Olen vähän pihalla, sillä en enää tiedä mitä haluan. Tiedän suunnilleen, mitä en halua, mutta näköjään sitä on vain otettava vastaan - loputon vastuu kotitöistä, paljon yksinäisyyttä...
Toinen mies menossa ja samanlaiset ongelmat, eli mies tykkää harrastella omiaan, ei juuri näytä hellyyttä, ei näytä kaipaavansa minua - hyvin siis pärjäisi ilman ketään, kunhan olisi vain nuo autot, joita korjailla ja kolme muuta harrastusta.
Minua lähinnä tarvitaan kannustamaan, tukemaan ja kotitöihin, ruoanlaittoon ja petihommiin...
En tiedä, mitä tehdä....
Mitä te toivotte/odotatte parisuhteeltanne?
Saatteko sitä?
Toinen mies menossa ja samanlaiset ongelmat, eli mies tykkää harrastella omiaan, ei juuri näytä hellyyttä, ei näytä kaipaavansa minua - hyvin siis pärjäisi ilman ketään, kunhan olisi vain nuo autot, joita korjailla ja kolme muuta harrastusta.
Minua lähinnä tarvitaan kannustamaan, tukemaan ja kotitöihin, ruoanlaittoon ja petihommiin...
En tiedä, mitä tehdä....
Mitä te toivotte/odotatte parisuhteeltanne?
Saatteko sitä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olisiko parinvalinta mennyt pieleen? Ihastutko ominaisuuksiin, jotka eivät ole hyväksi pitkää suhdetta ajatellen?
Sitä kun lapsuudessa nähnyt tällaisen tavan elää, että nainen huolehtii kodista ja mies tekee, mitä haluaa, niin jotenkin sitä itsekin lankesi samaan ansaan - kaksi kertaa. Olen kiltti ja empaattinen tapaus, joka haluaa tehdä miehensä onnelliseksi.
Ihastuin mm. älyyn, keskustelutaitoihin, kädentaitoihin, ulkonäköönkin ja kemiakin meillä toimi ja toimii edelleen välillä.
Nyt olen tosiaankin hukassa ja haluaisin siksi tietää, mitä sitä edes pitäisi/kannattaisi parisuhteelta odottaa/toivoa.
Kun aluksi ihastuin, halusin vain päästä toisen seuraan. Itsekkäänä toivomuksena oli ystävän löytäminen. Eniten halusin tehdä toisen onnelliseksi.
Mitä sain? Hyvän äidin lapsilleni.
Olitko itsekäs, jos halusit tehdä toisen onnelliseksi ja saada samalla ystävän?
Eikö naiseltasi jää aikaa sinulle, kun lasten ja kodin hoito vie voimat, vai hoidatteko molemmat yhdessä?
Järjestäkää yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, lapsille hoitaja, jos mahdollista - auttaisiko? Ymmärsinkö sinut oikein, kaipaatko parisuhdettasi?
"Olitko itsekäs, jos halusit tehdä toisen onnelliseksi ja saada samalla ystävän?"
Toisen onnelliseksi tekeminen oli epäitsekkyyttä (rakkautta); ystävän hakeminen oli itsekkyyttä.
"Eikö naiseltasi jää aikaa sinulle, kun lasten ja kodin hoito vie voimat"
Lapset ovat jo aikuisia. Ajalla teemme kumpikin omiamme, koska yhteisiä kiinnostuksia ei juuri ole.
"Ymmärsinkö sinut oikein, kaipaatko parisuhdettasi?"
Kerroin vain tilanteen, kun kysyttiin. Ei ole mitään tärkeämpää elämässä kuin lapset eikä mitään tärkeämpää puolisossa kuin hyvä vanhemmuus. En voi sanoa erityisesti kaipaavani mitään. Olen vain helpottunut, kun lapset on saatu kunnialla kasvatettua.
Pian kolmas mies menossa ... ja samanlaiset ongelmat. Yksi nainen kerran kysyikin minulta, mitä tuollainen pitkä parisuhde vaatii. Vastasin, että toisen sietämistä.
Jotenkin toivoisin, että parisuhde voisi olla muutakin, kuin vain toisen sietämistä.
