En nyt jaksa tästä pitkästi kirjoittaa, mutta opin tällaisen käsitteen kuin "opittu avuttomuus", ja heti tuli tämän palstan ätmit mieleen.
"Amerikkalainen psykologi Martin Seligman on tutkinut ilmiötä, jota hän kutsuu nimellä opittu avuttomuus.
Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.
Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.
Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon.
Minkälainen koira sinä tunnet olevasi?"
http://www.gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/
Myös täällä on aiheesta:
http://takkirauta.blogspot.fi/2008/11/uusavuttomuus-ja-opittu-avuttomuus.html
"Amerikkalainen psykologi Martin Seligman on tutkinut ilmiötä, jota hän kutsuu nimellä opittu avuttomuus.
Seligman tutki alun perin koiria, jotka hän jakoi kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin sähköiskuja, jotka koirat saivat kuitenkin loppumaan painamalla eräänlaista kytkintä. Toiselle ryhmälle annettiin myös sähköiskuja. Tällä ryhmällä sähköiskut kuitenkin jatkuivat riippumatta siitä, mitä koirat tekivät. Kolmas ryhmä oli verrokkiryhmä, jolle ei annettu sähköiskuja.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa koirat laitettiin tilaan, jossa heille annettiin jälleen sähköiskuja. Koirat pystyivät kuitenkin pakenemaan tilasta varsin helposti hyppäämällä matalahkon aidan yli.
Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän koirat, toisin sanoen koirat, jotka olivat aiemmin onnistuneet lopettamaan sähköiskut omalla käytöksellään, sekä koirat, joille ei aiemmin ollut annettu sähköiskuja, hyppäsivät nopeasti aidan yli ja pakenivat. Sen sijaan koirat, jotka aiemmin eivät olleet pystyneet vaikuttamaan kokemuksiinsa, jäivät tilaan ja kävivät ulisten makaamaan maahan. Ne olivat oppineet avuttomiksi.
Seligmanin myöhemmät tutkimukset vahvistivat havainnon myös ihmisillä: jos emme joskus saavuta haluamaamme lopputulosta, päädymme hyvin nopeasti uskomaan, että emme pysty vaikuttamaan elämäämme. Opimme avuttomiksi. Tämä taas johtaa passiivisuuteen tai jopa depressioon.
Minkälainen koira sinä tunnet olevasi?"
http://www.gradutakuu.fi/2010/01/11/opittu-avuttomuus/
Myös täällä on aiheesta:
http://takkirauta.blogspot.fi/2008/11/uusavuttomuus-ja-opittu-avuttomuus.html
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kakkosryhmän koira olen. Kokemus on osoittanut, että useimmiten sähköiskut eivät lopu, vaikka miten hyppisi, joten niiden harvojen aidosti kannattavien hyppytilanteiden tunnistaminen on vaikeaa. (Toisin kuin koirakokeessa, oikeassa elämässä ei myöskään ole mahdollista tai kannattavaa hypätä jokaisen sähköiskun kohdalla: aina välillä siellä aidan takana odottaa vain kovempi jännite.)
Kirjoitin tästä oikean siirron vaikeudesta itse tilanteessa verrattuna siirron jälkiviisaaseen helppouteen jo pari vuotta sitten: http://rybackinblogi.blogspot.fi/2013/11/can-you-find-killer-move.html
Jos ajattelee niitä ratkaisevia siirtoja, hienoja sommitelmia...niissä käytetään opittuja taktisia liikkeitä kuten haarukka, kiinnitys, paljastus, jne. Mitä enemmän opiskelee ja/tai pelaa, sitä paremmin oppii tunnistamaan asemassa piilevät mahdollisuudet "intuition" avulla.
Kaiken perustana on tietysti strategia, eli pitkän tähtäimen suunnitelma jonka avulla luodaan hyvä asema jossa taktiset mahdollisuudet avautuvat. Siis kuningas turvaan hyökkäyksiltä, laudan keskusta haltuun, nappulat valmiiksi mattihyökkäykseen.
En ole aikaisemmin miettinyt shakin & sinkkuuden yhtäläisyyksiä, mutta olen havainnut olevani parempi strategiassa kuin taktiikassa :D
Tuossa on kyllä totuutta.
