Laitan saman viestin tänne Suhteen aloittaminen -osioon elämäntilanteestani. (Ensimmäinen meni ehkä vähän väärän otsikon alle.)
Olen ollut vuoden sinkkuna. Minulla on aika tylsä elämä tällä hetkellä. Tuntuu, että parisuhteessa oli tavallaan asiat paremmin, sillä oli usein seuraa kotona. Siitäkin huolimatta, että olimme tosi erilaisia ihmisiä exäni kanssa eikä yhteistä puuhaa paljoa ollut.
Olen nyt sinkkuna vähän yksinäinen ja etenkin tylsistynyt, sillä parisuhteessa vietin niin paljon aikaa poikaystäväni kanssa kotona. Ja lisäksi olin silloinkin paljon yksin kotona (mutta se ei haitannut, kun tiesi poikaystävän olevan viimeistään illalla seurana). Elämässäni on nyt aukko. Olisipa edes kavereita, joiden kanssa voisi viettää paljon aikaa.
Olen aina viihtynyt hyvin kotona, myös yksin, mutta tällä hetkellä kotona on yksin asuessani usein ihan liikaa aikaa, eikä yksin ole lainkaan mielekästä lähteä kodin ulkopuolellekaan viettämään aikaa. Kaverini ovat parisuhteessa ja harmillisen kiireisiä, eikä heistä saa kuin yhteensä pari-kolme kertaa kuussa seuraa. Tai niistä sinkkukavereista joista saisi seuraa, he haluavat vain juhlia yökerhoissa, jotka eivät minua kiinnosta. Kaipaan ihmistä, joka haluaisi viettää kanssani tavallista arkea ja tehdä yhdessä vaikka ruokaa, kävelylenkkejä ja loma-aikoina lähteä reissuun. Alkuun voisi olla kiva vaan deittailla ei-vakavasti (vaikka loppupeleissä haluankin löytää vakavan suhteen).
Edellisessä parisuhteessani opiskelin usein kotona ja vietin lähes kaiken vapaa-aikani iltaisin kotona. Exää se ahdisti ja ärsytti suhteen loppuvaiheessa. Asuimme siis yhdessä. Exäni ärsyyntyminen saattoi johtua myös luonteidemme liiallisesta erilaisuudesta. Suhteen edetessä halusimme tehdä niin erilaisia asioita vapaa-aikanamme, eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ollut. Siitä huolimatta pidin exää (parisuhteemme aikana) ykkösihmisenä elämässäni ja tukeuduin häneen vaikeissa tilanteissa ja myös ilon hetkinä. Kaipaan sellaista kumppanuutta, että voisi heti lähettää tekstarin poikaystävälle, kun mitä tahansa raportoimisen arvoista tapahtuu arjessa. Ja että itsekin saisi usein viestejä, että "arvaa mitä mulle tapahtui bussimatkalla..." Jos nyt alkaisin etsiä miestä vaikka nettideittien kautta, painottaisin ehdottomasti enemmän luonteiden samankaltaisuutta. Eikä minulla ole tunnetta, että "kunhan nyt joku mies olisi".
Onkohan uusi suhde jo tuhoon tuomittu, jos alkaisin nyt etsiä uutta parisuhdetta? Olen kuullut, että omaan elämäänsä pitäisi olla tosi tyytyväinen ennen kuin alkaa etsiä parisuhdetta, sillä vain silloin suhde voi onnistua. Ei myöskään saisi elää elämäänsä sen seurustelukumppanin kautta, vaan pitäisi olla muutenkin tyytyväinen elämäänsä.
Pitäisikö minun yrittää saada elämästäni tyydyttävämpi ja mielenkiintoisempi jo ennen kuin alan etsiä seurustelukumppania? Kaatuisikohan uusi parisuhteeni siihen, että viihdyn parisuhteessa olevana hyvin paljon poikaystävän kainalossa kotona? Olenko tällä hetkellä liian tylsä, tylsistynyt ja no-life -persoona saadakseni oikeasti toimivan parisuhteen?