Voiko, kokemuksia paremmasta?
Välillä parisuhde on toisen sietämistä tai paremminkin toisen tapojen, käyttäytymisen tai luonteenpiirteen sietämistä, kummallakin, ei vain vaimolla.
Mutta parisuhde ei todellakaan ole vain tuota sietämistä vaan paljon, paljon muutakin. Toisen kanssa viihtyy ja on hyvä olla, toisen kosketus tuntuu aivan toiselta kuin kenenkään muun, on yhteisiä kokemuksia ja yhteinen tulevaisuus, on ihminen johon luottaa ja jota rakastaa ja jolta saa rakkautta ja arvostusta.
On ikävä toista silloin kun hän on pidempään pois.
Mutta, meillä on myös omat jutut, molemmilla. Mies harrastaa paljon ja touhuaa kaikenlaista. Minä taas tykkään olla kotona ja puuhastelen siellä. Meillä on myös paljon omia ystäviä, joiden kanssa mennään ja tullaan. Tämä sopii meille.
Yhdessäoloa on takana nyt 38 vuotta. Juuri nyt kaipaa miestäni suunnattomasti koska hän on ollut poissa kohta viikon; huomenna tulee <3
Naiset kelpuuttaa miehiä jotka vaatii naista tekemään kotitöitä. Kyllä minä tekeisin kotitöitä ja olen aina tehnyt. Autoja ei ole eikä monia harrastuksia jotka veis kaiken ajan.
Luetteloni olisi joukko kliseitä joten jätän sen tekemättä.
Yhtään parisuhdekriisiä ei ole ollut.
Pari vuotta oli taloutemme todella tiukoilla mutta me molemmat ymmärsimme sen ja elimme sen muaan.
Jos ajattelee omaa hyvinvointia ja elämän miellyttävyyttä aviolittomme parhaat puolet ovat tiivistyneet viimeisiin neljääntoista. = vaimon kanssa kahdestaan täysjoutilaina. Ei murheita, ei stressiä.
Ikääntymisestä huolimatta kaikki toimii.
En osaa kuvitella parempaa elämää, kohtuudella.
Aika hyvin, ettei yhtää kriisiä ole suhteessanne ollut - heino homma ja ihana, että kaikki toimii! Onnittelut! :)
Meillä oli viimeksi eilen kriisi ja vieläkin mietityttää, onko tässä liitossa mitään järkeä.
Mieheni noiden harrastuksiensa lisäksi pelaa paljon tietokonepelejä, mutta annan nekin anteeksi. Toivoisin joskus kehuja, yhteistä tekemistä, vaikka ruoan laittamista ja kotitöitä yhdessä.
Hän on temperamenttinen. Hän on "aina oikeassa", mutta pitemmän perustelemiseni jälkeen hän myöntää olleensa väärässä. Huumorintaju meillä on vähän erilainen myös. Usein tulee riitaa kun vitsillä nakkaan jotain (en ilkeää), niin hän ottaa sen tosissaan ja alkaa järkeillä jotenkin negatiivisesti: "En kyllä tuohon usko, sillä...."
Hän on ns. järkityyppi, minä tunteellinen tapaus, mutta en valita, enkä möykkää, pidän surut sisälläni, mutta mittari alkaa olla täynnä tätä.
Mitä pitäisi tehdä?
Tuosta pisti silmään se vitseille "suutahtelu". Onko se siis sellaista tahallista kärjistämistä? Minusta se kertoo siitä, että hän haluaa ikäänkuin tahallaan tehdä rakoa välinne osoittamalla oman muka-fiksuutensa tuollaisella. Ei hyvä. Olin itse samanlainen sellaisen ihmisen kanssa josta en oikeasti välittänyt. Oli paremman puutteessa hyvä "korvike".
Sittemmin olen ollut myös pitkässä ja hyvässä suhteessa joka kuitenkin päättyi eroon. Emme tehneet asioita yhdessä ja olimme varsin tylyjä toisillemme. Nyt Ilén tavannut ihmisen, joka on jotenkin niin oma itsensä ja hellä minulle, että omatkin terävät kulmat ovat pehmentyneet. Tuntuu hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta.