Eikä asiaa helpota se että kun ätmi yrittää selvittää MIKSI hän ei saa ollenkaan naista, vastaus on aina "olet hyvä mies, vaan juuri minulla ei ole sinun kanssa sitä kemiaa, jollain muulla varmasti on". Naiset eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää, omaa laumasieluisuuttaan. Se miesmaku harvemmin on just sinun juttusi, vaan muut naiset tykkäävät niistä samoista miehistä.
Siksi olisi tärkeää että asioista keskusteltaisiin niiden oikeilla nimillä.
Minä olen saanut parasta palautetta WT-naisilta. He ovat rehellisiä, vaikkeivat kiinnosta potentiaalisina kumppaneina. Esimerkkejä:
- "olisit liian lyhyt mulle" (ylipainoinen 25 WT-nainen)
- "vidduuuu käyttäydy kuin M-I-E-S, nainen pitää OTTAA" (ylipainoinen ja ympäriinsä tatuoitu n. 30v pubiruusu)
- "mä tiedän olevani nätti, mähän en asu missään fucking lähiössä" (hyvävartaloinen, mutta sentin pakkelikerroksen alle piiloutunut työtön WT)
Ja huom. en yrittänyt iskeä noita naisia. WT-naisilla on outo taipumus kuvitella että jokainen mies joka puhuu heille, yrittää saada seksiä.
Ei se kylläkään ole mikään "outo taipumus", vaan kokemuksen tuomaa tietoa. Sinä vain satut olemaan äärimmäisen harvinainen tapaus miesten joukossa (tai sitten: pakit saaneen on helppo sanoa ettei yrittänyt iskeä). Normaalistihan miehet eivät kiinnitä mitään huomiota niihin naisiin, joita eivät halua iskeä.
Koirat käyttäytyivät varsin loogisesti. Miksi se kakkoskoira olisi lähtenyt rimpuilemaan, kun oli aiemmin huomannut/oppinut ettei voi tilanteeseen vaikuttaa?
En pysty allekirjoittamaan ajatusta siitä, että ätmeillä olisi tiellään kohti parempaa elämää joku naurettavan matala este ja mielummin jäisivät voivottelemaan kuin hyppäisivät vapauteen.
On ätmejä ja ätnejä joiden elämä on yhtä sähköiskujen sarjatulta ja niistä pääsee eroon vain sitkeällä yrittämisellä jos silläkään.
Niin, Einsteinin hullun määritelmähän oli, että yrittää samaa asiaa yhä uudestaan ja uudestaan ja odottaa erilaista lopputulosta. Ilmeisesti kakkoskoirien olisi tullut olla hulluja.
""yrittää samaa asiaa yhä uudestaan ja uudestaan ja odottaa erilaista lopputulosta""
Tätähän te teette koko ajan....totuuden myöntäminen on kaiken viisauden alku...tästä se sullakin lähtee...kuten itsekin totesit, olisiko aika muuttaa toimintamalleja.
Eikö aika moni tällä palstalla ole kyselemässä sitä mikä on se totuus.
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Itse koen myös kuuluvani 2 ryhmään. Olen niin monesti tullut torjutuksi, etten jaksa enää yrittää. Odotan vain kuolemaa. Ehkä kohtalo on näin tarkoittanut.
Itse asiassa, tilanne on vielä huonompi kuin tuo avausviesti antaa ymmärtää.
Nimittäin jos olet kiva mutta ei sytyttävä kamupoika, saat naisilta POSITIIVISTA palautetta kun et yritä mitään ja NEGATIIVISTA palautetta kun yrität jotain muuta. Eikä pelkästään tutuilta naisilta. Ja jos lähestyt 100% kaverina, kemiaa ei takuulla ole. Naiset eivät tätä tajua, mutta osa kemian syntymistä on piiloviestintä joka kertoo ettei yritetä olla pelkkiä kavereita.
Joku muu on lähestynyt pokaus mielessä. Joiltain on tullut tylyt pakit, toisilta seksiä tai suhde. Tämä kaveri tietää että kannattaa ottaa riski ja yrittää.
Mielenkiintoinen avaus.
Se kertoo hyvin niistä asioista, joista olen koittanut varoittaa, ja joita olemme palstan miehet ottaneet puheeksi.
Esim. naisten hypergamia aiheuttaa sen, että jos ei miehellä käy hyvä flaksi, hän hakkaa päätänsä seinään, kunnes masentuu ja luovuttaa.
Kutsun tätä ilmiötä myös nimellä luulotauti-ätmiys, missä siis kyllin oikeaan aikaan (tai väärään) osuneet negatiiviset kokemukset aiheuttavat sen, että mies luulee itseään ätmiksi ja luovuttaa.
