Miehen ristiriitaiset viestit..

On se kiinnostunut. Voin ihan hyvin kuvitella itseni tuon miehen paikalle. Käyttäytyisin juurin noin. Jos on ihastunut tai jopa valtavan ihastunut, sitä alkaa välttelemään...
Ujous ilmnee esim. seuraavasti:jos menisin vaikka juhliin ja joutuisin valitsemaan juoman kahden tarjoilijanaisen tarjottimelta, valitsisin ehdottomasti sen ei niin vetävän tarjoilijan.. kun en kehtaa ottaa katsekontaktia.

Sun pitää konkreettiseti tehdä kysymys joka haastaa miestä valitsemaan sun seuraa ;)

En uskalla lähestyä häntä. Ja miksi olisi kiinnostunut musta, hän on mielettömän komea, pitkä, harteikas ja fiksu mies jolle sopisi mallin mitoissa oleva korkealle koulutettu povipommi. Minä olen lyhyt ja pieni, ei niin korkealle kouluttautunut nainen. Pystyisinkö saamaan hänet vaikka kasvoiltani ihan nätti olenkin? Lisäksi hän on esimies ja minä ainoastaan tavallinen työntekijä. Voisiko hän kuvitella olevansa tavallisen työntekijän kanssa kun saisi paremmankin?!?

Miten sen jään pitäis sitte rikkoa? En voi kävellä hänen työpisteeseensä ja tokaista häntä kahville.. Jos hän todella on niin ujo miltä vaikuttaa niin en halua pelästyttää häntä.. Hankalaa tästä todella tekee sen että näemme niin harvoin enkä aina edes tiedä onko hän töissä kun hänellä saattaa olla työmatkoja..

Nähtiin käytävällä, ovensuussa. Oli poissaolevan oloinen. Hän katsoi minua pikaisesti , hieman välinpitämättömästi ja avasi minulle ja muutamalla muullekkin naiselle oven. Menin hänen poissaolostaan itsekin ihan lukkoon enkä saanut sanottua kuin hiljaisen kiitoksen. Hän tuli samasta ovesta perääni mutta olin niin lukossa että melkein juoksin työhuoneeseeni. Harmittaa vietävästi koko tilanne. Olin sinä päivänä pukeutunut töihin todella hyvin ja valinnut sellaiset vaatteet jotka saavat kropastani hyvät puolet esiin eikä hän tuntunut minua edes huomaavan.

Mies voi olla varattu, ehkä on kiinnostunut muttei halua antaa työkavereiden nähden signaalia että on varattuna kiinnostunut? Minun kohdalla yksi nainen käyttytyi juuri samoin silloin kun oli enemmän kohtaamisia. Kahden kesken hymyili kuin naantalin aurinko, oli pitkiä katseita, olin sulaa vahaa. Sitten tilaisuuksissa, palavereissa, pikkujouluissa olin täyttä ilmaa, käänsi jopa selkänsä minua kohti tai jopa mulkaisi pahan näköisesti, varattu nanen. Olin aina hiton hämillään sen reaktioista, masennuin ja siksi ehkä alkoholikin kihanti niin päähän pikkujoiluissa.

Näimme viime viikolla. Juttelimme hetken työasioista, minä tein aloitteen ja kyselin hänen päivästään. Hymyilin hänelle ja katsoin silmiin, en kuitenkaan kauan koska tunsin punastuvani. Olisin toivonut että hän olisi ollut keskustelussa aktiivisempi, ei kysynyt minulta mitään, vastasi kyllä kysymyksiini ja hymyili. En tiedä mitä hänen päässään liikkuu, en ota selvää ja se on raastavaa. Hän käyttäytyi minua kohtaan kuin ketä tahansa työntekijää. Voi kun hän jotenkin edes ilmaisisi minulle että onko kiinnostunut vai ei, en uskalla kysyä suoraan.. Miten tästä nyt edetä? Pelkään että jos taas otan häneen kontaktia seuraavan kerran kun nähdään, säikäytän hänet tiehensä tai annan itsestäni yli-innokkaan kuvan. Pitäisikö vaan jäädä odottamaan että hän ottaa kontaktia nyt minuun, jos ei ota, selvä merkki ettei häntä kiinnosta?