"Pidät surut sisälläsi"? Miksi? Minun on tietysti helppo sanoa koska vastaavaa ei meidän suhteessamme ole esiintynyt koskaan. Vaimo on tempperamenttinen ja rilahtaa kun tuntee siihen tarvetta.
Onneksi rilahtamisen aiheet ovat sellaisia, etteivät ne ole minulle mitenkään tärkeitä vaan pystyn täysin vaivatta joustamaan.
Sama juttu on myös toisin päin.
Mykkäkoulu? Meillä se on saattanut kestää pisimmillään puolisen tuntia.
Yhteistä ja omaa. Aktiiviaikana oli riittävästi yhteisiä haasteita, pettymyksiä mutta enemmän onnistumisen iloa mutta kaikki yhteistä, yhteisin tavoittein.
Kuten myös etuaikainen töissäkäymisen lopettaminen 57/52v ikäisinä.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun ovat yhteisiä.
Vaimoni oli jo 50v tehdessään ensimmäisen tyttöjen matkan minun ollessa estyneenä.
Yhteisiä reisuja teemme vuosittain n. 5 - 6kpl.
Nyt lähdemme 14.09. Espanjan asunnollemme joka ei oikeastaan ole mikään reisu. Sen katkaisee 17.10. Välimeren risteily. Joulumarkkinamatka Keski-Eurooppaan on valmisteltava pikaisesti. Viime markkinat Prahassa oli pettymys. Jouluviikon reisua olemme katsoneet tänään.
Viime vuoden helmikuun kiertomatka peruuntui murtuneen nilkkani vuoksi.
Yhteistä on myös kotitöiden jakautuminen. Minä 80%, vaimo loput + tiski- ja pesukoneen käytöt.
Keittiööni en häntä laske samaan aikaan. Tehköön sen kertavuotisen sapuskan yksin.
Onpa ihana "TerävätPiikit", että olet löytänyt sinulle sopivan kumppanin! :)
Mieheni ei vain ymmärrä vitsejäni kai, ei ole samanlainen huumorintaju - minua on kehuttu hyvin huumorintajuiseksi, mutta ei miehenikään mikään tosikko ole. Harmittaa, ettei ole talossa iloa ja naurua - leppoisuutta siten kuin toivoisin.
Kiitos 7167. Jos kerron, että minulla on paha mieli jostain hänen käytöksestään, niin siitä tulee vain iso riita, koska hän on aina syytön, kunnes sitten pitkän todistelun (tuntien taiston) jälkeen hän myöntää taas olleensa turhaan äksy ja epäkohtelias jne. ja pyytää onneksi anteeksi, mutta kun se sama toistuu aina vain, niin olen tullut siihen tulokseen, että parempi pitää suunsa kiinni.
Kivalta vaikuttaa yhteiselonne 7167 - jatkakaa siis samaan malliin! :)
Meillä on juuri samanlainen tilanne. Minä tykkään laskea leikkiä aina silloin tällöin ja mieheni ei ymmärrä tätä vaan suuttuu. Enkä laske leikkiä ilkeämielisesti ja oma lapseni ymmärtää tämän mutta mies ei. Meiltä myös puuttuu ilo ja nauru elämästä. Nykyään joudun koko ajan miettimään mitä uskallan sanoa ja se on alkanut haitata minun elämää, koska en halua että mies on minulle suutuksissa. Olen miettinyt mitä tälle asialle voisi tehdä ja tullut siihen tulokseen ettei mitään koska toista ei voi muuttaa. On vain pakko hyväksyä totinen ilmapiiri kotona ja laskea leikkiä vain lapsen kanssa silloin kun mies ei ole kotona.
Sorppa 7167 siitä yhdestä "rehellisyyspiikistä" eräässä toisessa ketjussa, se oli vaan eräänlaista kehnoa huumoria. Olen seurannut juttujasi jo pari vuotta ainakin, silloin kun nimimerkkisi täsmäsi sen aikaisiin ikälukemiin. Kyllä mä kunnioitan sua, kateellinen en ole vaikka joku voi ollakin, sen verran hienosti olet vaimosi kanssa tämän maailman ja elämän selvittänyt vaikkei aina teillä ollut helppoa.