Tämä on pitkälti naisten syytä; he todistavat kaiken sinisen pillerin propagandan vääräksi, jolloin mies huomaa sen saman minkä monet ätmit täällä: juoksu ei olekaan nopsain hallussa, eikä kiltteys ja kunnollisuus lupauksista huolimatta tuo naista. Ainoastaan ylimielisen tokaisun, että kannattiko uskoa, että ei me nyt kirjaimellisesti tarkoitettu, että kiltteys ja kunnollisuus toimisi (tämän lisäksi kiistetään selkeiden todisteiden olemassaolosta huolimatta, että jännämiehet palkitaan seksillä sumeilematta).
Toisen aallon sininen pilleri on PUA-opit.
Myös niissä opetetaan, että kaikki vastuu on miehellä ja että hän voi tietyillä tempuilla ("pelillä") saada naisen kuin naisen (nämä ovat jopa vielä suurempia kuvitelmia ja seksuaalifantasioita kuin klassiset sinisen pillerin "voit saada kivan tytön jos olet kiva poika"-maalailut).
Esim. Elliot Rodger oli ehkä se pahin tälläisen aivopesun loppuun saattelema henkilö, joka päätyi itsetuhoon, ja hänen "testamenttinsa" vahvistaa 100% tuonn minkä sanoin; ensiksi ihmetteli että miski herrasmies jolla on taustat hyvin ei saa rakkautta, sitten hän liittyi PUA-kulttiin joka imi loputkin hänen toiveistaan.
Nyt noin radikaaleiksi harva alkaa, mutta sanoisin että PUA-kultti on melkoinen loppusuoran kohtalokas liike, sillä se siirtää naisten vastuun miehille, uskottelee 100% varma keinot ja antaa ymmärtää että jos niitä ei hallitse on peli ohitse.
Metodit myös ovat yhtä katastrofaaliset. Esim. spämmilähestyminen naisia kohtaan, jotka eivät suurella todennäköisyydellä ole sinusta kiinnostuneita (tämä pakkien saaminen raamitetaan joksiikin voitollisuudeksi - kunnes tulee ilmi, että se ei ihan ole kai kaiken tarkoitus), tämä tehdään kiistämällä numeropeli ja se että nainen valitsee (tosin jotkut ovat jo alkaneet myöntämään tätä).
Joten jos tälläisen uhri ei mene ER-moodiin, hän oppii avuttomaksi.
Tai sitten tekee kuten minä, että lähtee sosiaalisena sissinä ottamaan selvää että mikä pelaa.
KTM-tasolla selllainen on vielä mahdollista, kun on jonkinlaista vertauskohdetta, että osaa suunnistaa toimivan ja ei-toimivan välillä, mutta voi ATM-parat, joilla ei ole mitään hajua!
Pitää lisätä, että olikohan kyseessä ne Pavlovin kokeet, joissa havaitiin että eläimet jotka eivät pysty hallitsemaan kohtaloaan tai elämäänsä (esim. satunnaisia ärsykkeitä kuten vaikka sähköiskuja, tai ruuan saamista jos kyseessä on aiempi ehdollistettu ruokinta, joka mielivaltaisesti muutetaankin) alkavat he käyttäytyä tai sanotaanko: oireilla, pitkälti samaan tapaan, kuin ihminen jota kuvaillaan psykologisessa mielessä neuroottiseksi.
Reaktiot ovat erilaisia aina itkemisestä, ruokintavälineiden puremiseen, alistumiseen jne.
Tästä syystä uskoisin että ihmiskunta on erittäin suuressa kusessa jos seksuaalinen vapaus ja hypergamia jatkuu.
Oireet ovat jo pulpahtaneet pinnalle, vaikka tuskin kukaan enää pohjimmiltaan voi kiistää syy-yhteyksiä, jotka ovat aika ilmeisiä.
Mikä on näkemyksesi mukaan "worst-case scenario" mikä voi aiheutua mikäli nykyisenkaltainen hypergamia vain jatkuisi ja jatkuisi vuosikymmeniä?
"Esim. naisten hypergamia aiheuttaa sen, että jos ei miehellä käy hyvä flaksi, hän hakkaa päätänsä seinään, kunnes masentuu ja luovuttaa."
Miksi valitsisin Ladan, kun voin saada Porschenkin? Kai sinäkin valitsisit samoin?
