei ole tuonut mitään uutta rockmusiikkiin koskaan.
Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 1969 jolloin tammikuussa Led Zeppelin julkaisi eka albuminsa. Julkaisu oli tyypillistä sen ajan nuorten miesten brittibluesia, ehkä vähän maustettuna psykedelialla joka kuului siihen aikaan mutta ei sen ihmeempää.
Lokakuun lopulla 1969 julkaistiin kakkosalbumi ja sen soundi poikkesi ratkaisevasti ykkösalbumin soundista sisältäen megahitin Whole Lotta Loven josta muodostui Led Zeppelinin tyyli ja soundi tuleviksi vuosikymmeniksi. Mitä tapahtui näiden kahden albumin julkaisun välillä?
Yksi hyvä vastaus voisi olla Jeff Beckin julkaisema albumi Beck-Ola joka näki päivänvalon kesäkuussa 1969. Siihen sisältyvä biisi Rice Pudding sisältää kaikki ne elementit joista Led Zeppelin tuli myöhemmin kuuluisaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=w4_KR_6Eb-Y
Kysyn vaan?
Mennään ajassa taaksepäin vuoteen 1969 jolloin tammikuussa Led Zeppelin julkaisi eka albuminsa. Julkaisu oli tyypillistä sen ajan nuorten miesten brittibluesia, ehkä vähän maustettuna psykedelialla joka kuului siihen aikaan mutta ei sen ihmeempää.
Lokakuun lopulla 1969 julkaistiin kakkosalbumi ja sen soundi poikkesi ratkaisevasti ykkösalbumin soundista sisältäen megahitin Whole Lotta Loven josta muodostui Led Zeppelinin tyyli ja soundi tuleviksi vuosikymmeniksi. Mitä tapahtui näiden kahden albumin julkaisun välillä?
Yksi hyvä vastaus voisi olla Jeff Beckin julkaisema albumi Beck-Ola joka näki päivänvalon kesäkuussa 1969. Siihen sisältyvä biisi Rice Pudding sisältää kaikki ne elementit joista Led Zeppelin tuli myöhemmin kuuluisaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=w4_KR_6Eb-Y
Kysyn vaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Zeppelinit olen kuunnellut aikoja sitten, mutta Beck-Olan vasta nyt. Led Zeppelin oli bändi Beckin superkokoonpanoon verrattuna. Varsinainen roll uupuu kummastakin, mikä tarkoittaa, että kuuntelen mieluummin jotakin muuta. Inhoan rokkarien versioita vanhoista blueseista kuten tässä Sweet little angel. Ei iske Rod Stewart eikä Robert Plantkaan. Kitarassa on liikaa kikkailua, muusikon musaa. Beckin biisit eivät jääneet mieleen.
Led Zeppelin teki 4 loistavaa albumia, jotka ovat rockin kaikkien aikojen hienoimpia edelleen. Sitten tuli aikamoinen alamäki, ja yksi ainoa hyvä kappale näiden jälkeen eli Kashmir. Jeff Beck on tietty aivan erinomainen kitaristi, mut ei mitään jakoa vertailla. Love Is Blue kertoo missä Jeffillä mopo lensi metsään. Plant on kaikkien aikojen monipuolisin ja paras laulaja, uskomaton äänenkäyttö joka suhteessa. Page taas kitaristina selvästi parempi, kuin Beck, vaikkei Jimille pärjääkään..no, Jimille ei pärjää kukaan...Bonzo ja JP Jones täydensivät hienosti kokonaisuutta omalla panoksellaan.