Miksi en tekisi itsemurhaa?

Elämäni aikana minulla ei ollut montaa kaveria. Monet kiusasivat ja halveksivat, eristäydyin, vietin nuoruuteni lähestulkoon yksin ja nyt huomaan etten enää kykene luomaan läheisiä ihmissuhteita. Etäiset kaverit eivät tuo lohtua kun elämä on pelkkää suorittamista ja tuulta vastaan taistelua. Tiedän että onni tulee vasta kun perusasiat ovat kunnossa: terveys, turvallisuus, toimeentulo ja riittävästi läheisiä ihmissuhteita pitää olla. Kun yksi näistä järkkyy, järkkyvät muutkin.

Kysymys kuuluu, jos olen sosiaalisesti vammautunut (mutta muuten ihan normaali), koska en elänyt niitä vaiheita jotka kaikki muut elivät, miksi enää haluaisin elää? Minua ympäröi ymmärtämättömyyden muuri: ei ole olemassa itseni kaltaisia ihmisiä, joten ei ole myöskään ymmärrystä. Eikä ole lohdutusta, kun ei ole lohduttajaa. Itsemurha tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Miksi en tekisi sitä? Kertokaa se minulle.
11202
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Itsemurhasta itsekin fantasioin aika usein. Se vaan kuulostaa niin helpottavalta, kun tietää että sillä tavalla kaikki olisi ohi.
Mietin asian tällä tavalla: jotkut onnekkaat viettävät "onnellista" elämää, kun on paljon kavereita ja heitä tapaa usein ja on kivaa. On hyvä työpaikka, oma asunto ja puoliso. Tämä ihminen elää elämänsä loppuun asti onnellisena. Okei, sitten on se toinen tapaus, yksinäinen ihminen joka päättää tehdä lopullisen ratkaisun oman käden kautta. Niin mitä tämä ensimmäinen henkilö voittaa verrattuna yksinäiseen itsemurhan tehneeseen? Kun kuoleman jälkeen et saa täältä mitään mukaasi. Voi sitten kehuskella että minäpä elin hyvän elämän kunnikkaasti loppuun saakka. Joo-o, mutta mitä siitä kuoleman jälkeen hyötyy?
Elämässä on x-määrä hyviä ja huonoja asioita, on vastoinkäymisiä ja iloisia asioita. Pitääkö kaikkea edes kokea, mitä siitä hyötyy? Miksi kuolla vanhuuteen kun voi tappaa itsensä heti ja kaikki se x-määrä ikäviä asioita tulevaisuudesta on ohi. Toki on niitä hyviäkin asioita, mutta maailman on loppujen lopuksi paha paikka, niin mitä sitä suotta yrittämään? Paljon on ihmisestä itsestä kiinni jaksaako yrittää, mutta minä en oikein jaksa. Voin olla luuseri, mutta mitä se "onnellinen" ihminen loppupeleissä voittaa kun kuoleman jälkeen ei ole aikaa eikä mitään muutakaan, on vain.... unta.
Ja kannattaako elää jonkun tietyn ihmisen takia, tai omaisten? Kun me olemma täällä itseämme varten, ihmiset kouluttautuvat ja hankkivat töitä itseään varten. Jos ei vaan huvita jatkaa eteenpäin, niin miksi ei kuolla samantein. Elämä on "lahja", onhan se niinkin, mutta jos ei ole uskovainen ja ajattelee että kuoleman jälkeen ei ole muuta kuin mitä nukkuessa tuntee, eli ei mitään.

Äänestä
  • Sinä kerroit minulle miksi minun pitää tehdä itsemurha, eikä päinvastoin.

    Äänestä

Hei kuulkaapas!

Jos on ollut vaikeeta ja ei oo onnellinen, niin asiat voi kääntää itse, jos tahtoo!
Muutos lähtee aina itsestä.

Ei pidä yhtään paikkaansa, että "perusasiat on oltava kunnossa, jos voi olla onnellinen", - vaan se onnellisuus luodaan itse omalla asenteella. Onnelliseksi voi oppia nimittäin!

Siis ulkona on kaunis kesäpäivä, maailma on tulvillaan mahdollisuuksia, ei kun vain iloisesti aamu liikkeelle.
Hymyile heti aamusta peilikuvallesi ja päätä että tästä tulee hyvä päivä, en oo nyreä, vaan oon ONNELLINEN!

