viimeinen niitti eropäätökselle alkoholistista?

Henkinen väkivalta kasvanut äärettömyyksiin ja katkeruus. Joten tässä kysytään enää voimia että pääsen pois tästä asunnosta.

Eropäätös on todellakin pitkä prosessi. Meillä on päättynyt yli 35 vuotinen suhde tänä kesänä. Alkoholi ja ajoittainen väkivalta ja mustasukkaisuus suurimpia syitä. Sitä alkuun syytti itseä kun toinen juo ja monesti kuulikin että kun menee huonosti siksi juo. Hänellä on jo uusi suhde ja kertoilee eron syyksi seksin puutteen. Mikähän sen halun tappoi; nimittelyt, olemattomasta mustasukkainen, vahtaaminen kaikista menoista eikä omia asioita olisi saanut olla. Kun lapset olivat muuttaneet pois juopottelukaudet kesti yleensä viikon, ei ole kyllä mukava tulla kotiin ja sain pelätä raivokohtauksia. Yhden kerran jouduin kutsumaan poliisit, olisi silloin pitänyt erota. Mutta vielä jatkoin ehkä säälistä, Nuorena olimme aloittaneet seurustelun. Nyt kun olemme asuneet erillään, tunnen edelleen ajoittain ikävää. Saattaa olla sitäkin kun minä jouduin lähtemään yhteisestä kodista. Olen katkera ettei rakkaudellamme ja pitkällä suhteellamme ollut mitään merkitystä, kun aloitti uuden suhteen ennen kuin edes olin muuttanut pois. Kyllä tämä yksin asuminen on ollut rankkaa, monet itkut itketty..

Kyllä sitä aika pitkään uskoi, toivoi ja odotti, että juominen loppuu. Aina annoin uuden mahdollisuuden yrittää ilman viinaa lukemattomia kertoja. Mutta ei!

Silloin päätin lähteä, kun tulin myöhään iltavuorosta töistä kotiin, missä mies nukkuu tolkuttomana ja lapsi (4 v.) on kadonnut. Silloin uskoin, että mikään yritys ei auta eikä mikään lupaus pidä.

Lapsi löytyi naapurista, en muista, miten.

Hain ja sain eron. Ei enää mitään tekemistä ko. miehen kanssa.

kauheaa elää alkoholistin puolisona, yksi vuosi riitti