Olen ollut masentunut jo pidemmän aikaa ja voimat alkavat vähitellen hiipumaan. Kaikki on sinällään hyvin: on oma asunto, pienipalkkainen työ (palkka alle 2000 e kk), muutamia ystäviä (lukumäärän voi laskea yhdellä kädellä), suhteellisen terve (pientä ylipainoa lukuunottamatta) jne. Aikaisemmin ei ollut edes näitä vaan olin käytännössä sossupummi.
Se tärkein kuitenkin puuttuu eli elämänkumppani. Masennukseni johtuu mielestäni yksinomaan tästä. Mitä järkeä ansaita rahaa ja hankkia materiaa kun nämä tulevat vain omaan käyttöön ja näitä joutuu päivät pitkät yksin katselemaan? Ei mitään.
Olen tarkastellut omia arvojani ja jäänyt miettimään olenko itse jotenkin nirso naisten suhteen. Aloitteita naisten puolelta on kyllä tullut, mutta nämä eivät ole minulle kelvanneet, koska en ole tuntenut näihin minkäänlaista kemiaa. Miksi pitäisi seurustella / paneskella väkisin jonkun kanssa, jos ei ole mitään tunteita tätä kohtaan? Tässä mielessä ymmärrän naisia. Kai minäkin sitten olen joku hypergaminen elukka. Toisaalta minulla on kuitenkin seksuaalisia tarpeita, mutta en syty kehen tahansa naiseen. Tästä voi varmaan sytyttää mediaa ja sen luomaa mielikuvaa nykynaisista. Jos olisin asunut maaseudulla ilman mitään televisiota tai tietokoneita niin käsitykseni naisista olisi varmasti hyvin erilainen. Mitään pornoa en silti katso.
Palataan vielä takaisin tuohon masennukseen. Tein netissä masennustestin, jossa todettiin, että minulla olisi keskivaikea masennus. En ihan allekirjoita tätä, koska pystyn kuitenkin käymään töissä ja pitämään yllä jonkinnäköisiä ihmissuhteita. Mutta muuten päivät kuluvat töiden jälkeen vain sohvalla leffoja katsellen ja Sinkut palstaa lueskellen. Ei kiinnosta tehdä muuta kun tulevaisuus näyttää niin toivottamalta. En usko, että kukaan nainen on kiinnostunut näin pienipalkkaista työtä tekevästä miehestä ja nykypäivänä ei koskaan voi olla varma kuinka pitkään saa työskennellä, potkut voi tulla minä hetkenä hyvänsä.
Miehillä kuitenkin on suuret seksuaaliset tarpeet jotka ohjaavat käyttäytymistä. Pitäisikö tässä nyt sitten mennä huoriin, että saisin tarpeeni tyydytettyä? Ajatus huoriin menosta inhottaa, koska minut on kuitenkin kasvatettu kiltiksi kunnolliseksi peräkammarinpojaksi, joka pitelee kissanpentua sylissään ja joka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. Nyt pitäisi kuitenkin siirtyä ns. pimeälle polulle, että saisi nämä seksuaalliset tarpeet tyydytettyä (itsetyydytystä en haluaisi harrastaa, siitä kun jää niin tyhjä olo). Pidempiaikainen elämänkumppani olisi tietysti ideaalitilanne. Hänen kanssaan voisi jakaa arjen ilot ja surut ja suunnitella tulevaisuutta eteenpäin.
Ajatuksia aiheen tiimoilta? Oletteko te miehet / naiset kokeneet vastaavia tuntemuksia sinkkuuden aikana? Oletteko masentuneita? Jos olette niin miten jaksatte mennä elämässänne eteenpäin jos tulevaisuus kuitenkin näyttää niin toivottomalta?
Se tärkein kuitenkin puuttuu eli elämänkumppani. Masennukseni johtuu mielestäni yksinomaan tästä. Mitä järkeä ansaita rahaa ja hankkia materiaa kun nämä tulevat vain omaan käyttöön ja näitä joutuu päivät pitkät yksin katselemaan? Ei mitään.
Olen tarkastellut omia arvojani ja jäänyt miettimään olenko itse jotenkin nirso naisten suhteen. Aloitteita naisten puolelta on kyllä tullut, mutta nämä eivät ole minulle kelvanneet, koska en ole tuntenut näihin minkäänlaista kemiaa. Miksi pitäisi seurustella / paneskella väkisin jonkun kanssa, jos ei ole mitään tunteita tätä kohtaan? Tässä mielessä ymmärrän naisia. Kai minäkin sitten olen joku hypergaminen elukka. Toisaalta minulla on kuitenkin seksuaalisia tarpeita, mutta en syty kehen tahansa naiseen. Tästä voi varmaan sytyttää mediaa ja sen luomaa mielikuvaa nykynaisista. Jos olisin asunut maaseudulla ilman mitään televisiota tai tietokoneita niin käsitykseni naisista olisi varmasti hyvin erilainen. Mitään pornoa en silti katso.