Pitäisikö miehen sijaan alkaa ensin etsiä uusia (naispuolisia) ystäviä? Voiko niitä löytää netistä?
Olen ollut vuoden sinkkuna. Minulla on aika tylsä elämä tällä hetkellä. Tuntuu, että parisuhteessa oli tavallaan asiat paremmin, sillä oli usein seuraa kotona. Siitäkin huolimatta, että olimme tosi erilaisia ihmisiä exäni kanssa eikä yhteistä puuhaa paljoa ollut.
Olen nyt sinkkuna vähän yksinäinen ja etenkin tylsistynyt, sillä parisuhteessa vietin niin paljon aikaa poikaystäväni kanssa kotona. Ja lisäksi olin silloinkin paljon yksin kotona (mutta se ei haitannut, kun tiesi poikaystävän olevan viimeistään illalla seurana). Elämässäni on nyt aukko. Olisipa edes kavereita, joiden kanssa voisi viettää paljon aikaa.
Olen aina viihtynyt hyvin kotona, myös yksin, mutta tällä hetkellä kotona on yksin asuessani usein ihan liikaa aikaa, eikä yksin ole lainkaan mielekästä lähteä kodin ulkopuolellekaan viettämään aikaa. Kaverini ovat parisuhteessa ja harmillisen kiireisiä, eikä heistä saa kuin yhteensä pari-kolme kertaa kuussa seuraa. Tai niistä sinkkukavereista joista saisi seuraa, he haluavat vain juhlia yökerhoissa, jotka eivät minua kiinnosta. Kaipaan ihmistä, joka haluaisi viettää kanssani tavallista arkea ja tehdä yhdessä vaikka ruokaa, kävelylenkkejä ja loma-aikoina lähteä reissuun. Alkuun voisi olla kiva vaan deittailla ei-vakavasti (vaikka loppupeleissä haluankin löytää vakavan suhteen).
Edellisessä parisuhteessani opiskelin usein kotona ja vietin lähes kaiken vapaa-aikani iltaisin kotona. Exää se ahdisti ja ärsytti suhteen loppuvaiheessa. Asuimme siis yhdessä. Exäni ärsyyntyminen saattoi johtua myös luonteidemme liiallisesta erilaisuudesta. Suhteen edetessä halusimme tehdä niin erilaisia asioita vapaa-aikanamme, eikä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ollut. Siitä huolimatta pidin exää (parisuhteemme aikana) ykkösihmisenä elämässäni ja tukeuduin häneen vaikeissa tilanteissa ja myös ilon hetkinä. Kaipaan sellaista kumppanuutta, että voisi heti lähettää tekstarin poikaystävälle, kun mitä tahansa raportoimisen arvoista tapahtuu arjessa. Ja että itsekin saisi usein viestejä, että "arvaa mitä mulle tapahtui bussimatkalla..." Jos nyt alkaisin etsiä miestä vaikka nettideittien kautta, painottaisin ehdottomasti enemmän luonteiden samankaltaisuutta. Eikä minulla ole tunnetta, että "kunhan nyt joku mies olisi".
Onkohan uusi suhde jo tuhoon tuomittu, jos alkaisin nyt etsiä uutta parisuhdetta? Olen kuullut, että omaan elämäänsä pitäisi olla tosi tyytyväinen ennen kuin alkaa etsiä parisuhdetta, sillä vain silloin suhde voi onnistua. Ei myöskään saisi elää elämäänsä sen seurustelukumppanin kautta, vaan pitäisi olla muutenkin tyytyväinen elämäänsä.
Pitäisikö minun yrittää saada elämästäni tyydyttävämpi ja mielenkiintoisempi jo ennen kuin alan etsiä seurustelukumppania? Kaatuisikohan uusi parisuhteeni siihen, että viihdyn parisuhteessa olevana hyvin paljon poikaystävän kainalossa kotona? Olenko tällä hetkellä liian tylsä, tylsistynyt ja no-life -persoona saadakseni oikeasti toimivan parisuhteen?
