Ite on joskus jääny päähän mietityttämää että miltä tuntuu olla kuollu, itellähän on epilepsia ja 6 kertaa tullu ja ku on pyörtyny, nii on ollu vaan pelkkää mustaa ja aika kulkenu nopeaa, siellä rajan toisella puolella kun oot viettäny noin 1 minuutin (tuntuu aina minuutille) niin oikeessa elämässä on mennykki jo 2 tuntia :)
Miltä tuntuu olla kuollut
Loppa
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuu samalta kuin ennen syntymää eli ei miltään. Lakkaat vain olemasta.
Kyllä ihmisen sielu on ollut olemassa jo ennen syntymää, tai ainakin Jumalan suunnitelmissa. Siitä ei vain ole annettu meille muistitietoa. Jo maailman luomispäivinä Herralla oli jokainen ihminen tiedossa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. PS. 139: 16.
Kun kuolemme niin tulevassa elämässä, iankaikkisuudessa ei tallennu kaikki fyysisen elämän tietoisuus, esim. pelastettuna emme muista kokemiamme suruja, pettymyksiä, kipuja, ja kaikki murheen kyyneleetkin pyyhitään silmistä.
Kun saa rajallisen elinajan tuntuu kuin kaikki sanat ja kaikki teot olisivat tyhjiä tarkoituksettomia ja vajaita. En tiedä mitä pitäisi hyvitellä pyytää anteeksi tai yritää selittää. Muistan hyvin ajan jopa 20v. taaksepäin, se on lyhyt ja monia haluamiani en saavuttanut joko talouden tai suhteiden vuoksi. En käytä kemiallisia parannuskeinoja en muuta oloja terveyden kannalta enkä kerro asiasta lähipiirille.
Miltä tuntuu olla kuollut. Sitä ei kukaan voi sinulle kertoa koska kellään ei ole kykyä kertoa siitä kuoltuaan. Meitä oli viiden kaverin porukka joka haaveili eläkkeestä ja asumisesta Espanjassa. Täydensimme toisiamme eri alueden osaamisella ja muutenkin. Ensimmäinen kuoli 56v. toinen kuoli vuosi ennen eläkkeelle pääsyä kolmas kuoli puolivuotta eläkkeen saavuttamisen jälkeen.
Ainoa lohtu on jospa he ovat yhdessä siellä tuonpuoleisessa.
"Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole." -Psalmi 103:15 ja 16-
Iäkäs tätini lähti ajasta eilen. Ei ollut mitään perussairautta vaan alkoi hiipua pikkuhiljaa. Tosin se loppuväsymys kesti vain muutaman päivän. Toisen tädin vieraillessa kuolemaa edeltävänä iltana, oli katsonut kirjojaan ja esineitään ja todennut, että nuo ne joutaisi jo viedä pois.
Kun oli aiemmin tehty sopimus, ettei elvytetä mikäli sydän pysähtyy, niin hänen oli annettu jäädä ikiuneen verenkierron pysähtyessä.
Oli ihan hyvä lähtö suoraan hoivakodista.