Ajattele, että saat elää vapaassa maassa (ei oo kiva yhtään esim Syyriassa tai jossain arabimaassa), valikoi hauskoja juttuja elämääsi. Ei se onnellisuus oo rahasta kiinni, eikä terveydestä, eikä kavereista, eikä työpaikasta.
Onnellisuus on kiinni sun omasta elämänasenteesta ja omasta mielestä, siitä miten ajattelet.

Siis ajattele mukavia, niin elämäsikin tulee olemaan mukava!

Kaikkea hyvää kaikille ja ILOA omaan mieleen ja omaan elämään!

Äänestä
  • Kuulostat ihan trollilta.
    AJATTELE niin huomaat ettei se ihan noin yksioikoista sentään ole.

    Äänestä

  • Eli trollaat.
    Väität että köyhyydessä yksin kituuttavalla sairaalla on yhtäläiset mahdollisuudet onneen kuin sillä jolla on koko elämä kunnossa. Sairasta.

    Äänestä

Kun muistelen nuoruuttani, voin hyvin samaistua tuntemuksiisi. Sitten nuorena aikuisena oli välillä elämä ajallisesti aika hyvin: mielenkiintoinen työ, tai ainakin työyhteisö ja miljöö olivat loistavat ja palkkakin oli hyvä. Työn jälkeen liikuin muutaman työkaverin kanssa, ja koin että minulla oli jopa henkiystäviä. Oli myös rakastettu jonka kanssa suunnittelimme tulevaisuutta jopa eläkepäiviin saakka.
Aikoinaan projektiluontoinen työ loppui ja aloitimme miehen kanssa yritystoimintaa, joka alkoi laman alkaessa painua pikkuhiljaa perseelleen. Lopulla ukko lähti toisen kanssa jättäen minulle jälkisotkut ja menetin totaalisesti omaisuuden, joskaan velkaakaan ei jäänyt.
Kun alamäki alkaa, niin kaverit ja sukukin perääntyy. Tosin siinä on itselläkin osuutensa kun ottaa etäisyyttä ja ei pidä yhteyksiä.

Koville se aikoinaan otti, mutta itsemurha ei ollut edes vaihtoehto. En halua iankaikkiseen helvettiin kuolemani jälkeen. Aikaa on kulunut ja alan olla jo harmaapää. Ei niitä sukulaisia enää monia elossa ole, kun ei ole jälkikasvuakaan. Ystäviä ja tuttavia on ihan riittämiin ja muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle. Uskosta Jumalaan on löytynyt elämäni kohokohta ja tarkoitus. Kun ei takerru liikaa ihmisiin ja maalliseen, niin ei ole sitten suruakaan kun joutuu niistä luopumaan. Koen olevani vapaa ja elämä on vaihtelevan monipuolista, jännää ja kivaa ihan joka päivä ja vuosi. Nautin tästä. Jopa vuodenajat ovat yllätyksellisiä: voi tulla aurinkoa ja hellettä tai sitten pilvistä ja sateista niin kuin nyt olemme saaneet kokea.
Elän oikeastaan sitä onnellisinta aikaa.

Kuule, monella ovat nämä mainitsemasi "onnenavaimet":
terveys, turvallisuus, toimeentulo ja riittävästi läheisiä ihmissuhteet, mutta he eivät koe onnea ja elämä on vailla tarkoitusta.

Äänestä
  • www.uskotv.fi
    Ala etsiä todellista elämää!

    Äänestä

Eikä oo yhtään sairasta.
Se sairas ja köyhä voi olla onnellinen, jos on sellainen mielenlaatu ja on tyytyväinen.

Esim ite herään joskus aamulla täysin onnellisena, eikä se onni oo yhtään kiinni siitä onko rahnaa vai ei. Ajattelen että "voi kun kaikki on mukavaa"!
Enkä oo yhtään trolli, tavallinen myönteisesti ajatteleva ihminen vain.

Ja tuo "sairas"-juttu on kyllä vakiovastaus.

Oletko siis "sairas"???
Enpä usko, muuten olisit jollain sairaus-palstalla.

