pitää olla

Minun mielestäni ei kannata alkaa ns. vakavaan suhteeseen heti suoraan. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että muuttaa yhteen jonkun kanssa liian nopeasti. Itse olen tehnyt sellaisen virheen "avoeron" jälkeen ja siitä ei hyvää seurannut. Mutta jos uusi suhde on kuitenkin alkamassa - eihän sellainen aina aikaa ja paikkaa katso - ei sitä silti tarvitse täysin tyrmätä vain siksi, ettei ole ehtinyt olla "lakisääteistä" aikaa yksinään!

Jollakulla voi tietenkin olla erilaisiakin kokemuksia.

niin ja voi se varmaan olla tukalaa kun joutuu perään kokemaan uuden eron.Helppoahan tämä ei ole mutta pitää jaksaa odottaa sittenkin.

Eron jälkeen kaipaa ystäviä ja lohduttajia. Mutta onko järkevää alkaa tiiviiseen seurustelusuhteeseen ja lyödä hynttyyt yhteen jonkun kanssa heti, onkin jo eri asia.

Ero on iso asia ja vie oman toipumisajan oli sitten jättäjä tai jätetty. Harvoilla se heti eron jälkeen luotu suhde kestää, ja mikä pettymys jos sekin hajoo ennemmin tai myöhemmin.

Niinhän sitä sanotaan, että pitäisi ensin oppia olemaan yksin ja käydä läpi entinen, ennen kuin ryhtyy uuteen. Joku 'psykologi' tms kerran jossain kirjoitti, että pitäisi olla yksin yhtä pitkä aika kuin mitä edellinen, eroon päätynyt suhde kesti. No, mun kohdallani se olisi tarkoittanut 20 vuoden yksinoloa eli kuolemaan asti...

Mielestäni ei voi yleistää; jokainen suhde, jokainen ero on erilainen. Ja jos on tavannut uuden ennen kuin on eronnut tai tapaa uuden pian erottuaan ja tuntee, että tämä on juuri sitä mitä haluan sekä tunteet ovat molemminpuoliset.. Miksi odottaa vain siksi, että 'pitäisi' odottaa?

Omassa avioliitossani tein eroa viitisen vuotta, ennenkuin vihdoin pystyin tekemään päätöksen erosta. Olin henkisesti eronnut miehestäni jo aikaa sitten, vuosien varrella oltiin 'kasvettu erilleen'. Ei ollut paljoa yhteisiä asioita, lapset aikuisuuden kynnyksellä. Ei koskaan istuttu ja juteltu, ei tehty enää oikein mitään yhdessä. Ero sujui yllättävän helposti, vaikka ei avioero koskaan mikään helppo asia ole. Mutta kun kuulee kaikenlaisista eroista ja kiistoista ja ties mistä, niin olen todella tyytyväinen, että meille ei tullut mistään asiasta riitaa. Exäkin on kuulemma nyt hyväntuulisempi kuin silloin kun vielä olimme yhdessä.

Eli jos juttu tuntuu oikealta, miksi pelätä? Tietysti riippuu paljon eron vaikeusasteesta ja ihmisen omasta mielenterveydestä, itsetunnosta jne. se kannattaako eroa työstää pois ennen uuteen vakavaan suhteeseen ryhtymistä. Itse koin työstäneeni eroa jo monta vuotta, niin että olin kypsä uuteen melko pian eron jälkeen.

Mä en todella haluaisi olla yksin, mutta en kyllä voisi kuvitella muuttavani jonkun kanssa yhteen kovin pian. Tarvitsisin miespuolista kainaloa ja jonkun turvallisuutta...