Sun täytyy nyt rohkaistua ja pyytää vaikka kahville. Teidän tilanteessa ei tapahdu yhtään mitään, jos odottelet hänen ratkaisuaan. Jos hän kieltäytyy, niin se oli sitten siinä. Mitä voit menettää? Turhaa odotat, jos hän ei olekaan kiinnostunut.

Suuri kiitos ujoille miehille, koska heidän energiansa ei ole niin päälle käyvää ja kahden ihmisen välille ehtii muodostua oikeasti sellaista siveän söpöä jännitettä. Nykyään kun järkijään ihmissuhteissa edetään rytinällä ja heti mennään asiaan. Minä antaisin tilanteen kehkeytyä. Ja odottaisin, että mies tekee aloitteen, vaikka se hänen ujoudestaan tai mistä tahansa johtuen viipyisi kauankin. Se on ainutlaatuista mahdollisen suhteen tulevaisuuden kannalta, kun on edetty hitaasti ja tunnustellen.

Ihastuin itse työkaveriini ja se oli oikeastaan todella ikimuistoista aikaa, että meni kauan ennen kuin mitään tapahtui. Epämääräisiä katseiden vaihtoja, pikaisia. Toiveita, että toinen tulee työhuoneessani käymään. jne. Samalla oppi tuntemaan toista, vaikka oltiinkin tekemisissä työn puitteissa vähän. Varsinainen ihastuminen ehti tapahtua rehellisesti sanottuna ennen kuin itse tajusinkaan sitä...

Työpaikkaromansseja turhaan kritisoidaan. Varsinkin niistä on monenlaisia ennakkoluuloja; esimerkiksi työpaikkaromansseja pidetään siksi huonona, että kun ihastumisentunteet alkavat viedä, itse tehty työ kärsii. Kukaan ei halua vaikuttaa huonolta työntekijältä, joten sitten teeskennellään välinpitämätöntä ja etäistä, kun henkilö, josta ollaan kiinnostuneita ilmaantuu näköpiiriin. Halutaan olla järkeviä ja pitää työ ja tunneasiat erillään.

Varsinkin oli ihminen ujo tai ei, kun ollaan samalla työpaikalla, erityinen jännityksen aihe on se, että ei kai vaan työkaverit huomaa mitään. Tätä yritetään yleensä peitellä kömpelöillä välinpitämättömyyksillä, jolloin toiselle osapuolelle saattaa tulla tunne, ettei se olekaan kiinnostunut.

Mielestäni se on turvallinen ja hyvä tapa tunnustella hitaasti, että mitä välillenne kehkeytyy. Ei sitä kannata liikaa ajatella. Vaikuttaa siltä, että olette molemmat toisistanne kiinnostuneita - aika näyttää onko siinä enemmän. Sen mahdollisuutta ei menetä, vaikkei kiirehdikään.

Viimeksi ku näin hänet, niin taas niitä epämääräisiä katseita oli, hän katsoi työhuoneeseeni kun meni ohi.. Katseet kohtasivat..Käytävällä nähtiin, hän jutteli pomoni kanssa, yritin olla katsomatta häneen, vilkaisin pikaisesti ja yllätin hänet katsomassa minua..en tiedä mitä tämä on, kun tietäisi mitä hän minusta ajattelee.. En ole uskaltanut mennä juttelemaan..

