Pitkä avioliitto on tylsä vankila!

Otan osaa!

Otan osaa!

Tylsä avioliitto on tylsä, se on totta. Mutta kaikki pitkät avioliitot eivät ole tylsiä, eikä avioliitto ole vankila. Katsos, silloin kun ottaa vastuun omasta elämästään ja omasta hyvinvoinnistaan, näkee myös avioliiton omana päätöksenään, omana valintanaan. Se, että on yhdessä, koska haluaa viettää elämänsä puolisonsa kanssa, onkin suurta vapautta. Ja kun puolisot tietävät olevansa toisilleen tärkeitä, silloin on helppo antaa tilaa.

olet tylsä ihminen

Kyllä, jos puolisot ovat tylsiä, ei muuten

Jaa... Elin ilman pidempää parisuhdetta 42 vuoden ikään saakka. Olihan niitä, typyjä... Enkä kehenkään tarttunut. Ei nuorempana kiinnostanut ja vanhempana ei sopivaa vastaan tullut. Kukaan ei herättänyt fiilistä sitoutua. Loin uraa, harrastin aktiivisesti jne...

Sitten tapasin Naisen. Minulle sopivan. Naisen matkassa elämään tuli pari pientä lastakin. Siihen päätin omasta halustani jäädä. Siihen loppui tylsyys!

Nuorempana sain kyllä lentää "kukasta kukkaan", mutta aika pian siihen leipääntyy. Ja mitä mielenkiintoista siinä oikeasti on, että kun joku todella tympii, ei ole sitä ihmistä, jonka edessä kehtaa pahimmassa tapauksessa vaikka raavaskin mies itkeä? Ja joka oikeasti jakaa yhdessä arkea, unelmia... Juu, tylsää se oli yksin haaveilla ok-talosta ja lomareissuista. Yhdessä paljon mukavampaa. Perheenä sitäkin värikkäämpää.

Nyt mittarissani on jo 55v, eli yhdessä eletty reilut 13 vuotta. Lapset on jo teinejä. Edelleen koen että elän elämäni parasta aikaa. Tämä liitto voittaa huononakin päivänä kaikki aiemmat naissuhteeni. Niitä ehtiä kuitenkin kertyä reiluun 40v ikään mennessä jokunen...

Jos avioliitto on jollekin tylsä vankila, niin joko on itse varustettu kieroutuneella arvomaailmalla, tai sitten rinnalla on väärä puoliso.

Tylsässä avioliitossa on tylsiä ihmisiä. Yleensä se joka kokee että liitto on tylsä ja harmaa, on myös itse tylsä ja harmaa, mutta syyttää tylsyydestä vain toista.

Jos lakkaa itse olemasta tylsä niin tylsyys loppuu siihen. Tylsyyden ylläpitäminen vaatii, että molemmat on tylsiä.

Hei.

Aloitit ketjun sanomalla, että pitkä avioliitto on tylsä. No, se varmasti riippuu avioliitosta, kuten pari kommenttiakin kertoo. Joskus lyhytkin avioliitto voi olla tylsä. Ja avioliitto on varmasti tylsä, jos siihen asennoituu niin, että päättää sen olevan tylsä. Se on tylsä myös, ellei itse tee mitään, jottei se olisi tylsä. Avioliitossa on kaksi osallista, jotka molemmat vaikuttavat siihen millainen se on.

Hyvää kesää,
Pirkko-pappi

Totta! Avioliitto on vain avioliitto, jos siinä on muutakin puuhaa! Muun puuhan loppuessa, loppuu avioliittokin. Erosin, kun uhkasimme jäädä kaksin, koska oli pelkkää tylsää tiedossa.
Yksin jatkoin, enkä todellakaan kadu!

En tiedä vielä, koska olemme olleet vasta 15v naimisissa. Yhdessä olemme olleet yli 20v.
Vielä ei ole ollut tylsää, mutta katsotaan sitten uudestaan kun olemme olleet pitkään yhdessä.

On ihmisiä joille kaikki on ajan oloon tylsää. -siksi - koska he eivät itse tee mitään hauskaa! Eivät tee tylsyyden eteen yhtään mitään, odottavat vain kaikessa valmista toiselta. Puolisoa voisi ilahduttaa, yhdessä voisi harrastaa ja tehdä kaikenlaista kivaa joka piristää parirsuhdetta. Laiskat odottaa vain valmista! Tylsyys on oma vika.

Avioliiton tylsyys johtuu siitä iänikuisesta opista, että aviosuhteessa muututaan yhdeksi ja samaksi ihmiseksi, kieroudutaan samaksi persoonaksi ja kaikki on yhteistä ja samanaikaista ja samanlaista hamaan hautaan asti. Ja tämä luulo elää vahvana edelleen vuonna 2015 osassa ihmiskuntaa, kiitos kulttuuristen ja uskonnollisten arvojen.

Kun avioliitot eivätkä mitkään parisuhteet kuitenkaan ole vankiloita, niin jokaisella on lupa ja valta pitää oma persoonansa ja elää sen mukaisesti omaakin elämäänsä siitä huolimatta että yhteinenkin on. Sen ei pitäisi olla kummaltakaan osapuolelta mitään pois, päinvastoin; sen pitäisi rikastuttaa yhteiseloa ja silloinhan ei tylsyys yllätä.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Oman liittoni aikana sain kuitenkin ilokseni huomata, miten kiihottavaa vieraan kanssa rakastelu voi olla. Salainen, kielletty rakkaus herätti sisälläni uinuvan kiihkon huippulukemiin ja se oli elämän luontaista endorfiinia parhaimmillaan! Se tunne, kun tietää tekevänsä jotain syntisen ihanaa... ja että molemmat tietävät ja tahtovat. On tietysti tärkeää, ettei kumppani saa tietää salasuhteesta, koska miksi satuttaa häntä tieten tahtoen? Olen ehdottomasti sivusuhteiden kannalla. Ne piristävät elämää parhaiten.

Enpä ymmärrä mistä moisen mielipiteen olet saanu. Vai onko tämä jokin provo. Oma avioliitto on todella pitkä ja onnellinen. Eikä todellakaan tylsä. Vain tylsät ihmiset ovat tylsässä suhteessa pituudesta riippumatta. Ei se, onko suhde tylsä vai ei johdu sen pituudesta vaan ihmisistä.

Eksänikin valitti elävänsä vankilassa, vaikka ramppasikin baareissa, milloin sille päälle sattui. Matkusti myös vuosittain "aurinkorannoille" milloin lasten kanssa, milloin kavereineen. Silti se elämä oli aika-ajoin vankilassa olemista. Tuohon narinaan lopulta kyllästyttyäni pistin miehen pihalle; päästin siis pois sieltä vankilasta!
Mitä tapahtui; itki monet kerrat perheensä menetystä, kyseli takaisinpääsymahdollisuudesta jne.

Kyllä se vankina olemisen kokemus ja arkielämän tylsyys on ihan siellä omien korvien välissä.

Piiroisen pässillä voi vaikka ratsastaa lopuksi.

En ole samaa mieltä. Jos löytyy sopiva uusi kumppani, haluan mennä naimisiin ja haluan sen kestävän loppuelämäni ajan. Sopiva kumppani voi olla vain muutaman vuoden nuorempi kuin minä.

Yhtä tylsä, kuin sinkkunakin eläminen. Tosin tapauskohtaista.

Siis sinun kokemuksesi mukaan! Otan osaa! Olisit ajoissa tehnyt toisia ratkaisuja!