Pitäisikö miehen sijaan alkaa ensin etsiä uusia (naispuolisia) ystäviä? Voiko niitä löytää netistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monta kysymystä.
-Jos ajatellaan että oman elämän pitää olla tyydyttävä ja kunnossa ennen kuin kannattaa edetä parisuhteeseen? Ainakin itse aikanaan olin aika hajalla kun löysin vaimoni. Ja tavallaan se oli pelastus huonosta elämän tilanteesta. Eli näen että voit alkaa suhteeseen vaikka oma elämä ei ole "ok"
-Mutta kuten kirjoitit. Vaikka se puoliso olis se prioriteetti yksi elämässä niin silti pitää olla muutakin elämää. Omia harrastuksia. Ja omia ystäviä. Ja laatu-aikaa omien ystävien kanssa.
-Sitten se suurin ongelma. Uusien ystävien löytäminen. Se on aikuis iällä ainakin minusta todella haastavaa ja vaikeaa. En ole siinä onnistunut. Suosittelisin ihmisiin tutustumista työssä/opiskelussa/harrastuksissa.
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa jo kaksi vuotta.
Siis sinkkuna 2v.
Itse viihdyn kotona, enkä baareissa/yökerhoissa.
Mielestäni se uusi tulee itselles vastaan, kun vähiten odotat.
Meitä vaan ei ole luotuja yksin kulkemaan.
Kiitos rohkaisevista kommenteista. :)
Minun tarvitsisi varmasti vielä kasvattaa ystäväpiiriäni. Täytyy varmaankin vain sinnikkäästi alkaa kysellä paria uutta mukavaa naistuttavaa oleskelemaan joskus vapaa-ajalla kanssani. Varmaan voin jossain vaiheessa alkaa katsella netin "miesmarkkinoita" sillä silmällä, että voin tavata mukavalta vaikuttavia miehiä.
Elämäni on tylsyyttä ja pientä yksinäisyyttä lukuunottamatta ihan hyvässä kunnossa: on kohtuullinen toimeentulo, on harrastus kerran viikossa ja muutamia ystäviä/kavereita (joita tosin en pysty heidän kiireisten elämäntilanteidensa vuoksi kovin usein näkemään) ja itsetuntonikin on normaalin hyvä. Eli ehkä se mieskin voisi siis sopia minun elämääni. Ja eiväthän kaikki ole niin sosiaalisia? Kai sen tulevan miehen täytyy vain olla sellainen, että häntä ei haittaa pieni tuttavapiirini ja se, että parisuhteessa viihdyn hyvin kotona hänen seuranaan. Kunhan muistan enemmän panostaa sitten jatkossa myös niihin kaverisuhteisiin ja uusien kaverisuhteiden luomiseen, jos minulla tulee myöhemmin parisuhteellisena tilaisuuksia saada uusia kavereita. Nimittäin se on varmaan pidemmän päälle kyllä rasite parisuhteelle, jos toinen on joka ilta kotona.
Suhteessa mielestäni pitäs olla yhteinenkin tuttavapiiri.
Ex:än kanssa sitä ei oikeen ollu ja se harmitti.
Mikäli on suhteessa, jossa oikeesti on iloinen ja viihtyy "kannattaa juonia jotain tekemistä toiselle" mikäli näkee hänen kotona ollessaan joka päivä :)
Ettei se pitemmän päälle tee toiseen jotain hänelle huomaamattomia muutoksia, jotka vaikuttaa suhteeseen.
Mitä nimimerkki sie79 tarkoittaa sillä, että kannattaa juonia jotain tekemistä toiselle? Yhteistä vai yksin tapahtuvaa tekemistä? Tarkoitatko, että kannattaa käskeä toinen viemään yksin roskat tai pesemään autoa vai että kannattaa kannustaa häntä lähtemään lenkille yksin?