Aloittajalle vastatakseni, olen puolestani täysin päinvastainen mies. En halua harrastella mitään enkä ainakaan ellei vaimoni pysty osallistumaan siihen. Me ollaan tiimi ja tehdään asiat yhdessä. Suunnitellaankin yhdessä mitä tehdään. Minä kunnioitan häntä naisena, puolisona, ystävänä. Samoin hän minua, samoin termein.
Useimmiten tehdään yhdessä tai jaetaan hommat, imuroi sinä, minä laitan ruokaa tai toisinpäin. Täytä tiskikone, mä pesen wc-pytyt (meillä kaks pyttyä) tai toisinpäin.
Suhteen ulkopuolisia kavereita/ystäviä meillä on vähän mutta kumpikaan ei niitä kaipaa. Molemmat yyber-sarkastisia eli huumorit osuu eikä kumpikaan kilahda toisen ääliömäisestä heitosta :D Mutta nauraa saa joka ikinen päivä toisen jutuille, taaskin molemminpuolista.
Sen takia riitaa ei siis ole koska tehdään elämä tiimityönä ja fanaattisen sarkastinen huumorimme kantaa myös. Rakkauden ja välittämisen lisänä :)
Lisäys.. tätä juuri odotin parisuhteeltani. Mulla oli 2 harjoituskappaletta, molemmat liki 10 vuotisia. Ekalla oli huumoria mutta ei osaamista. Stop. Toisella oli osaamista mutta ei huumoria. Stop. Tällä kolmannella on sekä älyä, osaamista, yritystä että huumoria. Ei voi kun kunnioittaa noin fiksua naista. Pehmeämmästä puolesta en nyt viitte puhua, yksilöllisyydensuojaa.. mutta huuuh!! my lady!! :D
Eli saan.
"Paha mieli jostain hänen käytöksestään". Mieleeni tulee yksi tapaus vaimoni tavasta ilmaista tunteitaan vastaavan tyyppisessä tilantessa.Olimme aviossa ensimmäisiä kuukausia ja totuttelimme jokapäiväiseen yhteiselämään.
Kerran, tullessani töistä kotiin, jouduin eteisessä väistelemään lentäviä tekstiilejä koska en ollut ottanut todesta vaimoni näkemystä niiden sijoittelusta.
Olin vanhempieni kotona tottunut tiputtelemaan ne ulko-oven jälkeen lattioille.
Huom! Tekstiilien jokossa ei ollut jalkineita.
Positiivista. Vaimoni tapa ei ole ollut muhia omassa kiukussaan vaan tunteet on purettu ja sillä selvä.
Saman hän on sietänyt minulta mutta en ole koskaan heitellyt mitään
Satunnaiset purkaukset ovat aina kohdistuneet asioihin, ei henkilöihin.
Vuodet ovat harventaneet frekvenssiä.
Voi hyvänen aika, aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Harmi, että teilläkin sama tilanne! Toista ei voi tosiaan muuttaa, eikä huumorintajua lisää hänelle annostella.
Tsemppiä sinulle ei-tosikko! :)
Jostain syystä en pääse kommentoimaan aiempia kirjoituksia, enkä lisäämään kommentteja, joten kiitän tässä yhteisesti kaikkia kirjoittajia.
miesvm_1967x - mahtava juttu, että teillä yhteiselo toimii! :)
938443 - kiitos kun perustelit ja vähän yllätitkin. Vastauksestasi tuli vähän haikea olo, mutta sinulla tuntuu olevan rauha sisälläsi, joten hyvä niin. :)
Mukavaa loppukesää kaikille ja kirjoittakaa edelleen toiveitanne, kokemuksianne ja odotuksianne parisuhteesta tähän ketjuun, jos vain jaksatte/haluatte. Mukavaa ja toivoakin antavaa on niitä lukea! :)
Ihan uteliaisuudesta kysyn: kauanko seurustelitte ennen yhteenmuuttoa?
1v ja 5 kk