Voi voi taisin mokata pari viikkoa sitten koko homman! Meillä oli firman pikkujoulut. Ajattelin etten edes mene sinne mutta päätin kuitenkin toisin ja menin sinne suoraan töistä. Viivyin vaan hetken ja kun olin lähdössä niin mies tuli minua vastaan. Päätinkin jäädä..istuimme koko illan, juttelimme ja nauroimme. Katselimme toisiamme silmiin. Illan lopuksi, pyysin häntä tanssimaan viimeiset hitaat. Tanssimme, hän katsoi minua silmiin, veti minua lähemmäksi ja yritti suudella. Menin paniikkiin, näin miten muut työkaverit katsoivat meitä ja kuiskuttelivat keskenään. Käänsin pääni pois ja työnsin häntä kauemmaksi. Hän näytti hämmentyneeltä reaktiostani. En tiennyt oliko hän tosissaan vai yrittikö päästä vain housuihini, olimme molemmat juoneet, hän enemmän kuin minä. Tanssimme loppuun ja lähdimme yhdessä hakemaan takkeja, hän tilasi minulle taksin. Taksin saapuessa, halasi minua pitkään ja toivotti hyvää yötä.

Miehestä ei kuulunut mitään illan jälkeen, emme toki edes vaihtaneet puhelinnumeroita mutta olishan tuon nyt saanut numerotiedustelustakin. Töissä hän on katsonut minua nyt häpeilemättä, pitkään ja intensiivisesti suoraan silmiin aina tilaisuuden tullen..siitä katseesta ei voi enää erehtyä, hän ei edes yritä peittää sitä! Välillä tuntuu et hän katsoo minua ku leijona saalista, se saa mut pois tolaltaan ja punastumaan. Mietin nyt kuitenkin et olenkohan mokannut koko homman ku torjuin hänet. Olen monesti miettinyt että menisin hänen luokseen töissä ja selittäisin miksi torjuin hänet, koska pelkäsin työkavereiden reaktioita. Jos olisimme olleet kaksin niin tilanne olisi mennyt ihan toisella tavalla.. En kuitenkaan ole saanut sanaa suustani. Enemmän kuitenkin olemme jutelleet käytävällä nähdessämme mutta toki ainoastaan työ asioista.
Mitenköhän tässä nyt sitten? Mitähän mies ajattelee? Itse toivoin hänen ottavan yhteyttä, ajattelin et jos hän ei ota, ei ole kiinnostunut minusta ja koko touhu meni humalan piikkiin ja siihen että yritti vaan päästä housuihini. Työpaikalla katseet kuitenkin kertovat muuta, en ehkä olisikaan ollut yhden illan pano, olisiko hän kuitenkin halunnut tutustua paremmin..

Ääh parempi että kysyt suoraan! Keräät pisteet kotiin ku lähestyt häntä jos mies on kerta ujo! Ole sinä se rohkeampi!

Miten tilanne on edennyt? :)

Ollaan juteltu työpaikalla enemmän. Toki vain työjutuista mutta kuitenkin. Katseita on edelleen mutta ne ovat muuttuneet enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia.. Mies on ennen katsonut minua hyvin intensiivisesti, lähes häpeilemättä suoraan silmiin. Nyt katseet ovat hyvin "pehmeitä" ja jotenkin miehen silmissä on sellainen utuinen katse. Sitä on vaikeaa selittää enkä tiedä mitä se on koska en ole koskaan huomannut sellaista katsetta kellään miehellä.. Ja hän ei enää ole katsonut minua suoraan ja häpeilemättä vaan itse asiassa huomaan hänen katselevan minua kauempaa ja ns "salaa".

Kiinnostais tietää onko asiat menneet mihin suuntaan! Huhuu Ainona!

Ei ole edennyt..en tiedä mitä tehdä. En pysty katsoa häneen, en silmiin. Hän etsii silmiäni ja minä pakenen. Eräänä päivänä tuli osastolleni juttelemaan, meitä oli useampi työntekijä siinä samassa tilassa. Hän katsoi minua, minä vilkaisin häntä pikaisesti ja piilouduin tietokoneen taakse seinäruusuksi kun muut juttelivat hänelle

PEHMEÄ JA UTUINEN KATSE VIITTAA KOVIEN HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄÄN. Pysykää oman etunne vuoksi kaukana sellaisesta!