Palataan vielä takaisin tuohon masennukseen. Tein netissä masennustestin, jossa todettiin, että minulla olisi keskivaikea masennus. En ihan allekirjoita tätä, koska pystyn kuitenkin käymään töissä ja pitämään yllä jonkinnäköisiä ihmissuhteita. Mutta muuten päivät kuluvat töiden jälkeen vain sohvalla leffoja katsellen ja Sinkut palstaa lueskellen. Ei kiinnosta tehdä muuta kun tulevaisuus näyttää niin toivottamalta. En usko, että kukaan nainen on kiinnostunut näin pienipalkkaista työtä tekevästä miehestä ja nykypäivänä ei koskaan voi olla varma kuinka pitkään saa työskennellä, potkut voi tulla minä hetkenä hyvänsä.
Miehillä kuitenkin on suuret seksuaaliset tarpeet jotka ohjaavat käyttäytymistä. Pitäisikö tässä nyt sitten mennä huoriin, että saisin tarpeeni tyydytettyä? Ajatus huoriin menosta inhottaa, koska minut on kuitenkin kasvatettu kiltiksi kunnolliseksi peräkammarinpojaksi, joka pitelee kissanpentua sylissään ja joka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. Nyt pitäisi kuitenkin siirtyä ns. pimeälle polulle, että saisi nämä seksuaalliset tarpeet tyydytettyä (itsetyydytystä en haluaisi harrastaa, siitä kun jää niin tyhjä olo). Pidempiaikainen elämänkumppani olisi tietysti ideaalitilanne. Hänen kanssaan voisi jakaa arjen ilot ja surut ja suunnitella tulevaisuutta eteenpäin.
Ajatuksia aiheen tiimoilta? Oletteko te miehet / naiset kokeneet vastaavia tuntemuksia sinkkuuden aikana? Oletteko masentuneita? Jos olette niin miten jaksatte mennä elämässänne eteenpäin jos tulevaisuus kuitenkin näyttää niin toivottomalta?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Töissä voi pystyä käymään, vaikka olisi vakavastikin masentunut. Työssäkäynti ei siis ole mikään mittari. Oletko hakenut apua tuohon? Terapiaa, ehkä kevyt lääkitys, terveellistä ruokaa, liikuntaa, säännölliset elämäntavat?
Ainakaan kaikkia naisia ei kiinnosta miehen tulot tai asema työelämässä. Työt voivat loppua keneltä vaan.
En usko, että sinulle kirjoituksesi perusteella sopisi maksullisissa käyminen, se jos mikä on kylmää touhua ja voisi vain pahentaa oloa. Entä jokin ns. kevyempi suhde? Jos se olisi molemmille ok. Olisi varmasti vähän lämpimämpi ja läheisempi juttu kuin tuo maksullisissa käyminen tai homman hoitaminen yksin.
Naisillakin on seksuaalisia tarpeita, jostain ihmeen syystä niitä aina vähätellään. Siihen seksittömyyteen vaan tottuu, kun ei ole parisuhteessa. Eikä singeseksissä ole mitään paheksuttavaa. Se voi olla henkisesti helpompaa kuin harrastaa kylmiä panosuhteita. Mutta jokainen tavallaan.
En ole masentunut, mutta on kokemusta siitäkin. Tulevaisuutta ei ehkä kannata liikaa ajatella, eikä menneitä. Tässä hetkessä eläminen pelastaa paljolta. Suosittelisin sitä terapiaa ja kirjastossa käymistä.
...mistä tällaisen kevyemmän suhteen voisi saada? Baarista ei tunnu löytyvän.
Netistä? Jos ihan rehellisesti hakisi sellaista, eikä esittäisi mitään muuta, niin voisi varmaan onnistuakin?
Ajattelin vielä tätä omaa tilannettani, niin mulla ei päällimmäisenä ole seksin puute. Se on läheisyys, kosketus ja kumppanuus, mikä puuttuu. Seksiä kaipaa sitten vasta, kun se joku on siinä vierellä.