Porsche kulkuu lujaa ja näyttää hienolta kesällä ajellessa, mutta ei ole luotettava talvella. Lada on hitaampi eikä kulke lujaa, mutta on tarkoitettu selviämään ylämäistä ja huonoista keleistä.
Naisen elämässä on vain yksi kesä, silloin kun hän on nuori ja kaunis. Ei jompaa kumpaa näistä, vaan molempia. Miten käy talvella, annulii?
Talvella voi muuttaa kylmästä lämpimään.
kiimavittu ei kulu käytössä.
Ei kannata pilata kesäänsä talven takia.
Precis. Palstaätmit itse muistavat jankuttaa naisen kurppaantumisesta, joten jokainen vähänkin järkeään käyttävä nainen käyttää hyväkseen ne vuodet, kun flaksi käy. Hulluahan se olisi tuhlata aika istumalla kotona tai sitoutumalla yhteen mieheen, joka sitten kuitenkin vaihtaa nuorempaan kun nainen kurppaantuu.
Menkää, nuoret siskot, ja ottakaa ilo irti elämästä! ;) (Etenkin kun se ei oikeasti lopu kurppaantumiseen. Vielä 40 vuotiaana on mahdollista rakastua korviaan myöten, saada rakkautta ja jopa alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta.)
Tosin...etkös sinä löytänyt miehesi ja tehnyt lapset nuorena?
Mitäpä jos olisit irtosuhteillut ja fuckbuddyillyt kolmekymppiseksi asti?
Ei hän minun ensimmäiseni ollut, ei edes toinen.
"Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen" :D
Jos nainen haluaa joskus perheen ja lapsia, kyllä homma menee niin että nopeat syövät hitaat. Mitä nuorempana osaa valita oikean miehen, sitä parempi.
Tunnen parikin hyvin tavallista naista jotka seurustelevat todella menestyneen ytmin kanssa. Mutta he löysivät ytmin kun tämä oli pelkkä opiskelija, rakastuivat luonteeseen eikä rahaan ja statukseen joka seurasi myöhemmin. Nämä liitot kestävät, koska mies tietää että nainen rakastui siihen mitä on sisällä eikä koppaan tai logoon siinä keulalla. Ja nainen tietää ettei meis rakastunut pelkkään kauneuteen ja nuoruuteen. Eivät he välttämättä neitsyitä olleet, mutta eivät harrastaneet irtosuhteita vaan seurustelua - ehkä siksi tiesivät jo nuorehkoina mitä etsivät.
Sen sijaan 30v juoksuja juosseet entiset kauneuskuningattaret ovat pääasiassa hylkiöitä. Useimmilla ei toivoakaan ytmistä, eikä komeista pleijereistä jotka hakevat nuorempia. Monella alkaa olemaan kunnon ketminkin löytäminen hankalaa, koska vaikka ulkonäkö vielä riittäisi oikein helposti, baareillessa ja irtosuhteillessa kehittynyt luonne ja "elämänkokemus" eivät paljon sytytä miestä joka etsii luotettavaa kumppania.
Eli joo, kyllä se nuoruus kannattaa käyttää. Mihin, se onkin toinen kysymys.
Mies kannattaa kyllä valita nuorena. Ihan jo sen tähden, että nuorena sitä oman ikäpolven valikoimaa on vapaana runsaasti ja on mistä valita. Totta myös se, että kun itse on parhaimmillaan, on varaa valita.
Mitä olen seuraillut pariutumismarkkinoita 30v tienoilla, niin kolmekymppinen mukiinmenevä nainen löytää kyllä miehen, mutta todellakin parhaat on viety. Itse asiassa, parikin tuttua naista on pariutunut entisen ätmin kanssa. Hyviä miehiä toki - töissä, luotettavia, kilttejä. Valmiita perhehommiin välittömästi. Mutta ei takuulla läheskään niin sytyttäviä kuin miehet jotka saivat tylyt pakit nuorempina.
Nämä kyseiset naiset olisivat nuorempana saaneet omakseen esim. Toyota Avensiksen tai hyvällä tuurila 5-sarjan Bemarin, mutta halusivat ajella kesän Porschella ja päätyivät tuunatun Ladan omistajiksi :D
Hyvä kysymys, ja melko laaja vastattava.
Sanoisin lyhyesti, että siinä käy "roomat", noiden mainitsemieni lieveilmöiden ja "sivuoireiden" sekä suoranaisten johdannaisten, kuten syrjäytymisten, itsemurhien (myös laajennettujen, kuten E.R.-tyylisten killing spree-tapausten muodossa) jne. lisääntymisenä.
Myös kansallista kiusaa aiheuttaa se, että suomalainen nainen laskee hypergamian piiriin mustamakkaran nauttimisen, jolloin vieras aines lisääntyy, samalla kun meikäläisten syntymäluvut pysyvät matalina- matalammiksi käyvät. Syynä tälle hypergamialle on se, että suomalainen orjakansataustan omaava nainen pitää jopa afrikkalaista puumajamiestä itseään tasokkaampana, jolloin hypergamia toteutuu hänen pienessä mielessään.
Lopulta miesten on pakko vastata tähän, jolloin vähintään keskiluokkaiset miehet hakevatkin vaimot ulkomailta - toivotaan valtio on tällöin yhtä suopea miehille kuin naisille, jolloin tänne pariutumaan tulevat naiset saisivat mysö valtion tuet. Tai sitten että ne kiistettäisi myös naisten etnojyystäreiltä. Joka tapauksessa on Suomen kansalle parempi, että täällä on itämaisia naisia, olivat ne sitten slaaveja tai thaikkuja, sillä heistä ei koidu ongelmia ja esiim. tämä kansa nyt muutenkin on lisääntyyt slaavien kanssa iät ja ajat.
Koska sinulla ei ole varaa Porscheen.
Juurikin näin.
Analogiaa voisi jatkaa siten, että jos vertaa urheiluauton ajo-ominaisuuksia (itsellän i on sporttisempi auto) tavalliseen mobiiliin, huomaa että niissä on eroa. Jos taas hypergaminen taukki lähtee oikein kunnon katukiiturin rattiin, ajaa se sen seinään, sillä se kuvittelee tasonsa riittävän siihen, että pysyy sen puikoissa- vatasen pää, omat kädet. Samalla tavoin nämä YTM:ien panorinkelöimät ja kullikoukuttamat, vanhatpiiat ja muut kurpat ovat lopultakin hulluja kissatätejä, joita voi nähdä elämän valtateillä taapertamassa, pyyhkien hikeä paksusta päästään, jota koristaa lyhyet ja helppohoitoiset hiukset.
Samalla tiellä voit nähdä joitain näitä poimivan kyytiinsä skoda Octavia-miehet (mallia combi, näet farmarilla voi viedä tyhmiä lapsia ja läähättävää koiraa, ikea-reissuille).
Tai sitten voit nähdä miten kaksipaikkaisella, hädin tuskin perheauto-ominaisuuksia omaavalla, pirssiillä ajaa omia teitään suhaava, MGTOW-mies, joka ohittaa nämä vaivoitta. Voit lukea hänen rekisteriotteestaan:"ExPUA-007".
Jos hän pysähtyy, hän tälllöin pysähtyy esim. maitolaiturilla, jossa istuskelee nuori nainen, joka sanoo: "en olekaan koskaan ollut vielä miehen kyydissä". Ovi aukeaa, ja hänelle sanotaan: "no, nyt olet, tästä eteenpäin matkaamme yhteistä kyytiä".
Ja aurinko, jonka laskua kohti he ajoivat, hymyili onnellisinta hymyään heidän puolesta, miettien: "Eikö tämä mies todellakin tiedä, kuinka välttää peli, joka on häntä vastaan säädetty pahojen naisten toimesta?"
Miten moni mies on käyttänyt sinua?
Olen koira numero kaksi.
Vastenmielistä eläinrääkkäystä tieteen nimissä.
Olin koira nro kaksi, mutta onneksi itseluottamus palasi
Tuo meitä yhdistää, että meitä molempia nuoruudessa on ehdollistettu koiriksi numero 2. ja nyt onkin vaikeaa tottua uuteen rooliin.
Siirtyminen toiseen koiramoodiin.
Se että nuoria miehiä koskevaa modernia parisuhdekulttuuria verrataan ansaitsemattomien sähköiskujen saamiseen on hälyyttävää.
Se että vertaus on realistinen ja vertailukelpoinen on vielä hälyyttävämpää.
Juuri näin.
Mutta juuri sellaistahan se on.
Hypergamialla rankaistaan miehiä siitä, että he ovat kilttejä ja kunnollisia, sekä naisen tasoisia.