Oltiin yhteisessä kokouksessa. Istui mua vastapäätä ja tuijoteltiin toisiamme silmiin melkein koko kokouksen ajan. Kokouksen jälkeen lähdin työpisteelleni, hän otti mut kiinni ja tuli juttelemaan. Hän seisoi niin lähellä et melkein tunsin hänen hengityksensä ihollani. Kysyi mitä mieltä olin uusista ideoista. Sopersin jotain tyhmää koska totuushan oli se etten tiedä puoliakaan mitä sielä käytiin läpi ku ajatukset ja silmät upposi hänen silmiinsä. Hymyiltiin ja toivotti hyvää työpäivän loppua... Siitä asti täs nyt on oltu taivaissa!!!

Rohkaistuin ja lähetin miehelle viestin ja kysyin kuulumisia ja yhtä työasiaa. Samalla kysyin häntä kahville ja kerroin että haluaisin tutustua häneen vapaa-ajalla paremmin.

Mieheltä tuli kieltävä vastaus, viestissä ilmeni ettei lähde ku ollaan kerta työkavereita.. Että näin..

Kuitenkin työpaikalla katselee minua edelleen..

Miehen kanssa katseet kohtaa edelleen.. Lähetti minulle sähköpostia... Kirjoitti kuulleensa että olin hoitanut yhden asiakastapaamisen hyvin. Lisäksi kehui miten ammattitaitoinen olen ja paneutunut työhöni. Hän kirjoitti että sen näkee, mun silmistä, osastolla paistaa aurinko silloin ku olen töissä..

Hieman tuli ristiriitainen olo taas, flirttiä vai kohteliaisuutta? "Esimiehen" kannustusta? Tiedän ettei puhu/kirjoita muille työkavereille noin eli jotain erikoista minussa täytyy olla.. Varsinkin ku olen ihan toisella osastolla töissä eikä omat asiakastapaamisen tavallaan hänelle kuulu koska ei ole minun esimieheni..

Minusta ainoa asia, joka auttaisi, että saisit keskustella hänen kanssaan. Kysy häneltä, miksi hän voi haluta suudella sinua, mutta ei suostu kahville. Eikö se ole aika ristiriitaista? Jos muuten osoittaa noin paljon kiinnostusta, niin suuteluhalu ei oikein mene humalan piikkiin. Mutta entä jos hän onkin varattu tällä hetkellä?

Tiedän ettei ole varattu. Oikeastaan se on ainut varma asia mitä hänestä tiedän. Kautta rantain kuulin että mies on etsimässä uutta työpaikkaa. Lisäksi kuulin myös ettei mies halua seurustella kenenkään kanssa koska viihtyy niin hyvin sinkkuna. Toki vaikea tietää mikä näistä on totta, huhuja vai mitä mutta sen verran upea mies on kyseessä että vientiä varmasti olisi jos haluaisi itse seurustella.

Kysyin mieheltä suoraan että oliko meidän kohtaamissa katseissa mitään tunnetta vai luulinko vain? Teinkö omia tulkintojani hänen katseistaan minuun? ei vastannut, ohitti kysymykseni ihan täysin. Sen jälkeen ei ole töissä enää kiinnitä minuun mitään huomioita jos muita työkavereita on paikalla, itse asias ei katso edes mun päälle jos samassa tilassa on joku toinen ja tervehtii ainoastaan jos minä tervehdin häntä ensin. Kahden kesken kyllä juttu luistaa ja lisäksi on laittanut minullesähköpostia työasioista ja avautunut minulle työstressistään..

Olen itsekin nyt yrittänyt vältellä koko miestä ku kerran noin viileää käyttäytymistä hänen suunnaltaan on tullut.. Harmittaa ja sydän on rikki!

Taitaa mies vapaa-aikanaan pyöritellä naisia ja oli työpaikalla huomannut, että olet ihastunut ja pyrki vähän pitämään jännitystä siellä yllä, kun ei kerran ollut kiinnostunut tapaamaan sinua ja pikkujouluissa nyt humalassa voi tapahtua yhtä ja toista, jonka varaan ei kannata juurikaan laskea. Ei sitä niin ujoa miestä olekaan, että ei uskalla tehdä aloitetta, jos on tosi kiinnostunut jostain naisesta.
Älä jää murehtimaan tuota miestä, vaan jatka elämääsi kohti uusia tuulia!