Tarkoitatko nyt Iskuri / Suomi24 Treffit sivustoja? Minulla on sellainen mielikuva, että näiltä sivuilta seikkailu-/seksiseuraa hakevilla tyypeillä on paljon irtosuhteita ja siten myös todennäköisimmin sukupuolitauteja. Toisaalta ei voi varmasti tietää, jos jonkun naisprofiilin takana kirjoittaakin joku pervo setämies pahat aikeet mielessään. Lisäksi on mahdollista, että osa näistä naisista on mukana jossakin paritusringissä. Esittelytekstissä luvataan muuta, mutta tapaamistilanteessa selviääkin sitten totuus. En halua lähteä mukaan mihinkään rikolliseen toimintaan.
Ovatko ennakkoluuloni täysin pimeitä?
Suomi24 ehkä vähän vakuuttavampi? Iskuri ei nyt ainakaan.
Et kai tosissasi aikonut harrastaa seksiä ilman suojautumista..? Irtosuhteitahan sinä itsekin olet suunnittelemassa, että sitä samaa paheksumista sinullekin ;)
Suojaaminen on minulla edellytyksenä aktille.
Mitäs mieltä olit noista muista tekijöistä?
Vaikuttaa testosteronin puutteelta.
Terveen miehen on käytännössä pakko masturpoida aika-ajoin ja siitähän nyt ei todellakaan jää mikään tyhjä olo. Seuraavana päivänä ollaan taas tikissä valmiina sotimaan. Mene nyt vain endogrinologin tai urologin juttusille ja hae apua matalaan hormonitoimintaasi. Kun arvot ovat kohdillaan, niin sitä panee vaikka... sanonko mitä.
Kyllä sitä hyvin pystyy pidättelemään ja ainakin itselleni runkkauksesta tulee jotenkin tyhjä olo. Tarpeita ei saa tyydytettyä vaan sitä haluaisi aina vain jatkaa masturbointia (nälkä kasvaa syödessä tms.).
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja itse ainakin olen masentunut kun en saa seksiä. Ei ne naiset koskaan minulle ole mitään suoria aloitteita tehnyt ja ainakin nykyään suostuisin seksiin vaikka joku ruma nainen tulisi tekemään minulle aloitteen. Osasyy siihen miksi en ole naisilta aloitteita saanut voi olla siinäkin kun en melkein koskaan liiku missään ihmisten ilmoilla. Ihan rehellisesti sanottuna nykyään kyllä panisin melkein ketä tahansa naista tai en nyt ihan ketä tahansa mutta ei paljon puutukkaan.
no oletko sinä kokeillut noita nettisivustoja? Ätännä ehdotti, että hakisi seuraa sieltä. Ei nyt tarkemmin maininnut mitkä sivustot olisivat kyseessä. Huomaa myös oma vastausviestini ja ennakkoluuloni nettisivustoja kohtaan.
Teetkö yhtään mitään asian eteen, eikö mitään töissäkäymistä lasketa? Jos vastaus on että ettet niin sitten tiedät mitä pitäisi tehdä.
Tarkoitatko nyt että yritänkö jotenkin hoitaa masennustani? Olen katsonut jotain omahoito-oppaita, mutta näissä kehoitetaan lähinnä liikunnan harrastamiseen, ulkoiluun ja ystävien kanssa tapaamiseen. Ihan ok asioita lyhyellä tähtäimellä, mutta minä mietin tässä nyt kokonaiskuvaa.
Eli et vaan vain odotat asioiden jotenkin muuttuvan, jonkun ihmisen ilmestyvän jostain ja muuttavan elämän.
Jeps, eli lähinnä vain odotan, että tämä ihminen ilmestyy jostain ja muuttaa elämäni. Kuulostaa varmaan toivottomalta , mutta en kertakaikkiaan vaan jaksa enää panostaa mihinkään. Olen aikaisemmin pyrkinyt huolehtimaan hyvin kunnostani, hankkimaan kunnon koulutuksen ja työpaikan yms. Nämä eivät kuitenkaan ole auttaneet asiaan, joten miksi minun kannattaisi panostaa näihin jatkossakaan kun ei niistä näytä olevan mitään hyötyä? Saisin lisää virtaa, jos löytäisin jostakin sen minulle sopivan kumppanin.
Masentaa kun ei saa seksiä eikä läheisyyttä.
Harrasta liikuntaa ja laihduta, lopeta tuo teinien kesätyösi ja myy asuntosi niin saat pelimerkkejä joilla käydä vaikka pitkällä reissulla jossain köyhemmässä maassa jossa on laadukkaita maksullisia naisia tarjolla. Siinäpä minun ideani.
Olen kyllä yrittänyt päästä muihinkin kesätyöpaikkoihin, mutta jossain kohtaa hakua aina tyssää. Eikös tuo oma asunto ole pelkästään hyvä asia? Kyllä minulla jonkun verran on säästössä, mutta en ole käynyt muissa maissa naisissa.