Jos haluat olla onnellinen, se on sinusta itsestäsi kiinni.
Voit tehdä myönteisiä muutoksia elämääsi, ajatella myönteisesti ja olla myönteinen ja iloinen. Sinun on ihan yhtä helppoa vetää naamallesi tympeä ilme kuin iloinen hymy!
Kato peilistä, kokeile kumpaakin ilmettä! - ihan yhtä helppoa!

Äänestä

Älä tee itsemurhaa, koska et tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Entä jos kristinusko onkin totta, ja Jumala ei hyväksy itsemurhaasi? Et pääsekään pois vaan otat suuren riskin, että joudutkin kadotukseen. Jumala on myös voimallinen auttaja, ja hän on erikoistunut heikkoihin ihmisiin, jotka pitävät itseään toivottomina tapauksina. Minäkin olin sellainen, mutta sain Jumalalta avun elämääni! Heti poistui tuskalta pahin kärki, kun hänen puoleensa käännyin ja opettelin turvautumaan häneen.

Mene seurakuntaan, siellä ihmiset haluavat auttaa sinua. Voit keskustella ja rukoilla heidän kanssaan. Ala lukea Raamattua, se on pääasiallinen kanava tutustua häneen. Ja rukoile! Jumala haluaa ilmestyä voimallisesti sinunkin elämässäsi! Hän haluaa tehdä nimensä tunnetuksi heikkojen ja epätoivoisten auttajana ja Vapahtajana! Raamattu löytyy myös netistä: evl.fi/raamattu

Tältä nettisaitilta löytyy Opetuslapseuskoulu, joka on tosi hyvä tämän tien alkajille ja jo pidempäänkin kulkeneille: http://oneway.tv/category/23425511 Varsinkin Tapani Suonto on ihan huippu ope! :)

Rakas Jeesus, auta tätä nurkkaan ajettua ihmistä! Osoita hyvyytesi, näytä voimasi!! <3 <3

Äänestä

Vain sinä itse voit sen vastauksen etsiä. Maailma on pullollaan mahdollisuuksia, mutta se ei auta jos ei nää metsää puilta/ei kykene näkemään niitä lukuisia mahdollisuuksia. Sinänsä sääli, jos jättää kokeilematta kepillä jäätä ja vaan luovuttaa jo lähellä lähtöviivaa edes kokeilematta mitään. Mutta jokainen tekee itse valintansa. Jokaiselle on annettu kuitenkin vain tämä yksi elämä, jota ei takaisin saa jos alkaisikin jossain vaiheessa kaduttaa.

Äänestä
  • Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi olla onnellinen? Minulle riittää, että selviydyn päivästä päivään?

    Ja entä sitten, kun on kokeiltu niitä mahdollisuuksia koko elämä ja ikää alkaa olla lähempi 80 vuotta (itselläni ei ihan niin paljon vielä)? Jos edelleen tuntuu samalta, niin eikö ihminen silloin voi itse lähteä? Siihen pitäisi yhteiskunnalla oikeastaan olla avunantovelvollisuus.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nurkkaan_ajettu kirjoitti:

Elämäni aikana minulla ei ollut montaa kaveria. Monet kiusasivat ja halveksivat, eristäydyin, vietin nuoruuteni lähestulkoon yksin ja nyt huomaan etten enää kykene luomaan läheisiä ihmissuhteita. Etäiset kaverit eivät tuo lohtua kun elämä on pelkkää suorittamista ja tuulta vastaan taistelua. Tiedän että onni tulee vasta kun perusasiat ovat kunnossa: terveys, turvallisuus, toimeentulo ja riittävästi läheisiä ihmissuhteita pitää olla. Kun yksi näistä järkkyy, järkkyvät muutkin.

Kysymys kuuluu, jos olen sosiaalisesti vammautunut (mutta muuten ihan normaali), koska en elänyt niitä vaiheita jotka kaikki muut elivät, miksi enää haluaisin elää? Minua ympäröi ymmärtämättömyyden muuri: ei ole olemassa itseni kaltaisia ihmisiä, joten ei ole myöskään ymmärrystä. Eikä ole lohdutusta, kun ei ole lohduttajaa. Itsemurha tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Miksi en tekisi sitä? Kertokaa se minulle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu