Vanhempi pettää toista vanhemapaa...

Ihmisten parisuhteet eivät aina ole täydellisiä. Rakkaus on saattanut muuttaa muotoaan ja joskus se myös loppuu. Toivon että pystyt ymmärtämään sen että vanhempasi ja isäsi rakastavat aina lapsiaan, eivät eroa heistä, vaikka isän ja äidin keskinäinen parisuhde ei olisikaan enää hyvä. Vanhempien parisuhde on heidän asia, toivon toki että heillä on asiat hyvin! Mutta...jos ero tulisi, älä ihmeessä ala vihaamaan isääsi. Kaikilla on oikeus rakkauteen ja onneen, vaikka muut sanoisivat mitä.

Hei Vihainen123,

Ymmärrän hyvin, että olet vihainen isällesi. Teit myös oikein kun näytit viestin vanhemmillesi. On heidän vastuullaan päättää, mitä tekevät parisuhteelleen. Kuten yllä jo todettiin, vaikka vanhempasi päätyisivät eroamaan, se ei muuta heidän rakkauttaan sinua kohtaan. Uskallan sanoa näin, koska usein vanhemmat sanovat, että oma lapsi on tärkeintä mitä heillä on.

Todennäköisesti vanhempasi ovat nyt aika kireinä ja myös stressaantuneita. Molemmat heistä tarvitsevat myös aikaa selvittää omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Tämäkään ei tarkoita sitä, ettetkö olisi heille tärkeä.

Kun tilanne on rauhoittunut, puhu vanhempiesi kanssa. Ehkä on hyvä puhua molempien kanssa erikseen. Ei ole väärin kertoa isällesi, että olet vihainen hänelle. Ja toisaalta, jos voit jotenkin tukea äitiäsi, tee se. Hän luultavasti tällä hetkellä tarvitsee kaiken tuen.

Vilppu H.
pappi

Jotkut ilkeämieliset ihmiset voivat laitella tuollaisia viestejä ihan pahuuttaan. Välttämättä siinä ei ole mitään perää. Todella törkeää laittaa lapsen puhelimeen mitään vanhempien parisuhdetta koskevia viestejä. Ikävä tilanne sinulle. Hyvä kun vanhempasi keskustelevat asiasta. Toivotaan, että viesti oli vaan huonoa pilaa.

Mun äiti petti isääni vuosi kausia kun olin lapsi. Välit heillä oli kireät ja erokin monesti lähellä. Me lapset asetuttiin yhteisrintamana isän puolelle eli eron tullessa olisimme jääneet hänen kanssaan asumaan. Äiti tietenkin oli kauhuissaan. Keskustelivat asiasta ja me lapset luultiin, että äiti rauhoittui.

Teininä tajusin, että sama meno jatkuu. Kaverit kyseli, että milloin sun vanhemmat eroaa ja minä jonkun aikaa ihmettelin että miksi muka ero tulisi. Taas meni aikaa ja äiti tuntui rauhoittuneen.

Aikuisena tajusin, ettei hän miksikään ole muuttunut. Mä en häntä arvosta, ei kiinnosta edes paljon pitää yhteyttä häneen. Isä taas on rakas aina. Hän meidät aikuisiksi kasvatti kun äiti liehui missä sattui. Yhdessä ovat edelleen. Vielä en ole uskaltanut isältäni kysyä, miksi ei eroa ottanut jo aikaa sitten. Luulen että kun ovat suuren ikäluokan ihmisiä, että hammasta purren pitää avioliitto kasassa kestää vaikka miten huonosti menisi. Eli ero olisi häpeä.

Hyvin voit isällesi kertoa, että olet vihainen. Ihan syystä. Mutta hän on kuitenkin sun ainoa isä. Uskoisin, että hyvä isä kaikesta huolimatta?